SARASTUS

Kansallinen ja eurooppalainen, traditionalistinen ja radikaali verkkolehti

Hilaire Belloc – Alamaisvaltio ja distributismin poliittinen ekonomia

bellocKEITH PRESTON   (suomentanut Timo Hännikäinen)

Teollisen vallankumouksen alusta 1700-luvun lopulla ja 1800-luvun alussa aina toista maailmansotaa edeltäneeseen suureen talouslamaan saakka pysyvin sisäinen konflikti länsimaissa on ollut se, jota tuolloin kutsuttiin ”sosiaaliseksi kysymykseksi”. Teollistuminen ja talonpoikaisluokan osattomuus maaomaisuuden yksityistämisen aikana loivat teollistuvien kansakuntien keskuuteen pysyvästi kurjistuneista työläisistä kooostuvan valtavan proletaariluokan sekä yhteiskunnalliset olot, jotka tämän luokan kasvusta seurasivat.

1800-luvun aikana ehdotettiin lukuisia poliittisia parannuksia työläisten oloihin ja ammattiyhdistysliike, sosialismi, kommunismi sekä anarkismi kehittyivät merkittäviksi poliittisiksi voimiksi. Tällaiseen poliittiseen ja sosioekonomiseen ympäristöön Hilaire Belloc syntyi vuonna 1870. Belloc syntyi Ranskassa englantilaisen äidin ja ranskalaisen isän lapseksi ja kasvoi Englannissa. 82-vuotisen elämänsä aikana hän osoitti lahjakkuutta monilla aloilla. Hän oli suunnattoman tuottelias kirjailija (sanotaan, että hän ”kirjoitti kokonaisen kirjastollisen” elinaikanaan), runoilija ja keskustelija. Hän oli etevä historioitsija. Belloc oli mieltynyt kilpapurjehdusveneisiin ja kirjoitti laajasti matkoistaan. Hän oli myös eräässä elämänsä vaiheessa poliitikko ja istui jonkin aikaa Englannin parlamentissa. Parlamentaarikkona saamansa kokemuksen perusteella hän päätyi pitämään väitteitä liberaalin demokratian kiinteästä yhteydestä kansanedustukseen huijauksena. Parlamentaarinen demokratia oli Bellocin mielestä vain plutokratian naamio. Kenties kaikkein eniten Belloc oli katolisen oikeaoppisuuden vankka puolustaja: hän tuotti lukuisia uskoaan ja perinteitään puolustavia apologeettisia teoksia ja haastoi George Bernard Shaw’n ja H. G. Wellsin kaltaisten aikalaisajattelijoidensa sekularismin. [1]

Vaikka Belloc vastusti Fabian Societyn älyköiden ja radikaalimpien marxilaisten sekulaareja näkemyksiä, hän jakoi heidän halunsa ratkaista työväestön ongelmat ja teollisen aikakauden tuottamat sosiaaliset pulmat. Tämän huolen vuoksi Belloc ja hänen ystävänsä, toinen kirjallinen hahmo ja katolinen apologeetti Gilbert Keith Chesterton perustivat aina pienenä pysyneen mutta älyllisesti omalaatuisen liikkeen joka tunnetaan distributismina. Distributismin filosofinen perusta hahmoteltiin kahdessa kirjassa, joista yksi oli Chestertonin ja toinen Bellocin kirjoittama. Chestertonin What’s Wrong with the World ilmestyi vuonna 1910. Sen pääajatuksen mukaan liberaalien ja sosialististen uudistajien tarjoama holhoava hyvinvointivaltio ei sulkenut pois plutokraattien valtaa. Päinvastoin, hallitsevat luokat voisivat käyttää Fabian Societyn ehdottamaa hyvinvointivaltiota tyynnyttämään ja lopulta alistamaan työtätekevän luokan. Belloc jatkoi samasta teemasta vuonna 1912 ilmestyneessä kirjassaan The Servile State (”Alamaisvaltio”). Yleisesti ottaen Belloc hyväksyi sosialistien ja marxilaisten esittämän kapitalismin kritiikin, mutta väitti ettei sosialismi vapauttaisi työtätekeviä. Sen sijaan hyvinvointivaltio alistaisi työläiset ja kansanjoukot valtiosta riippuvaisiksi samalla kun valtiokoneisto pysyisi kapitalistisen plutokratian hallussa.

Vakaumuksellisina katolilaisina traditionalisteina Bellocilla ja Chestertonilla oli luontainen taipumus romantisoida keskiaikaista yhteiskuntajärjestelmää, sillä kun oli keskeinen asema katolisen kirkon opetuksissa. Keskiajan killoista ja talonpoikaisperinteistä tuli Chestertonin, Bellocin ja koko distributistisen liikkeen teoreettinen malli yhteiskunnallisten uudistusten perustaksi. Distributistit eivät halunneet kansallistaa tuotantovälineitä marxilaisten tapaan tai laajentaa radikaalisti valtion puuttumista talouteen ja yhteiskuntaan hyvinvoinnin nimissä. He valitsivat pikemminkin päinvastaisen lähestymistavan, jossa tuotantovälineet hajautettaisiin mahdollisimman moniin käsiin ja käytännössä kaikista tulisi kapitalisteja. Chestertonin sanomalehti G. K.’s Weekly ja Distributist League -järjestö perustettiin vuonna 1926. Useimmat järjestön aktiivijäsenet olivat joko katolilaisiksi kääntyneitä entisiä sosialisteja tai hartaita katolilaisia joita yhteiskunnalliset kysymykset huolettivat. Järjestö ei koskaan varsinaisesti ollut laaja organisaatio, eikä sillä koskaan ollut yli kahtatuhatta jäsentä kerrallaan. Distributismi oli pikemminkin älymystöliike kuin poliittinen tai aktivistiliike.

Distributismin ideat ovat kiinnostavampia kuin sen käytännön vaikutukset. Se arvosteli kapitalismia tinkimättömästi, mutta samalla hylkäsi tiukasti käytännössä kaikki pyrkimykset helpottaa kapitalismin vitsauksia byrokratian ja statismin avulla. Tältä perustalta distributistit arvostelivat paitsi sosialistisia puolueita, myös ammattiyhdistyksiä. Belloc, Chesterton ja muut distributistit puolustivat klassisten liberaalien tavoin yksityisomaisuutta ja yksilön vapautta valtiota vastaan, mutta ilmaisivat samalla huolensa työläisten oloista ja muista yhteiskunnan epäoikeudenmukaisuuksista. Heidän mukaansa kapitalismi supisti vapautta paitsi siksi, että työtätekevät olivat riippuvaisia kapitalisteista toimeentulonsa takia, myös siksi että kapitalismi oli luonnostaan epävakaa järjestelmä joka tarvitsi valtion väliintuloa korjatakseen aiheuttamansa sosiaaliset nyrjähdykset. Lisäksi kapitalistit ja plutokraatit suosivat itse valtiollista sääntelyä saadakseen monopolien kaltaisia etuoikeuksia. Niin sanotun laissez faire -ihanteen sijaan käytännön kapitalismi kulki käsi kädessä valtiovallan kasvun kanssa.

factory workerDistributistien kapitalismikritiikki ei ollut pelkästään taloudellista. Heidän mukaansa sekä kapitalismi että sen sosialistiset vaihtoehdot olivat yhtä riittämättömiä laiminlyödessään ihmisten hengellisen hyvinvoinnin ja rajatessaan yhteiskunnalliset kysymykset pelkiksi aineellisiksi intresseiksi. Kapitalisteille ahneudesta ja materian keräämisestä oli tullut korkeimpia arvoja. Sosialistien ainoana huolena oli työtätekevien aineellisten tarpeiden tyydyttäminen. Kumpikaan näkökulma ei tyydyttävästi käsitellyt kapitalismin tai sen valtiokeskeisten sosialististen vaihtoehtojen epäinhimillistävää luonnetta. Distributisteja huoletti kapitalismin vaikutus perheeseen, kulttuuriin ja yhteisöelämään. Pakottamalla työmiehet tekemään pitkiä työpäiviä tehtaissa kapitalismi erotti isät ja aviomiehet perheistään, ja distributistit huomauttivat että plutokraatit alkaisivat aikanaan tukea naisasialiikettä saadakseen naispuolista työvoimaa käyttöönsä. Distributistit jakoivat myös monen tuon ajan traditionalistin huolen teollistumisen ja kaupallistumisen vaikutuksista korkeakulttuuriin, ja valittelivat pienkauppojen ja itsenäisten käsityöläisten katoamista tavaratalojen ja kauppaketjujen tieltä.

