Lastentarhan ristiretki

VELI PESONEN

–

Nykyaikaista yhteiskuntaa luonnehtii konsumerismi. Ihminen on ensisijaisesti kuluttaja, joka omalla kulutustottumuksellaan ohjaa rahavirtoja. Kaikki me olemme kuluttajaprofiileja. Ihmisen tehtävä on muokata kuluttamisensa niin, että saa haluamansa ja konsumeristisen uskomuksen mukaan muuttuu onnelliseksi. Ostopäätöksestä on tullut yksilönvapauden triumfi; ostopäätöksessään kuluttajaprofiili toteuttaa itseään yksilöllisimmin ja yksilön tavoitteena on ostopäätösten määrän maksimointi.

Euroopassa olemme rakentaneet, tai paremminkin päästäneet valloilleen, konsumeristisen sosialismin, jossa yhteiskunta ottaa huolehtiakseen kaikkein yleisimmistä, yhteisimmistä ja suurimmista kuluttajaprofiilin, kieltäydyn käyttämästä sanaa ihmisyksilö, tarpeista, ja kuluttajaprofiili itse säätää kohdalleen sopiviksi ne muut tarpeet, kuten minkävärisen huivin hän tänään kaulaansa ripustaa vai kulkeeko kokonaan ilman huivia. Ehkä hän tarvitsee kokonaan uuden huivin, mutta silloin hän joutuu pohtimaan, millaisena hän kulkee menomatkan huiveja myyvään liikkeeseen.

Kaikki käy kunhan kuluttajaprofiili vain kulkiessaan laulaa sosialismin ilosanomaa jonka mukaan hänen ostopäätöksensä on yksilöllisyytensä lisäksi ennen kaikkea tasa-arvoinen. Hänellä ei ole nimittäin oikeutta kokea omanarvontuntoa ellei ole täysin varmaa että kaikilla muillakin on mahdollisuus samaan ostopäätökseen. Siinähän se pelin juoni onkin.

Täydellinen kuluttajaprofiili on pieni lapsi, joka on alati vakuuttunut siitä että hänen elämänlaatunsa paranee huomattavasti, jos hän juuri nyt saa mitä haluaa. Lapsi on myös täydellinen diplomaatti, koska hän ei kestä järkytyksiä eikä sisäisesti voi niitä hyväksyäkään. Nykymaailma arvostaa tällaista diplomatian taitoa, joka todellisuudessa on vain täydellistä lapsellisuutta, riippuvuutta olotilasta, joka maksimoi ostopäätösten eli konsumeristisen onnellisuuden määrää.

Yhteiskuntamme todellinen kuva on lastentarha, joka on aidattu ja jossa on työntekijöitä siksi etteivät lapset satuttaisi itseään tai toisiaan. Päättäviin asemiin pyrkivät poliitikot onnistuvat parhaiten lupaamalla enemmän leluja ja suuremman määrän ostopäätöksiä. Kaikkein sosialistisimmin suuntautuneet ehdokkaat lupaavat korkeammat muurit ja enemmän lapsenvahteja.

Onnistunut ostopäätös, kuluttajaprofiilin normaalisuoritus, on yksilöllinen teko jonka perusteella kuluttajaprofiili on määrätty kokemaan omanarvontuntoa. Epäonnistunut ostopäätös on merkki yhteiskunnan vajaavaisuudesta eli sosialistisen ideologian mukaan lapsenvahtien puutteellisesta ammattitaidosta.

Asiat sujuvat ja lastentarha tikittää turvallisesti kohden entistä suurempaa täydellisyyttä, jossa viimeisetkin puutteiden rippeet on raivattu konsumeristisen sosialismin paratiisista, jossa aikaa ei ole. Paradoksaalisesti lastentarhan sisäpuolelle on syntynyt museo, maailmankylä. Maailmankylässä kuluttajaprofiilin on mahdollista kuluttaa kalpeita jäljitelmiä siitä mitä joskus aiemmin maapallolla elänyt ns. ihmiskunta sai aikaan. Se onkin virkistävää puuhaa. Kommunikointinsa välineeksi eri puolilta maailmaa tulevat kuluttajaprofiilit valitsevat täydellisen yleiskielen, uuskielen nimeltä sosialistinen diskurssiformaatti. Puutteet kielenhallinnassa ovat puutteita koulutuksessa.

Konsumeristis-sosialistinen maailma on pahoinvointiyhteiskunta, josta elämä on kaikonnut. Elämällä ei ole siinä sijaa. Kun kulutuskeskeisyys ristisiitetään sosialismin kanssa, ei lastentarhan muurien ulkopuolelle jää enää näköyhteyttä. Elämä on tullut täydelliseksi, se on päättynyt.

Kirjoitus on alun perin julkaistu Uudessa Suomessa 23.6.2010

–

–

Veli Pesonen on Viitasaarella syntynyt insinööri ja muusikko.