Muutamia ajatuksia nationalismista

TUUKKA KURU

–

Ylen viimeviikkoinen A-studio toteutti suhteellisen laajan katsauksen nationalismista, joka pyrki haparoivin askelin kertomaan nationalismista ideologiana kuten myös sen käytännön merkityksestä Euroopan poliittisessa elämässä. Ohjelman alussa kansallismielistä aatetta edusti perussuomalaisten kansanedustaja Laura Huhtasaari, joka joutui epäreilusti kamppailemaan juontajan lisäksi kahta muuta studiovierasta vastaan. Yleisen päälle puhumisen ja keskeyttämisen lisäksi Huhtasaaren asemaa nakersi myös kansanedustajan sangen puutteellinen ymmärrys nationalismin todellisesta merkityksestä, joka näkyi esimerkiksi Wikipedia-viittauksissa ja etnisen ulottuvuuden tietoisessa hämärtämisessä. Vaikka Huhtasaari selvästi ymmärsi nationalismin sisältämän etnisen komponentin merkityksen, hän jätti sen keskustelussa tietoisesti mainitsematta.

Keskusteluosuuden perusteella nationalismi on niin kauan hyvä asia, kunhan se ei uhkaa Suomen EU-jäsenyyttä, monikulttuurista yhteiskuntakokeilua, kansainvälisyyttä tai perustu ihmisten syntyperään. Käytännössä A-studion esille nostama ”oikea nationalismi” on aate, joka ei millään tavoin uhkaa poliittista eliittiä tai EU:n liittovaltiokehitystä, toisin kuin lähes demoninen ”väärä nationalismi”. Sama jaottelu poliittisesti korrektiin nationalismiin ja väärään nationalismiin säilyi myös lähetyksen toisessa keskustelussa, johon kutsuttiin Sinn Feiniin kuuluvan entisen IRA-radikaalin ja Katalonian itsenäisyyttä ajavan aktivistin lisäksi myös yksi N-VA:n johtohenkilöistä.

Jokainen tilaisuuteen kutsuttu keskustelija kannatti voimakkaasti EU:ta ja vastusti väkevästi etnisyyteen pohjautuvaa nationalismia. Keskustelun aiheet voidaan jakaa karkeasti kolmeen osaan, jotka sisälsivät niin EU:n ylistämistä, oman rasisminvastaisuuden korostamista ja kaikkien etnonationalistien yksiselitteistä tuomitsemista. Tämän lisäksi keskustelu kuvattiin tilassa, jota koristi monirotuinen toisiaan suuteleva pariskunta. Ylen tarjoama illuusio ”oikeasta nationalismista” uhkasi kuitenkin särkyä viimeistään siinä vaiheessa, kun sosialistisen Sinn Fein -puolueen edustaja aloitti pauhaamisen ”uusliberalismista” ja äärioikeistosta. Käytännössä haastatteluun kutsutut ihmiset edustivat sitä nationalismin muotoa, joka on eliitin hyväksymää ja kykenemätön saamaan aikaiseksi mitään todellista muutosta.

Ohjelmassa mainittiin muutamia asioita, joita voidaan yleisesti yhdistää nationalismiin. Näitä olivat mm. paikallishallinnon korostaminen, ”isänmaallisuus” ja solidaarisuus omia maanmiehiä kohtaan. Nationalismi on kuitenkin näitä yksittäisiä asioita huomattavasti laajempi kokonaisuus, jota A-studiossa ei ehditty tai osattu käsitellä vakuuttavasti. Nationalismi, suomeksi kansallismielisyys, tarkoittaa politiikkaa jonka ytimessä on kansakunta. Se ei sinänsä ota kantaa esimerkiksi taloudellisiin kysymyksiin, vaan paremminkin määrittää valtion ylläpitämien oikeuksien ja velvollisuuksien rajat. Siinä missä esimerkiksi sosialismi nostaa vähäosaiset ajamansa politiikan keskiöön, nationalisti keskittää huomionsa yhteisen kielen, syntyperän ja tradition muodostamaan kokonaisuuteen. Nationalistin silmin hyvinvoinnin, turvallisuuden ja menestyksen varmistaminen on jokaisen kansan oma tehtävä ja heillä tulisi olla mahdollisuus päättää oman yhteisönsä tulevaisuudesta ylikansallisista intresseistä riippumatta.

Jokainen kansakunta on sen omien tapojen, tradition ja syntyperän tuotos. Nykyisin yleistyneen käsityksen mukaan kulttuuri itsessään ajaa ihmisiä tiettyihin arvovalintoihin ja tekoihin. Tämä näkökulma tulee usein ilmi esimerkiksi vähemmistöryhmien suorittamien terrori-iskujen jälkeen, jolloin syyllistä etsitään ”vaarallisesta kulttuurista”, jonka korvaaminen jollakin mystisellä tavalla ratkaisisi negatiiviseksi koettuja lieveilmiöitä. Tämä ajattelutapa typistää kulttuurin eräänlaiseksi tietokoneen käyttöjärjestelmäksi, jonka julkinen valta voi uudelleenohjelmoida.

Vastoin melko yleistä poliittisesti korrektia olettamusta, kulttuuri ei ole taivaasta laskeutunut maailmankatsomus, joka on maagisesti imenyt suuret ihmisjoukot sisäänsä. Kulttuuri on vaikutuspiirissään elävien ihmisten asenteiden, arvojen ja tekojen summa, ja toisistaan poikkeavat kulttuurit selittyvät toisistaan poikkeavilla ihmisryhmillä. Esimerkiksi ihmisen aggressiivisuus ja kyky reagoida nopeasti potentiaaliseen uhkaan ovat usein synnynnäisiä ominaisuuksia, jotka selittyvät ympäristön vaatimuksilla. Köyhillä alueilla, kuten esimerkiksi vuoristoseuduilla tai paimentolaisyhteisöissä syntyneet kulttuurit ovat väistämättä sotaisia, sillä karut olot ovat suosineet aggressiivista ja temperamentiltaan kiivasta ihmistä. Kun otetaan huomioon temperamentin mahdollinen taipumus periytyä sukupolvelta toiselle, on todennäköistä, että karuissa oloissa eläneet aggressiiviset yksilöt ovat saaneet vuosisatojen aikana enemmän jälkeläisiä kuin syrjäänvetäytyvät ja puolustuskyvyttömät.

Ihmisyhteisön synnyttämä kulttuuri on väistämättä niiden oppien, arvojen ja asenteiden yhteenliittymä, joita vanhemmat sukupolvet ovat vuosisatojen ajan opettaneet jälkeläisilleen. Kulttuuria voidaankin pitää sukupolvien katkeamattomana jatkumona, jossa vanhemmat sukupolvet ovat antaneet seuraaville sukupolville tarvittavan tietotaidon suvun ja yhteisön olemassaolon jatkumiselle. Erilaiset ympäristön vaatimukset synnyttävät toisistaan poikkeavia selviytymismalleja, jotka taas synnyttävät toisistaan poikkeavia ihmisryhmiä ja kulttuureja. Kulttuuri on käytännössä sitä, mitä sen vaikutuspiirissä elävät ihmiset tekevät joka ikinen päivä.

Kulttuurien välisten erojen objektiivinen tutkiminen on vaikeaa, sillä kokemus kulttuurista on usein subjektiivinen. Toisistaan poikkeavien ihmisryhmien kyselytutkimuksiin antamat vastaukset antavat kuitenkin hyvän kuvan ainakin ihmisten kokemien ryhmäidentiteettien eroista. Yksi nimekäs kulttuurien välisten erojen tutkija on hollantilainen Geert Hofstede, joka on pyrkinyt pelkistämään eroja kuuteen eri kategoriaan. Vaikka Hofsteden malli ei edes yritä vastata siihen mitä esimerkiksi suomalainen kulttuuri on, hänen kyselytutkimuksen tulokset kertovat siitä miten suomalaiset itse kokevat oman kulttuurinsa. Laajat kyselytutkimukset tuovat myös esiin toisistaan paljonkin poikkeavia kokemuksia kansallisuuksien välillä. Ei ole kovinkaan yllättävää, että esimerkiksi irakilaisten antamat vastaukset eroavat suuresti suomalaisten ja virolaisten antamista vastauksista.

Kulttuurien välisiä eroja on myös pyritty kartoittamaan erilaisilla stressitesteillä ja rehellisyyttä mittaavilla lompakkotesteillä. Eri testien antamat tulokset antavat omalta osaltaan hyvän kuvan siitä, kuinka erilaisiin vaatimuksiin kukin kansakunta on vuosisatojen ajan kyennyt sopeutumaan. Erilaisten ihmistyyppien välisiä eroja on havaittavissa myös lukuisissa valtakulttuurin alaisissa alakulttuureissa, jotka houkuttelevat joukkoonsa tietynlaisia persoonia. Aggressiivisten miesten muodostamat ryhmät, kuten esimerkiksi jääkiekkoporukat, eroavat suuresti introverttien miesten ryhmittymistä.

Suomalaisuuteen perinteisesti yhdistetyt henkilökohtaisen tilan kunnioittaminen, introverttius, konformistisuus, maltillisuus, sisukkuus ja suorapuheisuus ovat todennäköisesti ns. voittavia ominaisuuksia, jotka ovat edesauttaneet suomalaisen kansan selviytymistä vaikeiden aikojen läpi. Näitä lähtökohtia voidaan pitää menestyksellisinä, sillä valtioiden välisissä vertailuissa Suomi nousee toistuvasti niin sisäisen turvallisuuden, hygienian kuin elintasonkin osalta maailman kärkikaartiin. Nationalistin näkökulmasta nämä ominaisuudet on suoraan sidottu suomalaiseen kansaan, joka ylläpitää ja kehittää niitä. Yhteisön ylläpitämät toimintatavat eivät siten ole sidottuja viranomaispäätöksiin, Suomen lipun heilutteluun, saunaan tai muihin ulkoisiin ja pinnallisiin symboleihin.

Nationalistin maahanmuuttokriittisyys ei tältä osin perustu pelkoon ja näköalattomuuteen, kuten A-studion lähetyksessä pyrittiin esittämään. Nationalisti ymmärtää että eri ihmisryhmillä on toisistaan poikkeavia ihanteita, arvoja ja asenteita, ja kannattaa näiden kansojen mahdollisuuksia ilmaista itseään omissa maissaan. Jokaisen kulttuurin ja etnisen ryhmän muodostamat käyttäytymismallit pohjautuvat historian sanelemiin vaatimuksiin, minkä vuoksi niitä ei kyetä muutamalla kurssilla tai mobiilisovelluksilla muuttamaan suuntaan tai toiseen. Jotta voisimme tulevaisuudessa nauttia toisistaan poikkeavista kulttuureista rauhanomaisesti, meidän tulisi antaa jokaiselle kansakunnalle mahdollisuus valita oma polkunsa ja toteuttaa itseänsä vapaasti omalla synnyinseudullaan.

–

–

Tuukka Kuru on vuonna 1990 syntynyt insinööriopiskelija ja Suomen Sisun Lapin piirin päällikkö.