Laiskuuden puolustus

BRETT STEVENS  (suomentanut Timo Hännikäinen)

Ne jotka eivät eläneet heidän aikanaan, kertovat että Yhdysvaltain perustajaisät arvostivat kovaa työtä ja että tässä yhteiskunnassa pääsee eteenpäin raatamalla ankarasti.

Mitä kova työ tarkoittaa? Tarkoittaako se, että kirjoituspöydän ääressä istuessa painaa kynää paperiin lujemmin? Ei… se tarkoittaa, että käyttää paljon aikaa työtehtävänsä suorittamiseen, ja että teoriassa keskittyy siihen ja tekee sen melkein niin kuin pitää.

Silti kukaan ei ole pysähtynyt miettimään, että kova työ saattaisi olla huono juttu.

Kovan työn ongelma – silloin kun sitä ei voi tehdä omiin ajatuksiinsa uppoutuneena kuin maatyöläinen – on siinä, että se valtaa koko tietoisuuden. Se on eräänlainen inertian muoto. Kun käyttää vasaraa, kaikki näyttää naulalta. Kun raataa ankarasti, ainoa ratkaisu on raataa lisää.

Älä työskentele taloudellisemmin, älä vältä ylettömyyksiä, älä uudelleenarvioi tehtävääsi ollaksesi tehokkaampi. Paina verenmaku suussa! Unohda muu elämä. Unohda tunteesi, ihmisyytesi, perheesi ja tarpeesi kehittyä ihmisenä. Tule työpaikalle joka päivä ja pyörittele papereita, ihmisiä ja kyniä kunnes saat mitä haluat!

Toimistoissa, kouluissa ja julkisissa liikennevälineissä surumieliset silmät katsovat ikkunasta sinistä taivasta, se on niin lähellä että sitä voisi koskettaa, se odottaa tahrattoman kauneuden tilassa. Se ympäröi meitä, mutta omien sääntöjemme takia me pysymme sisällä ja se ulkona. Kurjuus jatkuu.

Tätä ei pidä tulkita hyvin tehdyn työn kritiikiksi. Työn tekeminen hyvin tarkoittaa, että asettaa tavoitteen, ymmärtää että sen saavuttaakseen on oltava paljon keskitasoa parempi, ja sitten ponnistelee voittaakseen esteet. Sellaista on vaikkapa sadonkorjuu, kirjan kirjoittaminen tai talon rakentaminen.

Tällaiset työt noudattavat paremmin elämän rytmiä. Ensin levätään, sitten tehdään suunnitelma ja toteutetaan se huolellisesti, eikä muuta. Ei uppouduta työhön paetakseen ongelmiaan. Ei piehtaroida rahassa voidakseen väittää, että elää hyvää elämää. Ei ylvästellä arvonimillä, maineella ja saavutuksilla niin kuin itsekorostus voisi korvata puuttuvan sielun.

Amerikka ja eurooppalaiset veljemme ja sisaremme menestyivät, koska emme uskoneet kovaan työhön vaan koviin tavoitteisiin. Etsimme tehtäviä jotka piti tehdä hyvin, emme helppoja hommia joiden parissa voi raataa mitään ajattelematta. Syöksyimme uusille alueille taiteissa, tieteissä, filosofiassa ja sivistyksessä.

Kun työmme oli tehty, ilmaantui jäljittelijöitä – luultavasti syynä oli väestönkasvu, jonka teknologiamme ja sivistyksemme synnyttämä vauraus oli aiheuttanut. He alkoivat jäljitellä sitä, minkä muut olivat tehneet menestyäkseen. Sen sijaan että olisivat etsineet tavoitetta, he tarkastelivat asiaa pintapuolisesti ja löysivät metodin.

Niinpä aggressiivinen ja sotaisa pyrkimys tehdä työnsä hyvin korvautui koskaan päättymättömällä työnteolla. Pitää ilmaantua työpaikalle, viipyä siellä pitkään ja pitää paljon meteliä, ja sitten saada palkkaa. Laatia riisikaupalla papereita, joita kukaan ei koskaan lue. Hakea huomiota, jakaa käyntikortteja, vähentää tekohampaansa verotuksessa ja liittyä ammattijärjestöön.

Se mikä todella on tuhoamassa länttä ja saa meidät äänestämään itseämme vastaan, on elämämme ankeus. Raadamme ankarasti niin kuin olisimme loputtomassa sodassa, taistelemme voitosta jota emme koskaan saavuta. Vihaamme itseämme ja kuvittelemme, että sademetsien alkuasukkailla on vastaukset, joita meillä ei ole.

Ainakaan sademetsien alkuasukkaat eivät tee kovaa työtä ja sitten katsele alakuloisina ikkunasta siniselle taivaalle ja mieti, mitä he ovat menettäneet.

Brett Stevens asuu Yhdysvalloissa ja kirjoittaa Amerika-blogiin.