Yhteenvetoa itsenäisyyspäivästä

JARNO ALANDER

–

Pyhän Kuoleman itsenäisyyspäivälle suunniteltu keikka saatiin lopulta järjestettyä Etu-Töölön maineikkaassa Pub Petessä. Keikan järjestelyissä ilmenneitä hankaluuksia on jo käsitelty riittävästi, joten ei niistä sen enempää.

Tekniikka pätki hieman setin ensimmäisen puoliskon aikana, mutta sehän ei merkitse mitään keikan intiimin, ylevän ja henkeä nostattavan tunnelman rinnalla. Erityisesti täysin akustisesti, ilman mikrofoneja ja äänestoistoa soitettu jälkimmäinen puolisko oli hienoa seurattavaa.

Viime vuosina on totuttu siihen, että aina kun ahdistelukampanjoitaan verkossa masinoivat totalitaristit saavat tahtonsa läpi ja jonkin tapahtuman peruttua, korvaavan paikan löydyttyä paikalle saapuu entistä enemmän väkeä. Näin kävi myös tällä kertaa: paikalle saapui karkeasti arvioiden kaksinkertainen määrä väkeä kuin mitä alkuperäiseen, Mannerheimintien William K:hon suunniteltuun tapahtumaan odotettiin.

Antifan ainoaksi kontribuutioksi illan rientoihin jäivät lopulta miesten vessan seinälle (ilmeisesti joko edeltävä iltana tai aiemmin päivällä) mustalla tussilla sutatut mielikuvituksettomat solvaukset ja puhkikuluneet iskulauseet. Lapsellisella käsialalla toteutetut töherrykset herättivät juhlaväessä suurta hilpeyttä ja niitä kävivät ihastelemassa nekin, joilla ei muuta asiaa mukavuuslaitokseen ollut.

Kiitämme vielä kerran niin Pyhää Kuolemaa ja taustajoukkoja, paikalle saapunutta yleisöä kuin Pub Peten henkilökuntaakin onnistuneesta illasta!

Luonnollinen jatko itsenäisyyspäivän vietolle oli siirtyminen Töölöntorille 612-soihtukulkuetta varten. Tuukka Kurun puheen ja kulkueen järjestäjätahojen antamien ohjeiden jälkeen sytytettiin soihdut ja valmistauduttiin lähtemään.

Tässä vaiheessa ympäri kaupunkia jo aiemmin päivällä häiriköineet anarkistit yrittivät hyökätä kulkueen peräpään kimppuun, ilmeisesti Sibelius-akatemian suunnalta. Tälläkin kertaa lopputuloksena oli runsaasti aivotonta mölyämistä mutta hyvin vähän varsinaista toimintaa, ja poliisit laittoivatkin anarkistit nopeasti pakettiin. Lähempänä tapahtumapaikkaa olleet raportoivat huligaanien huutaneen iskulauseitaan huonolla suomen kielellä ja voimakkaalla ruotsalaisella korostuksella – vaikuttaa siis siltä, että tässä olivat ne kotimaisten anarkistien ulkomailta tilaamat apuvoimat.

Täkäläisten anarkomarkojen surkeudesta kertonee paljon se, että he eivät uskalla käydä edes rauhanomaisista, lainkuuliaisista kansalaista koostuvan soihtukulkueen (mukana myös runsaasti esimerkiksi vanhuksia ja lapsiperheitä) kimppuun yksin, vaan jopa tällaiseen pelkurimaiseen temppuun pitää maahantuoda tekijät ulkomailta.

Sivuhuomautuksena mainittakoon, että myös kulkueen osallistujien keskuudessa kuulin puhuttavan ainakin riikinruotsia, saksaa ja englantia.

Vasta kulkueen lähdettyä liikkeelle allekirjoittaneelle valkeni, kuinka valtavasti väkeä oli tällä kertaa saapunut paikalle. Runeberginkadun ja Caloniuksenkadun kulmassa en itse nähnyt kulkueen etu- enkä peräpäätä, vaaan väkijoukko jatkui jatkumistaan molempiin suuniin. Hietaniemen hautausmaallakin kulkiessa soihtumerta näkyi sekä edessä että takana silmänkantamattomiin.

Hautausmaan talvi-illan kylmyydessä ja pimeydessä oli helppo tiedostaa, että jokainen sukupolvi on vain yksi lenkki loputtomassa ketjussa. Se vapaus, turvallisuus, sivistys ja lopulta melko vähäinen vauraus mitä meillä täällä on, on aiempien sukupolvien työn tulosta ja kuuluu vähintään yhtä paljon tuleville sukupolville kuin meille. Meillä ei ole oikeutta tuhlata sitä tyhjäpäisten fantasioiden nimissä tai jakaa sitä jokaiselle onnenonkijalle, joka jollakin keinolla onnistuu maamme rajoille asti saapumaan.

612-kulueen järjestäjien oma arvio on, että osallistujia oli hieman yli kolmetuhatta. Samoihin lukemiin päätyi myös poliisi omassa arviossaan. Kulkueen päätyttyä ja siitä raportoivaa uutisvirtaa seuratessa saattoi aistia, miten valtavirtamedialle valkeni karmea totuus: kaikesta pelottelusta ja mustamaalauksesta huolimatta 612-kulkueeseen oli osallistunut enemmän ihmisiä kuin julkisella rahalla tuettuun ja lehdistön hypettämään ”Helsinki ilman natseja” –kulkueeseen!

Median raporteissa 612-kulkueen osallistujamäärä tipahtikin jo vielä saman illan aikana mystisesti kolmesta kahteen tuhanteen, ja seuraavana päivänä tuhanteen viiteensataan. Tätä kirjoittaessa on jo päästy lukemaan 1200. Sekin on tuskallisen paljon verrattuna vuoden 2015 määrään (n. 700), joten voitaneen odottaa, että valtavirtamedia vielä asiaa märehdittyään pullauttaa esiin jonkin kolmenumeroisen luvun.

Lisäksi on kovasti paheksuttu ja paisuteltu sitä, että Hietaniemen hautausmaalle tuodut soihdut olisivat aiheuttanet sotkua. On merkillistä, miten tämä mitättömän pieni ja koko ajan pienevä ihmisjoukko onkaan onnistumaan saamaan aikaiseksi tämän mittakaavan ympäristökatastrofin. En olisi tästä erityisen harmissani: pitää muistaa, että toimittajat tarttuvat mihin tahansa, jotta kulkue saataisiin huonoon valoon. Jos media ei olisi tarttunut juuri tähän, he olisivat tarttuneet johonkin muuhun. Mitään muuta on turha odottaa, ja ensi vuonna he löytävät taas jotain uutta purnaamisen aihetta.

Lisäksi netissä liikkuu vahvistamattomia huhuja, että poliisi olisi ottanut hautausmaalta kiinni kuusi ilkivaltaan syyllistynyttä henkilöä. Ilmeisesti he olivat sotkeneet tahallaan paikkoja marssijoiden asiallisesti sammuttamilla ja roska-astioihin asettamilla soihduilla, antaakseen vaikutelman että kulkue olisi käyttäytynyt siivottomasti. Toivottavasti lähipäivinä selviää, pitävätkö nämä raportit paikkansa. Tämänkaltainen hyödytön mutta pahantahtoinen ilkivalta olisi kuitenkin juuri sellaista toimintaa, jota Antifalta ollaan totuttukin odottamaan, joten en ihmettelisi, jos huhut osoittautuisivat paikkaansapitäviksi.

Vuosi 2016 on ollut raskas mutta palkitseva. Suomessa ja maailmalla tapahtui paljon pahaa, ja erityisen surullista ja vihastuttavaa on se, että hyvin suuri osa siitä olisi ollut vältettävissä, jos päättäjillämme olisi ollut hitusen enemmän viisautta ja selkärankaa. Vuoteen mahtui runsaasti myös rohkaisevia uutisia. Muutoksen tuulet puhaltavat maailmalla, ja ne saapuvat väistämättä Suomeenkin. Poliittisen sulle-mulle-kultapossukerhon ja yhtä virallista totuutta toitottavien tiedotusvälineiden yritykset pitää pystyssä vanhaa, pysähtynyttä ja ummehtunutta yhteiskuntajärjestystä ovat yhä epätoivoisempia.

Itsenäisyyspäivä 2016 oli kaikin puolin onnistunut. Tuleva vuosi tuo mukanaan uudet haasteet. Toisin kuin ennen mikään ei ole enää varmaa, ja monet muka kiveenhakatut totuudet ovat murenemassa. Tästä on hyvä jatkaa.

–

–

Jarno Alander ei ole sitoutunut mihinkään, joten häntä on turha vaatia irtisanoutumaan mistään. Hän asuu Itä-Helsingissä.