SARASTUS

Kansallinen ja eurooppalainen, traditionalistinen ja radikaali verkkolehti

Dominique Vennerin viimeiset kirjoitukset

suicideDOMINIQUE VENNER  (suomentanut Timo Hännikäinen)

Tiistaina 21.5.2013 ranskalainen historioitsija ja esseisti Dominique Venner meni Pariisin Notre Damen katedraaliin, asetti suljetun kirjekuoren alttarille ja ampui itseään pistoolilla päähän. 78-vuotiaana kuollut Venner oli nuorena poliittinen aktivisti ja istui 1960-luvun alussa vankilassa osallisuudestaan laittoman puolisotilaallisen OAS-järjestön toimintaan. Vankilasta vapauduttuaan hän toimi Ranskan ”uuden oikeiston” parissa ja oli mukana perustamassa ajatushautomo GRECE:a. 1970-luvun alussa hän vetäytyi poliittisesta toiminnasta ja keskittyi historioitsijan uraansa. Hän sai Ranskan Akatemian palkinnon historioitsijan työstään vuonna 1981.

Venner oli vastustanut Ranskassa hiljattain voimaan tullutta ”tasa-arvoista avioliittolakia”, ja uutiset hänen itsemurhastaan synnyttivät huhuja, että teko oli protesti sitä vastaan. Hänen viimeinen blogikirjoituksensa ja kirjekuoresta löytynyt itsemurhaviesti kuitenkin osoittavat väitteen vääräksi; hän halusi kääntää huomion avioliittokysymyksestä islamilaisen maahanmuuton uhkaan.

Sarastus julkaisee nämä Vennerin kaksi viimeistä kirjoitusta suomeksi. Vaikka Vennerin ratkaisu herättänee lukijoissa ristiriitaisia tunteita, on paikallaan tuoda tämän merkittävän identitaarisen ajattelijan viimeiset sanat myös suomalaisen yleisön ulottuville. Sarastus on aiemmin julkaissut Venneriltä kirjoituksen ”Eurooppa ja eurooppalaisuus”.



Avioliittolain vastustajat & Heidegger

(Blogikirjoitus, julkaistu itsemurhapäivänä 21.5.)

Uuden avioliittolain vastustajat huutavat julki kärsimättömyyttään ja raivoaan. Jos huono laki säädetään, se voidaan aina kumota.

Luin juuri erään algerialaisen bloginpitäjän kirjoitusta. ”Oli miten oli”, hän sanoi, ”viidessätoista vuodessa islamistit nousevat valtaan ranskassa ja mitätöivät tämän lain.” Eivät varmastikaan miellyttääkseen meitä, vaan koska se on Sharian vastainen.

Tämä on ainoa pintapuolisesti yhtenevä piirre (naisia kunnioittavan) eurooppalaisen tradition ja (naisia kunnioittamattoman) islamin välillä. Mutta algerialaisen väite on kylmäävä. Tällaiset seuraamukset ovat paljon suurempia ja katastrofaalisempia kuin vastenmielinen Taubiran laki.

Pitäisi olla selvää, että Ranska saattaa hyvinkin joutua islamistien käsiin. 40 vuoden ajan niin kaikki puolueet (Front Nationalia lukuunottamatta) kuin työnantajat ja kirkkokin ovat pyrkineet aktiivisesti kiihdyttämään afro-maghrebilaista maahanmuuttoa kaikin keinoin.

Merkittävät kirjailijat ovat pitkään soittaneet hälytyskelloja, alkaen Jean Raspailin profeetallisesta The Camp of the Saintsista, jonka uusi painos myy nyt ennätysmääriä.

Uuden avioliittolain vastustajat eivät voi jättää tätä todellisuutta huomiotta. Heidän kamppailunsa ei voi rajoittua homoavioliiton pysäyttämiseen. Ranskan ja Euroopan väestön ”suuri vaihtaminen”, kuten kirjailija Renaud Camus asian ilmaisee, on paljon katastrofaalisempi tulevaisuuden vaara.

Kohteliaiden katumielenosoitusten järjestäminen ei riitä ehkäisemään sitä. Protestiliikkeessä on kyse todellisesta ”älyllis-moraalisesta uudistumisesta” ja sitä pitää käsitellä sellaisena alusta saakka. Sen pitää mahdollistaa Ranskan ja Euroopan identiteetin ja muistin elpyminen, jonka tarvetta ei ole vielä selkeästi tajuttu.

Tarvitaan ehdottomasti uusia, vaikuttavia ja symbolisia tekoja herättämään meidät horteestamme, ravistelemaan puutunutta tietoisuuttamme ja herättämään tajun juuristamme. Olemme saapumassa aikaan, jolloin sanat on tehtävä tosiksi teoin.

Meidän on myös muistettava, kuten Heidegger asian hienosti muotoili Olemisessa ja ajassa, että ihmisen olemus on hänen olemassaolossaan eikä ”toisessa maailmassa”. Kohtalomme toteutuu viimeiseen hetkeen saakka juuri tässä ja nyt. Ja tämä viimeinen hetki on yhtä tärkeä kuin muu elämäkin. Sen vuoksi on oltava oma itsensä viime hetkeen saakka. Päätöksen kautta, aidosti tahtomalla kohtaloaan ihminen voittaa tyhjyyden. Eikä tätä vaatimusta voi välttää, sillä meillä on vain tämä elämä, jossa velvollisuutemme on olla täydesti oma itsemme – tai olla olematta mitään.

Syyt vapaaehtoiseen kuolemaan

(Itsemurhaviesti)

Olen terve niin ruumiiltani kuin sielultani, ja rakastan suuresti vaimoani ja lapsiani. Rakastan elämää enkä odota mitään sen jälkeen, paitsi kenties rotuni ja ajatusteni säilymistä. Elämäni iltapuolella ja ranskalaista ja eurooppalaista kotimaatani uhkaavien suunnattomien vaarojen edessä tunnen kuitenkin velvollisuudekseni toimia niin kauan kuin minulla on vielä voimia jäljellä. Pidän välttämättömänä uhrata itseni murtaakseni meitä riivaavan letargian. Luovun siitä mitä elämästäni on jäljellä esittääkseni vastalauseen ja laskeakseni perustan. Valitsin vahvasti symbolisen paikan, Pariisin Notre Damen katedraalin, jota kunnioitan ja ihailen: nerokkaat esi-isäni rakensivat sen vielä vanhempien kulttien pyhälle paikalle, jossa se muistuttaa ikimuistoisista juuristamme.

Kun monet ovat elämänsä orjuuttamia, tekoni ilmentää tahdon etiikkaa. Annan itseni kuolemalle havahduttaakseni uinuvat mielet. Kapinoin kohtaloa vastaan. Esitän vastalauseeni sielun myrkyille ja päälle vyöryvien ihmisten halulle tuhota identiteettimme ankkurit kuten perhe, vuosituhantisen sivilisaatiomme intiimi perusta. Puolustaessani kaikkien kansojen identiteettiä heidän kotimaissaan vastustan samalla rikollista yritystä vaihtaa meidän kansamme.

Vallitseva ajattelu ei pääse eroon tuhoisasta hämäryydestään, ja eurooppalaisten täytyy kantaa seuraukset. Meiltä puuttuu yhteisen uskonnon ankkuri, mutta jaamme aina Homerokseen saakka ulottuvan yhteisen muistin, tallelokeron kaikille arvoille joille tuleva uudelleensyntymämme perustetaan kun kerran irtaannumme äärettömyyden metafysiikasta, kaikkien modernien ylettömyyksien turmiollisesta lähteestä.

Pyydän etukäteen anteeksi kaikilta, joille kuolemani aiheuttaa kärsimystä, ensiksi ja ennen kaikkea vaimoltani, lapsiltani ja lastenlapsiltani, kuten myös ystäviltäni ja seuraajiltani. Mutta kunhan tuska ja järkytys hälvenevät, he epäilemättä ymmärtävät tekoni merkityksen ja muuntavat surunsa ylpeydeksi. Toivon että he kestävät koettelemukset yhdessä. Viimeaikaisista kirjoituksistani he löytävät vihjauksia ja selityksiä ratkaisulleni.

Huomautus:

Lisätietoja voi kysyä kustantajaltani, Pierre-Guillaume Roux’lta. Hän ei tiennyt ratkaisustani, mutta hän on tuntenut minut kauan.

Information

This entry was posted on Touko 21, 2013 by in Politiikka ja ideologia.
%d bloggers like this: