SARASTUS

Kansallinen ja eurooppalainen, traditionalistinen ja radikaali verkkolehti

Tonttuilun ylistys

tonttu 1TUUKKA KURU

Entinen kansanedustaja Mikael Jungner synnytti tavallisten ihmisten typeryyttä kritisoivalla FB-päivityksellään melkoisesti huomiota. Tähän mennessä n.2000 tykkäystä ja yli 200 jakoa kerännyt kirjoitus uutisoitiin myös mm. Iltalehdessä, Kalevassa ja Talouselämässä. Keskustelua herättäneessä päivityksessä todetaan seuraavasti:

Ihmiskunnan ongelmat johtuvat suureksi osaksi siitä, että vähemmistö ihmisistä on avarakatseisia älykköjä. Siis sellaisia jotka suhtautuvat muihin ihmisiin sallivasti ja ovat samalla kiinnostuneita eri näkökulmista ja faktoista. Ymmärtävät maailman monimutkaisia syy-seuraus -suhteita.

Suurin osa ihmisistä on jotain muuta. Kapeakatseisia tai vähemmän eri näkökulmasta kiinnostuneita. Epäileväisiä. Varovaisia. Maailman monimutkaisia syy-seuraus -suhteita ymmärtämättömiä.

Ihmiset siis jakaantuvat Jungnerin mukaan edistyksellisiin menestyjiin ja impivaaralaisiin juntteihin. Trendikkäät, modernit ja elegantit yhteiskunnalliset valontuojat pohjaavat mielipiteensä faktoihin, joihin ei ole sekoittunut tunkkaisia rasistisia huhuja ja valheita. Hyvien ihmisten kokemat ongelmat johtuvat pitkälti demokraattisesta päätöksenteosta, joka pohjautuu (ainakin vielä) yhtäläiseen äänioikeuteen. Koska omasta mielestään paremmat ihmiset ovat lukumääräisessä vähemmistössä, heidän poliittinen merkityksensä jää yhteiskunnassa väistämättä liian pieneksi. Fanaattisen suvaitsevaisen antama ääni on tasan yhtä arvokas kuin Pihtiputaalla asuvan pitkäaikaistyöttömän. Henkilön valtava ego ei tee hänen antamastaan äänestä yhtään sen arvokkaampaa.

Tiedän että moista ei saa sanoa ääneen. Turkki, Trump, Brexit ja monet muut ilmiöt kuitenkin puhuvat puolestaan. Nuo eivät synny ilkeän vähemmistön juonista. Nuo syntyvät tyhmän enemmistön tonttuilusta.

Jungner on tunnetusti voimakas EU:n kannattaja ja internationalisti. ”Tonttuiluun” syyllistyvät ihmiset taasen edustavat niitä ihmisiä, jotka ovat näistä pyhistä arvoista Jungnerin ja muiden parempien ihmisten näkökulmasta väärää mieltä. Entisen kansanedustajan kyky ymmärtää vastapuolen poliittisia motiiveja on surullisen heikko, sillä hän ei tarjoa näiden mielipiteiden suosiolle muuta selitystä kuin ihmisten krooninen typeryys. Käytännössä Jungner siis sanoo, että ne jotka eivät ole hänen kanssaan samaa mieltä asioista, ovat silleen ihan tyhmiä. Vastaavaa ajattelua odottaisi löytävän päiväkodista, ei poliittisen vaikuttajan FB-seinältä. Todellisia syitä Brexitin jaTrumpin suosiolle olen käsitellyt aiemmissa teksteissäni.

Kun asiat menevät pieleen, kyse on usein siitä, että joku karismaattinen hahmo saa tuon hitaammalla käyvän enemmistön innostumaan jostain älyttömästä. Uskomaan että faktoilla ei ole väliä, että älymystö kusettaa kansaa ja että on täysin ok olla tyhmä ja tietämätön.

Mikael Jungner

Mikael Jungner

Päivityksen passiivis-aggressiivinen luonne näyttää hyvin sen, kuinka paljon Jungneria harmittaa parempien ihmisten unelmien vakaa ja hidas marginalisoituminen. Populismi ja ”tyhmän kansan kusettaminen” koetaan uhkaksi ainoastaan silloin, kun se hyödyttää poliittista vastapuolta. Mikäli tavalliset kansalaiset hokisivat papukaijan tavoin monikulttuurisia ja feministisiä latteuksia, mitään ongelmaa ”laumasieluisuudesta” ei Jungnerin mielestä todennäköisesti olisi. Kansalaisten kasvava skeptisyys valtavirtapoliitikkoja, valtamediaa ja niiden esittämiä valheita kohtaan mielletään suvaitsevaisessa mielessä paradoksaalisesti laumasieluisuudeksi. Se, että ihminen osaa tarvittaessa sanoa ”monikulttuurisuus on rikkaus” tai ”Suomi ei selviäisi itsenäisenä valtiona” ei vielä tee hänestä älykästä ja uniikkia yhteiskunnallista toimijaa. Se kertoo ainoastaan siitä, että henkilö ei ole kertaakaan kyseenalaistanut sitä, mitä opettaja on hänelle opetussuunnitelman mukaan koulussa opettanut.

Voiko tähän vaikuttaa? Epäilen että huonosti. Kun kollektiivinen tyhmyys ylittää tietyt mitat, sitä on vaikea enää pysäyttää. Turkissa näemme tuon nyt kirkkaimmillaan. Brexitissä ja Trumpissa on hiukan samaa ilmiötä. Kuten myös suomalaisessa rasismissa, joka kukkii tänään valtoimenaan.

Jungner ei välttämättä ymmärrä sitä, että suurin syy kansallismielisen oikeiston nousulle löytyy juurikin Jungnerin kaltaisista ”sivistyneistä” ja ”oikeamielisistä” ihmisistä. Monikulttuurisen rikkauden julistaminen samaan aikaan kun länsimaat kärsivät islamilaisesta terroriaallosta, maahanmuuttajataustaisesta järjestäytyneestä rikollisuudesta ja väkivaltaisista etnisistä lähiöistä synnyttää ymmärrettävästi melkoisen määrän soraääniä kansan keskuudessa. Laajamittainen väestönsiirto kehitysmaista teollisuusmaihin ei ole suuressa mittakaavassa hyödyttänyt yhtäkään länsimaata, vaan monelta osin ainoastaan siirtänyt kehitysmaiden ongelmat Euroopan sydämeen. American Renaissancen perustaja Jared Taylor on todennut, että ihanne monikulttuurisesta yhteiskunnasta on niin typerä, että sitä kykenevät kannattamaan ainoastaan erittäin älykkäät ihmiset. Taylor tarkoittaa sitä, että ainoastaan korkealentoisiin teoreettisiin ajatusmalleihin kykenevä ihminen voi kannattaa ihannetta, joka ei ole käytännön kokemusten mukaan onnistunut yhdessäkään valtiossa ilman sisäisiä jännitteitä ja turvattomuuden tunteen lisääntymistä.

Jugner tekee päivityksessään myös sen perinteisen virheen, jonka mukaan nurkkakuntaisuus, etninen ryhmäidentiteetti ja ennakkoluuloisuus olisivat vain kantaväestön ominaisuuksia. Norsunluutornin asukit eivät ole ikinä ymmärtäneet kansallistunteen tai muun vastaavan synnynnäisen ryhmäidentiteetin dynamiikkaa. Vaikka länsimaissa korostetaankin paljon ihmisen näennäistä individualismia, todellisuudessa jokainen ihminen on lukuisan eri ryhmäidentiteetin muodostama kokonaisuus. Samalla tavoin kuin sipulissa on monta kerrosta, myös jokaisella ihmisellä on lukuisia eri ryhmäsidonnaisuuksia ja samaistumisen kohteita. Näistä sidonnaisuuksista ihmiselle henkilökohtaisin ja merkittävin on oma perhe, joka sisältää verisukulaisuuden lisäksi yhteisen ulkonäön, kielen ja ison osan opituista arvoista ja käyttäytymismalleista. Yksi tärkeä kerros ryhmäidentiteetin sipulissa on kansallisuus, joka on myös valtiovallan näkökulmasta merkittävin. Siinä missä perhe, suku ja yksittäinen paikkakunta ovat liian pieniä toimivien yhteiskunnallisten rakenteiden ylläpitämiseen ja puolustamiseen, kansallisuus tarjoaa yleensä tarpeeksi suuret puitteet toimivalle itsenäiselle hallinnolle. Yhtenäiseen kansakuntaan on myös yksilön sangen helppo tuntea yhteenkuuluvuutta, sillä muut alueella asuvat ihmiset jakavat yleensä paljon samoja ominaisuuksia hänen itsensä kanssa. Yhteenkuuluvuuden tunne selittää myös sen, miksi esimerkiksi englantilaiset kokivat kansallisen päätöksenteon tärkeämmäksi kuin EU:n ylikansallisen ”rauhanprojektin”.

nationalismEtninen yhteenkuuluvuus on suurimmalle osalle ihmisistä se tärkein ja merkittävin ryhmäsidonnaisuuden muoto, sillä harvat kokevat koskaan yhtä merkittävää sidosta mihinkään muuhun ryhmään. Poikkeuksen tässä tekevät jokaisen maan lukumääräisesti pieni mutta merkittävä yksilöiden joukko, jotka kokevat enemmän yhteenkuuluvuutta muiden maiden menestyjien kuin oman kansansa rahvaan kanssa. Vaikka tässä internationalistisessa ryhmäidentiteetissä ei ole sinänsä mitään väärää, se tekee kyseisistä ihmisestä helposti kykenemättömiä ymmärtämään tavallisen kaduntallaajan ajatusmaailmaa. Internationalistin kansainvälisessä politiikassa, kaupankäynnissä tai koulutuksessa kohtaamat ihmiset edustavat yleensä jokaisen maan pientä ja korkeasti koulutettua vähemmistöä, joka taas edustaa hyvin heikosti kyseisten maiden tavallisia ihmisiä. Se, että joku suomalainen päättäjä on tavannut mukavan 20 vuotta Lontoossa asuneen afgaanitaustaisen professorin, ei pitäisi vielä olla mikään peruste päästää Eurooppaan miljoonia ihmisiä Afganistanin maaseudulta. Harmillisen usein edistysmieliset ihmiset kuitenkin perustavat monikulttuurisen ihanteensa mukaviin henkilökohtaisiin kokemuksiin näiden kyseisten erityistapausten kanssa, vaikka käytännössä he ainoastaan edesauttavat kehitystä, jossa vähemmistökansallisuudet syrjäytyvät omiin ongelmalähiöihinsä, samaan aikaan kun kantaväestön elämänlaatu yleisesti heikkenee. Jokaisella kansakunnalla ja kulttuurilla on omat tapansa ”elää luonnollisesti”, eivätkä vähemmistökansallisuudet tee tältä osin poikkeusta.

Kaikki kansallisuudet syyllistyvät Jungnerin mainitsemaan ”tyhmään tonttuiluun”. Räjähdysherkkiä väestönsiirtoihin liittyviä kokeiluita tulisi tämän vuoksi välttää eikä edistää veren maku suussa. Edellä mainitusta pragmaattisesta ajattelusta käytetään termiä maalaisjärki, joka voi aiheuttaa suvaitsevaisissa piireissä allergisen reaktion.

Tuukka Kuru on vuonna 1990 syntynyt insinööriopiskelija ja Suomen Sisun Lapin piirin päällikkö.

Tuukka Kuru on vuonna 1990 syntynyt insinööriopiskelija ja Suomen Sisun Lapin piirin päällikkö.

%d bloggers like this: