Miehen tie

ALARIK NOTIS

Miehen tie on jengin tie.

-Jack Donovan

Amerikkalaisen kirjailijan ja ajattelijan Jack Donovanin hiljattain ilmestynyt kirja The Way of Men on anteeksipyytelemätön yritys tavoittaa maskuliinisuuden ja miehisyyden perimmäinen olemus. Donovan, jonka kirjoituksia on käsitelty Sarastuksessa jo aiemmin, on tunnettu feminismin ja gay-kulttuurin kritiikistään maskuliinisesta näkökulmasta. Samat teemat ovat läsnä myös hänen uusimassa tuotoksessaan.

Lyhyen ja tyyliltään esseistisen kirjan perimmäinen teesi on se, että miehet ja miehisyys ovat luonnonvalinnan kautta muodostuneet tietynlaisiksi niin fyysisesti kuin psykologisestikin. Riisuttuna moraalista, politiikasta, etiikasta ja arvoista on mahdollista tavoittaa perustavaa laatua oleva universaalinen maskuliinisuus, jonka voi löytää kaikista ihmiskulttuureista.

Kirja laukoo liukuhihnalta ajatuksia ja väittämiä, jotka tuntuvat aluksi provokatiivisilta mutta pienen mutustelun jälkeen täysin järkeenkäyviltä ja jopa itsestäänselviltä. Donovanin tyyli on kenties tahallisen karkea ja yksinkertaistava, mutta nykyajan poliittisesti korrektissa ilmapiirissä se pikemminkin virkistää kuin tympii. Kirja ei vilise filosofista tai tieteellistä jargonia, vaan se on yksinkertainen, selkokielinen kiteytys siitä, mitä miehisyys pohjimmiltaan on.

Donovan sanoo, että vaikka elämme keskellä edistyneen teknologian ja monimutkaisten sosiaalisten verkostojen saturoimaa informaatioyhteiskuntaa, ovat perimmäiset vaistomme, tarpeemme ja viettimme peräisin ajalta, jolloin ihmislaji koostui pienistä klaaneista ja heimokunnista, jotka selviytyäkseen joutuivat kamppailemaan luontoa ja toisiaan vastaan. Tämän kamppailun keskipisteessä olivat miehet ja ”miesjengit”, jotka tekivät yhteistyötä ulkoisia uhkia ja haasteita vastaan mutta kamppailivat myös ryhmän sisäisestä nokkimisjärjestyksestä. Selittäessään miehisyyttä ja maskuliinista ryhmäpsykologiaa Donovan lähtee aina tästä alkukantaisesta, esihistoriallisesta miesjengistä ja siihen hän myös palaa.

Taktiset hyveet

Antiikin kreikkalaisten ja roomalaisten tapaan myös Donovan pyrkii määrittelemään miehiset hyveet. Toisin kuin antiikin ajattelijat, haluaa Donovan kuitenkin riisua hyveet aikansa kulttuurisesta kuorrutuksesta ja kaivaa esiin perimmäiset, universaalit ja pohjimmiltaan moraalittomat piirteet, joita miehet arvostavat toisissaan ja itsessään. Hän kysyy, mikä tekee miehistä miehiä, kuinka olla taitava olemaan mies, ja vastaa esittämäänsä kysymykseen itse. Pohdinnan lopputuloksena Donovan on määritellyt neljä ”taktista hyvettä”, joiden läsnäolo miehessä ja miesjengeissä määrittää heidän hyvyytensä tai huonoutensa nimenomaan miehinä ja miesryhminä. Nämä neljä hyvettä ovat nimeltään voima, urheus, hallinta ja kunnia.

Voimalla Donovan tarkoittaa nimenomaan fyysistä voimaa, joka erottaa miehet ja naiset perustavanlaatuisesti toisistaan. Miehet ovat keskimäärin huomattavasti voimakkaampia kuin naiset ja voimakkaat miehet ovat miehisempiä kuin heikot miehet. Miehet arvostavat voimaa ja halveksuvat heikkoutta toisissa miehissä. Miehiltä odotetaan fyysistä vahvuutta, toisin kuin naisilta. Nyky-yhteiskunnassa voimalla ei tietenkään ole samanlaista roolia kuin esihistoriallisissa olosuhteissa. Tästä huolimatta se on miehisyyttä määrittelevä piirre, ja on aina ollut sitä.

Urheuden Donovan määrittelee miehen valmiutena riskinottoon ja kykynä altistaa itsensä vaaralle omien tai oman ryhmänsä intressien tähden. Mies, joka on valmis vaarantamaan itsensä auttaakseen tovereitaan hädässä on esihistorian miesjengille huomattavasti arvokkaampi kuin pelkuri. Mies, joka uskaltaa yrittää myös onnistuu useammin kuin mies joka ei uskalla. Miehet arvostavat rohkeutta ja halveksivat pelkuruutta toisissa miehissä. Miehet, jotka ovat poikkeuksellisen urheita, saavuttavat sankarin statuksen yhteisössään.

Hallinta eli taituruus, kokoelma kehittyneitä kykyjä ja taitoja jotka edesauttavat selviytymistä, on Donovanin kolmas miehinen hyve. Taitavasta miehestä on enemmän hyötyä kuin taidottomasta. Mies, joka kykenee huolehtimaan itsestään on arvostetumpi kuin mies, joka on jatkuvasti ryhmälle taakaksi. Miehet kokevat yleensä riippuvuuden muista huomattavasti vastenmielisemmäksi kuin naiset. Kuinka monta kertaa olemmekaan kuulleet vitsin miehestä, joka ei suostu kysymään suuntaa (yleensä naisen suusta)?