Vaikka kritisoivatkin koneajan epäinhimillistävää vaikutusta, distributistit eivät kannattaneet luddiittien ajatusta paluusta esiteolliseen aikakauteen. He pikemminkin uskoivat, että tuotantovälineiden omistuksen laajan jakaantumisen ansiosta työtätekevät kykenisivät saavuttamaan autonomian ja itsenäisyyden osuuskuntien tavoin toimivien teollisuuskiltojen sekä pienyritysten ja pientilojen uuden nousun avulla. Distributistien taloudelliset ihanteet olivatkin hyvin samankaltaisia kuin klassisten anarkistien, ja molemmat liikkeet kannattivat monia samankaltaisia taloudellisia järjestelyjä kuten osuuskuntia, yhteisiä pankkeja ja itsenäisiä talonpoikaisyhteisöjä. Amerikkalainen yhteiskunnallinen uudistaja ja harras katolilainen Dorothy Day yritti jopa yhdistää distributistien ja anarkistien ideat katolisessa työväenliikkeessään. Kuitenkin katoliset traditionalistit ja romanttiset medievalistit, jotka muodostivat distributistisen liikkeen, joutuivat ristiriitaan anarkistien papistonvastaisuuden ja valistusrationalismin kanssa. Erot olivat kuitenkin enemmän filosofisia, kulttuurisia ja uskonnollisia kuin taloudellisia. [2]

Belloc kehitti kiintoisan teorian kapitalismin kehityksestä Englannissa ja sen levittäytymisestä koko maailmaan teollisen vallankumouksen aikana. Hän väitti, että kapitalismi omaksui kehitysvaiheessaan tietynlaisen muodon pitkälti sen vuoksi, että Henrik VIII oli hajottanut luostarit 1500-luvulla. Luostarit olivat aiemmin olleet kulttuurin, koulutuksen ja hyväntekeväisyyden perusta Englannissa, ja niiden tukahduttaminen oli tehnyt sosiaaliseen kudokseen reiän, jonka seuraukset tulivat esiin teollisen ajan alkuvaiheessa. Ensinnäkin luostarien häviäminen poisti sosiaalisen turvaverkon ja salli valtion ottaa hyväntekeväisyyden haltuunsa, mikä näkyi ensin köyhyyslaeissa ja puhkesi täyteen kukkaan hyvinvointivaltiossa. Toisekseen luostarien lakkauttamisesta seurannut kirkon vaikutusvallan väheneminen heikensi kirkon kykyä toimia pidäkkeenä teollisuuskapitalistien kasvavalle vallalle. Kolmanneksi luostarielämän tuhoutuminen sai aikaan hengellisen tyhjiön, joka myöhemmin täyttyi laajenevan kaupallisen yhteiskunnan materiaalisilla arvoilla. [3]

George Orwell huomautti vuonna 1946, että Bellocin 34 vuotta aiemmin ilmestynyt The Servile State oli ollut jokseenkin kaukonäköinen analyysi valtiososialismin todennäköisistä seuraamuksista.[4] Valtiososialismin perintöä ovat olleet kovat totalitaariset hallinnot kuten kommunismi, fasismi ja natsismi, sekä länsimaisten hyvinvointivaltioiden pehmeä totalitarismi. Belloc on osoittautunut olleen oikeassa ennustuksessaan, että sosialismi onnistuisi vain säilyttämään plutokraattisen vallan ja tyynnyttämään väestön valtaosan tekemällä heistä valtion holhokkeja. Globaalin talouden nousu on tuonut mukanaan uuden proletariaatin aiemmin esiteollisiin yhteiskuntiin ja alkanut köyhdyttää työväestöä uudelleen vakaasti teollistuneissa maissa, erityisesti Yhdysvalloissa. Valtavat ylikansalliset yritykset ja finanssi-instituutiot ovat nyt jättämässä varjoonsa jopa kansallisvaltiot. Näyttää siltä, että ongelmat joita Belloc ja muut distributistit yrittivät ratkaista, ovat nyt ajankohtaisempia kuin koskaan.

Viitteet:

[1] Jahn, Karl (2000). Distributism. http://karljahn.tripod.com/tan/distributism.htm.


[2] Dorothy Day. Articles on Distributism-2. The Catholic Worker, July–August 1948, 1, 2, 6.

[3] Bradshaw, Brendan (1974). The Dissolution of the Religious Orders in Ireland under Henry VIII. London: Cambridge University Press.

[4] George Orwell. Second Thoughts on James Burnham. Polemic No 3 May 1946.

Kirjoitus on alun perin ilmestynyt kokoomateoksessa Belloc: Thoughts & Perspectives vol. 12 (Black Front Press, 2013)

Information

This entry was posted on heinäkuu 31, 2014 by in Henkilökuvat, Politiikka ja ideologia and tagged , , , , , , .
%d bloggers like this: