Heimojen kerääntyminen

VELI PESONEN

–

Perinteisen heimoyhteiskunnan tapoineen ja uskomuksineen Euroopassa syrjäyttäneet kuningasvalta, kristinusko ja perheinstituutio merkitsivät muutoksia sukupuolisuudessa, yksityisyydessä ja yksilöllisyydessä.

Uudessa järjestyksessä kuningas ulkoisti osan hallussaan olevasta absoluuttisesta vallasta uskonnolliselle organisaatiolle, kirkolle, ja sen palvelijoille eli papistolle. Yksiavioinen kahden aikuisen ja heidän biologisten lastensa – ja muiden lähisukulaistensa – muodostama perheyksikkö syrjäytti laajemmat heimokunnat, joiden henkimaailmasta olivat vastanneet tietäjät. Nyt perheen sisälle kuului yksityisyys eli sen jäsenten keskinäinen luottamuksellisuus, paitsi suhteessa kuningasvallan henkisen ilmenemismuodon ruumiillistumaan, pappiin.

Vanhassa heimokulttuurissa ydinyhteisöt olivat yleensä suurempia ja aikuisten yksilöiden suhteellinen yksityisyys pienempää. Tietäjä oli aina myös parantaja joka vastasi heimon jäsenten terveysasioista. Fyysisen ja henkisen erottaminen toisistaan olikin vanhassa järjestyksessä lähinnä retorinen kysymys. Ihmiset olivat heimon omaisuutta ja osa heimoa mikä määritteli heidän yksityisyytensä. Heimositeet olivat biologisia, perintötekijöihin liittyviä ns. verisiteitä, ja kullakin heimolla omat, perinteeseen eli verilinjaan ja sitä myöten toisaalta materiaan, toisaalta myyttiseen menneisyyteen, jonka tulkitseminen muiden asioiden ohella oli tietäjän kontolla, sitoutuvat tapansa.

Heimojärjestelmän vaihtuminen kuningasvaltaan kuuluu kaukaiseen menneisyyteen. Nykyaikana ehkäisymenetelmät ja tietoteknologia ovat siirtämässä yhteiskuntamme uudenlaiseen heimokulttuurin vaiheeseen syrjäytettyään kuningasvallan jäänteet, perheinstituution ja yksityisyyden. Kun myös kristinusko on syrjäytynyt, voisi muodikkaan keskiajan paluun sijaan puhua uusmuinaisesta ajasta.

Tietoa voi pimittää mutta sitä on vaikea hävittää. Tietämys siitä kuinka naisen raskaaksi tulemista voi kemiallisesti kontrolloida on tehnyt hänen lisääntymisestään hänen yksityisasiansa ja hänen sukupuolisuudestaan yhteisen asian. Perheinstituutioon liittyvästä sukupuolisesta siveydestä on näin ollen tullut lähinnä diivailua ja poseeraamista, lisääntymiskäytäntöön sitoutumaton akti. Verilinjan muodostumiseen vaikuttavat biologiset lainalaisuudet eivät silti ole poistuneet ja lyhyesti ilmaistuna jälkeläisten laatu on jäänyt naisen henkilökohtaisen arvostelukyvyn vastuulle.

Modernin tietoteknologian salliman verkottumisen seurauksena ihmiset voivat nykyisin olla tekemisissä periaatteessa kenen tahansa kanssa käytännössä reaaliaikaisesti. Heidän seurapiirinsä laajenee mutta fyysinen ympäristönsä yleensä supistuu koska siinä missä ennen piti mennä jonnekin tavatakseen ihmisiä, nykyisin pitää mennä kotiinsa ja avata tietokone. Kotona on biologinen ympäristö joka materiaalisesti rakentuu äidin arvostelukyvyn varaan, kuten edellä tuli mainituksi.

Yksityisyyttään voi tietoverkoissa surffaaja koettaa varjella monin tavoin mutta totuus lienee ettei ainakaan ilman tavallisen ihmisen ponnistusten ulottumattomissa olevaa tietotaitoa ja välineistöä voi piiloutua hakkereilta. Jos jollakulla on tarve vakoilla minua, hän myös pystyy siihen. Jo väsyneeltä vaikuttaa toteamus ettei kyvykkäimpien tiedustelupalveluiden kovalevytila lopu kesken. Yksityisyyttä ei siis ole.

Aivotutkimus on hiljalleen kyseenalaistamassa yksilöllisen identiteetin ehdottomuutta. Käytännön elämässä yksilön yksilöllisyys on yhtä kuin hänen tekojensa perustuminen hänen omaan harkintaansa, vastuulliseen arvostelukykyyn. Kun yksityisyys puuttuu, tarve yksilöllisen erillisyyden toteuttamiseen ja kokemiseen vähenee ja yksilöiden tajunnat alkavat ikään kuin sulaa toisiinsa. Paluu heimojen järjestelmään on täydellinen, heimot vain muodostuvat keskenään verkottuneista tajunnoista suvunjatkamisesta irrallaan eli sosiaalinen perusyksikkö on nykyään muuttanut imaginaariselle tasolle!

Verkottuminen sinänsä ei edellytä modernia tiedonsiirto- ja tietoteknologiaa vaan on hissukseen tapahtunut jo aiemmin tiedonvälityksen vauhdin kasvamisen ja globalisoitumisen takia. Amerikassa hipit julistivat uuden aikakauden heimojen kokoontumista ja uuden kollektiivisen tietoisuuden syntyä jo 1960-luvulla. He eivät olleet utopisteja sen enempää kuin radikaalejakaan vaan he olivat realisteja. Ehkäisypilleri oli ollut viimeinen tarvittu tekijä yhtälössä joka tuottaa imaginaarisen sosiaalisen rakenteen eli tietoverkkojen voi sanoa myöhemmin viimeistelleen lennättimen ja rautatien aloittaman työn. Olemme hippien lapsia ja hippejä itsekin, halusimme tai emme, ja luomme omaa heimoidentiteettiämme, heimon olemassaolon perustavaa peruskokemusta, kaiken aikaa.

Koska yksityisyyttä ei ole, heimon identiteettiä luova peruskokemus ei voi perustua salassapitoon eli sopimiseen. Sen on perustuttava erottaviin fundamentaalisiin tekijöihin jotka jo valmiiksi ovat olemassa. Toisin sanoen tajunnansisällön on oltava hyvin syvässä merkityksessä materiaalinen. Ajattelija on ajattelevaa biologista materiaalia. Tässä kohtaa vanha biologinen materiaalin monistumiseen pohjautuva heimo ja uusi imaginaarinen heimo yhdistyvät. Olemme parhaillaan todistamassa heimojen kerääntymistä.

Jälkeläisten laadusta huolehtimisen voi lähitulevaisuudessa odottaa hiljalleen siirtyvän laajemman kokonaisuuden kuin naisen henkilökohtaisen arvostelukyvyn varaan. Tietäjiksi valikoituvat, valikoituneet, yksilöt alkavat huolehtia heimon fyysisestä hyvinvoinnista eli ajattelevan materiaalin ulkoisesta olemuksesta. Onhan kestämätön ja väistämättä purkautuva ristiriita, että sitä mukaa kuin yksilöys ja siihen sisältyvä arvostelukyky vähenevät, oleellisen tärkeä seikka kuten jälkeläisen laatu yhä sälyttyy niiden harteille.

On asioita jotka eivät noin vain mukaudu tässä kuvailemaani muutokseen. Ne ovat hallinnolliset, valtiolliset rakenteet ja lainsäädäntö, kristinuskohan papistoineen on jo enimmäkseen luovuttanut. Laki perustuu yksilön vastuulle tekemisistään ja kun yksilöys heikkenee ei vastuullisuudelle voi objektiivisesti käydä kuin samoin. Kasvava ristiriita ilmenee mm. omalakisten – laittomien – materiaalisten ja virtuaalisten saarekkeiden muodostumisena; heimot elävät tavallaan. Se ilmenee myös yksityisyyden näivettymisenä teatraaliseksi itsekkyydeksi. Kuten historian pyörää ei voi kääntää, ei tästäkään nousevia ongelmia voi kiertää vaan ne pitää ratkaista.

Ratkaistuiksi ne tulevat saattamalla imaginaarinen ja materiaalinen yhteys valtiolliseen kokonaisuuteen. Heimojen olisi keräännyttävä myös fyysisesti ja muodostettava omat hallinnolliset kokonaisuutensa, valtionsa ja valtioliittonsa omine poliisi- ja puolustusvoimineen, valtio- ja puolustusliittoineen.

–

–

Veli Pesonen on Viitasaarella syntynyt insinööri ja muusikko.