Neljäs Donovanin määrittelemä taktinen hyve on kunnia. Kolme aiemmin mainittua hyvettä liittyvät siihen olennaisesti. Mies, jossa aiemmat kolme hyvettä ovat vahvasti läsnä, on kunnioitettu ryhmänsä jäsen. Ryhmä, jossa samat piirteet ovat vahvoilla, on muiden ryhmien kunnioittama. Kunnian hyve tarkoittaa myös valmiutta puolustaa mainettaan eli kunniaansa. Mies, joka ei puolusta koskemattomuuttaan niin fyysisessä kuin henkisessä mielessä viestii muille, että häntä voi pompottaa vailla pelkoa seurauksista. Mies, joka puolustaa mainettaan ja kunniaansa viestii, että hänen kanssaan ei ryttyillä. Tästä näkökulmasta on helppo ymmärtää sitä halveksuntaa ja ylenkatsetta, jolla alkukantaisemmat kulttuurit, jotka ovat edustettuina esimerkiksi kolmannen maailman siirtolaisten keskuudessa, usein tarkastelevat ”moraalitonta ja kunniatonta” länsimaalaista nykykulttuuria.

Hyvä mies

Kirjassa Donovan pyrkii jatkuvasti erottamaan toisistaan moraalisesti ”hyvän miehen” ja miehen, joka on hyvä olemaan mies. ”Hyvä mies” on mies, joka onnistuu vastaamaan kulttuurisia, moraalisia ja sosiaalisia odotuksia siitä, mitä miehen tulisi olla. Kulttuurin ollessa melko plastinen ja dynaaminen käsite, voi se eri aikoina ja eri paikoissa tarkoittaa lähes mitä tahansa. Erotuksena tästä on mies, joka on taitava olemaan mies eli sellainen, jossa taktiset hyveet ruumiillistuvat.

Mitä kauempana nämä kaksi käsitettä ovat toisistaan, sitä enemmän itsensä kieltämistä ja aistiensa tukahduttamista mies joutuu harrastamaan, ellei hän halua yhteisönsä valtarakenteiden tuomiota niskaansa. Yhteiskunnan ja ihmissivilisaatioiden muuttuessa yhä monimutkaisemmiksi, muuttuvat miehisyyden riitit ja määritelmät yhä abstraktimmiksi. Aikakautena, jona välitön fyysinen vaara ja päivittäinen kamppailu selviytymisestä ovat muisto vain länsimaalaiselle miehelle, joutuvat miehet simuloimaan näitä tilanteita eri tavoin tyydyttääkseen miehiset viettinsä ja emotionaaliset tarpeensa. Mies, joka pyrkii ainoastaan olemaan hyvä mies muttei olemaan hyvä mieheydessä, on Donovanin mukaan vain hyvin koulutettu orja.

Miehisyyden ja maskuliinisuuden kieltäminen väkivaltaisena, patriarkaalisena ja vanhentuneena ei Donovanin mukaan ole muuta kuin miehisen ideniteetin murhaamista. Perimmäisten aistien ja viettien tukahduttaminen tai ulkoistaminen valkokankaan toimintasankareille tarkoittaa miehisyyden kuohitsemista. Monille miehille nykyajan kulttuuriset ihanteet, joita naiset voivat yhä useammin toteuttaa siinä missä miehetkin, eivät motivoi eivätkä innosta. Varsinkin monet nuoret miehet yksinkertaisesti luovuttavat ja jättäytyvät yhteiskunnan ulkopuolelle, turruttaen aistinsa ja halunsa videopeleillä, pornografialla ja päihteillä. Jotkut ryhtyvät sotaan maailmaa vastaan ja liittyvät moottoripyöräjengeihin tai poliittisiin ääriliikkeisiin tavoittaakseen kadotetun miehisyyden.

Takaisin Miehen tielle

Kirjan lopussa Donovan pohtii miesten mahdollisuutta palata Miehen tielle. Hän toteaa, ettei se tule tapahtumaan ainakaan demokraattisesti tai ’miesten oikeuksia’ ajavien liikeiden avulla. Jälkimmäiset ovat vain feministien peilikuva, sillä hekin olettavat ja haluavat lähtökohtaisesti tasa-arvon vallitsevan sukupuolten välillä. Tasa-arvoajattelu ei tunnusta erityisesti miehisiä hyveitä, rooleja ja vastuita.

Miehet eivät tule perustamaan yhteiskunnallista liikettä, valtaamaan eduskuntataloa ja vaatimaan paluuta Miehen tielle. Jos halajaa paluuta hierarkkiseen, kunnian ja keskinäisen uskollisuuden sävyttämään veljeskuntaan, joka on merkinnyt selvästi rajan ’meidän’ ja ’heidän’ välillä ja joka toimii yhteistuumin ulkoisia voimia vastaan, on Donovanin mukaan vain yksi vaihtoehto.

Jos haluat kulkea Miehen tietä, jos haluat edesauttaa kunnian ja miehisten hyveiden paluuta, jos haluat kovettaa itsesi epävarmaa tulevaisuutta vastaan – perusta jengi.

Jack Donovan: The Way of Men (Dissonant Hum, 2012)

(Jack Donovanin blogi löytyy osoitteesta http://www.jack-donovan.com/axis/)

Alarik Notis on silmät ja korvat auki maailmaa seuraava parikymppinen media-alan opiskelija pääkaupunkiseudulta. Harrastuksiin kuuluvat kirjallisuus, historia, politiikka, urheilu ja yleinen ihmettely.