SARASTUS

Kansallinen ja eurooppalainen, traditionalistinen ja radikaali verkkolehti

Eurooppalaisen vallankumouksen psykologiset ulottuvuudet

self discipline

KAI MURROS

Eurooppalainen vallankumous on ennen kaikkea psyyken vallankumous – ja siksi se on historiamme ratkaisevin tapahtuma.

Se vapauttaa hirmuisia tuhoavia voimia, mutta myös johdattaa meitä kohti tervehtymistä, ymmärrystä ja yhdentymistä.

Tulemme määrittelemään itsemme uudelleen: keitä olemme, mistä meidät on tehty, mikä on paikkamme tässä äärettömässä maailmankaikkeudessa ja mikä on kohtalomme.

Opimme ymmärtämään, mitä merkitsee kun olemme kiinteä osa maatamme, kun ruumiimme on maaperän luomus ja kun tämä side on niin henkisesti kuin fyysisesti elintärkeä.

Opimme ymmärtämään, kuinka maisemamme – puut, merenrannat, vuoret, niityt ja kylät – muovaavat ruumistamme ja mieltämme… ja kuinka vihamielisten muukalaisparkojen, loisten ja urbaanin viidakon olentojen laumat eivät koskaan voi jakaa tätä ymmärrystä.

Doverin valkoiset kalliot eivät ole pelkkää kaunista retoriikkaa – tuo näky, tuo maisema vaikuttaa ruumiiseen tunteiden kautta, ja siksi nuo kalliot ovat fyysinen osa meitä.

Opimme, että tällainen side suo meille tietyt oikeudet ja tietyt velvollisuudet.

Opimme arvostamaan tunteitamme – rakkautta maatamme kohtaan ja kiintymystä kansaamme kohtaan – sillä tunteiden ja fyysisen maailman välinen suhde on sama kuin energian ja aineen välinen suhde.

Useammin kuin haluaisimme myöntää meidän tunteemme sanelevat tekomme, ja tekomme muovaavat fyysisen elinympäristömme.

Eurooppalainen vallankumous on panteistinen vallankumous, sillä se korostaa luonnon ja elämän ikuista kiertoa.

Eurooppalainen vallankumous korostaa yhteisöä yksilön sijaan. Se on väkevä vastalääke egoismille, kulutuskulttuurille ja materialistiselle ahneudelle.

Eurooppalainen vallankumous haastaa käsityksen, jonka mukaan ihminen elää vain itseään varten ja erillään luonnosta.

Eurooppalainen vallankumous tahtoo palauttaa luonnollisen järjestyksen, joka katosi tieteellisen ja teollisen vallankumouksen myötä.

Toisin kuin yksilöllisen sielun kuolemanjälkeiseen pelastukseen keskittyvä kristinusko, me tavoittelemme kuolemattomuutta yhteisömme, rotumme ja ekosfäärin jäseninä. Sen sijaan että odottaisimme tuonpuoleisia palkintoja, me arvostamme tätä hetkeä ja tätä ihmeellistä maailmankaikkeutta ympärillämme.

Eurooppalainen vallankumous on myös luontomme pimeän, kielletyn puolen vallankumous!

Naiivien liberaalien mielestä kaiken pitäisi aina olla mukavaa ja helppoa.

Meidän tulisi kuitenkin nähdä ihminen kokonaisuutena, joka ei ole ehjä ilman persoonallisuutensa molempia ulottuvuuksia – valoisaa ja pimeää. Eikä meidän pidä tarpeen vaatiessa epäröidä komentaa esiin persoonallisuutemme kompleksisempaa puolta: alitajunnan pimeää pohjavirtaa, sisäistä petoamme.

Vuosikymmenten ajan olemme eläneet fantasiamaailmassa. Liberaalit ovat julistaneet, että peto on kuollut ja alitajunta kesytetty – järki, suvaitsevaisuus ja materialismi vallitsevat ja menneisyytemme, alkusyntimme, on manattu tiehensä. Väkivallan, himon ja vihan hämähäkinseitit on pyyhkäisty pois ja valo on tullut pimeyden valtakuntaan.

Mutta nyt, liberaalin maailman nopeasti rapistuessa, voimme huomata että peto on sittenkin elossa. Se on vain ollut horroksessa viimeiset kuutisenkymmentä vuotta, mutta se ei ole koskaan jättänyt meitä.

Tähän saakka meille on kerrottu, että jos olemme kunnolla – opiskelemme ankarasti, raadamme töissä, maksamme veromme, noudatamme lakia – meidät palkitaan. Saamme kunnon työpaikan, mukavan kodin ja kykenemme elättämään perheemme. Saavutuksiamme kunnioitetaan ja perheitämme suojellaan rikoksilta ja väkivallalta.

Mutta asiat ovat ripeästi muuttumassa – olitpa kuinka kunnollinen, yrititpä miten kovasti tahansa, palkintoa ei tule:

  • Hallitsematon maahanmuutto muuttaa sinulle ennen kuuluneen maan asuinkelvottomaksi – olet muukalainen omilla kotikulmillasi.
  •  Sinusta tulee etnisen rikollisuuden kohde pelkän valkoisen ihon takia.
  • Poliisi on kyvytön ja tuomioistuimet haluttomia suojelemaan sinua.
  • Yhteiskunnan siivellä elävät pilkkaavat ponnistuksiasi.
  • Lapsiasi opetetaan vihaamaan itseään.
  • Yhteiskunnan taloudellinen ja sosiaalinen rakenne romahtaa – koulut lahoavat ja sosiaaliturva on raunioina
  • Vuosi vuodelta sinun ja perheesi elämä käy taloudellisesti yhä epävarmemmaksi – on paiskittava lujemmin töitä pärjätäkseen, eikä sekään riitä.
  • Tulevaisuus ei lupaa sinulle mitään hyvää, mitään odotettavaa, asiat ovat huonosti ja menevät huonompaan suuntaan…

…epäilyksesi alkavat herätä…

Kaava särkyy, olet omillasi. Pikkuhiljaa alat suuttua, mutta aluksi et tajua sitä, sillä järjestelmä on kehottanut sinua olemaan tyytyväinen.

  • On oma vikasi, jos et sopeudu muuttuvaan maailmaan.
  • Muutos on parempaan suuntaan – sinun pitäisi olla onnellinen.
  • Tyytymättömyys on sama asia kuin tottelemattomuus.
  • Vain pahat ihmiset eivät iloitse muutoksesta.
  • Ollaksesi hyvä sinun pitää hyväksyä kaikki.

Mutta et voi hyväksyä muutosta, koska huomaat kaiken menevän pieleen.

Kamppailet tunteitasi vastaan – haluat olla samanlainen kuin muutkin, mennä virran mukana, uskoa valheisiin ja toivoa että ehkä sittenkin asiat kääntyvät lopulta paremmiksi – ainakin omalta kannaltasi…

…muttet pysty.

Sisäinen konfliktisi saa sinut voimaan pahoin. Olet koko ajan kiihdyksissä, tunnet itsesi katkeraksi, heikoksi ja voimattomaksi, sinua hengästyttää. Aivan kuin raskas paino olisi laskettu rintasi päälle.

Kunnes eräänä päivänä tajuat kuinka kiukkuinen olet, mutta lisäksi ymmärrät että sinulla on oikeus olla kiukkuinen.

Hyväksyt kiukkusi.

Peto herää!

Alat asteittain kehittää ja jalostaa kiukkuasi – kehität sen VIHAKSI! Nyt olet toipumisen tiellä – sillä kiukku saa sinut heikoksi mutta viha tekee sinusta vahvan!

Nykyään puhutaan paljon viharikoksista. Niitä vastaan on säädetty lakeja. Kaikki tuntuvat olevan huolissaan vihan lisääntymisestä. Viha näyttää olevan aikamme vakavin ongelma.

  • Mutta viha on hyvä asia.
  • Viha saa elämämme järjestykseen.
  • Viha antaa meille syyn elää, polttopisteen, jotakin minkä eteen kamppailla, identiteetin.
  • Viha on energiaa, puhdasta energiaa joka on peräisin itse luontoäidistä.
  • Viha saa meidät näkemään valheiden ja teeskentelyn läpi ja auttaa meitä keskittymään olennaiseen.
  • Viha on demokraattista – rikkaat ja mahtavat eivät voi vihata enempää kuin orjansa ja alamaisensa – ja pian viha saattaa olla kaikki mitä meillä on jäljellä.
  • Viha vapauttaa – ilman vihaa orjuutta kohtaan ei voi rikkoa kahleitaan ja ilman vihaa vääryyttä kohtaan ei voi olla oikeutta.
  • Ihmiskunnan suurimmat saavutukset ovat kummunneet vihasta ja kyvystä hallita vihaa.
  • Viha erottaa ihmiset eläimistä. Eläimet eivät vihaa mutta ihmiset vihaavat. Ihmiset voivat vihata vuosikymmeniä ja joskus koko elämänsä ajan. Voimme jopa siirtää vihan lapsillemme ja pitää sitä elossa vuosisatoja.
  • Viha on abstraktin älyn merkki, sillä ainoastaan ihmiset voivat vihata ihmisiä, joita eivät ole koskaan nähneet ja ainoastaan ihmiset voivat vihata käsitteitä ja ajatusrakennelmia.
  • Kuinka voisimme tietää mitä rakkaus on, jos kieltäydymme tunnistamasta ja ymmärtämästä vihaa. Rakkaus ja viha ovat saman kolikon kaksi puolta – ilman vihaa olemme pelkkiä puolituisia.
  • Ollaksemme kokonaisia meidän täytyy vihata.
  • Vain hölmöt puhuvat lakkaamatta rakkaudesta mutta unohtavat vihan.
  • Viha erottaa meidät heikoista ja säyseistä massoista.
  • Älä pelkää vihaa, älä kiellä tai hylkää vihaa.
  • Hyväksy viha, syleile sitä, opi tuntemaan se ja käyttämään sitä.
  • Viha on mahtavin aseesi, voimasi salainen lähde. Älä kiellä sitä itseltäsi.
  • Liberaalin eliitin suurin pelon aihe on kykymme vihata, sillä vihastamme tulee jonakin päivänä koko planeetan vallankumouksellisin voima.
  • Vihamme kaataa ja rakentaa imperiumeja.

Eurooppalainen vallankumous on myös biologinen välttämättömyys, sillä se on villin luonnon kutsu sisällämme!

  • Järki, suvaitsevaisuus ja maltillisuus astuvat sivuun kun peto ottaa vallan.
  • Juuri eläimellinen puolemme, tai alitajuntamme, haastaa heikon, lempeän, vapaamielisen ja sivistyneen superegomme.
  • Aivojemme reptiliaaniset osat päihittävät aivokuoremme, tuon nousukkaan, jossa vallitsevat steriili älyllinen spekulaatio ja teoreettinen hölynpöly.
  • Meidän täytyy antaa seksuaalisen halumme, territoriaalisen ahneutemme, väkivaltaisten impulssiemme ja ylettömien intohimojemme ohjata meitä.
  • Sillä järki on johtanut meidät harhaan ja äly on pettänyt meidät: ne ovat tehneet meistä itseinhoisia nahjuksia ja säikkyjä, selkärangattomia hölisijöitä.
  • Modernista maailmasta on tullut meille kuolemanloukku ja liberaali humanismi on rikkonut kaikki lupauksensa.

Pian koittaa suden hetki, jolloin pimeä puolemme ottaa vallan ja koko rotumme nielaisee palava halu selviytyä – hinnalla millä hyvänsä, keinolla millä hyvänsä. Ja seuraavina vuosikymmeninä pimeä puolemme vallitsee pidäkkeettömästi, johtaa meidät ulos tästä umpikujasta ja lopulta pelastaa meidät.

Maailma luuli meidän olevan helppo saalis, mutta sen sijaan meistä tulee saalistajia.

Nyt kun sivilisoitunut, liberaali maailma vajoaa sekasortoon ja järjestäytynyt yhteiskunta vetäytyy jengiväkivallan ja rehottavan rikollisuuden tieltä, on vain luonnollista että tulemme siksi mitä todella olemme:

Me olemme taistelun tuotteita!

Miljoonia vuosia kestänyt armoton evoluutio on antanut meille voimia ja kykyjä, jotka olemme vain unohtaneet tai kieltäneet.

Eurooppalainen vallankumous on suuri toipumisprosessi, jonka aikana teemme sovinnon kaikkien persoonallisuutemme ulottuvuuksien kanssa – hyväksymme jopa pimeän puolen – ja alamme viimein puolustaa kunniaamme ja arvokkuuttamme ja rohkenemme vaatia kunnioitusta.

Olemme ylpeitä saavutuksistamme ja ymmärrämme, että meillä on oikeus olla sellaisia kuin olemme.

Eurooppalainen vallankumous ja vallan psykologia

Niin sanottu vallankumouksellinen vasemmisto tuntuu olevan kiinnostuneempi repimään kaiken maan tasalle kuin rakentamaan mitään uutta – puhumattakaan, että se yrittäisi säilyttää jotakin tähän mennessä saavuttamaamme.

Vasemmistoradikaaleille vallankumous tuntuu olevan jonkinlainen huonon käytöksen hekumallinen huipentuma – lapset valtaavat lastenhuoneen, pomppivat sängyillään ja leikkivät ruoalla – kenties jopa juoksevat vierashuoneeseen ja pudottavat Ming-maljakon pöydältä.

Vasemmistoradikaaleille yhteiskunta on kuin autoritaarinen isä, jota vastaan he jatkuvasti kapinoivat – tai jonka he freudilaisessa mielessä haluavat murhata – ja jonka he kuitenkin samalla odottavat kustantavan kaiken.

Meidän on oltava paljon kypsempiä!

Tämä manner, tämä sivilisaatio on perintömme, ja meidän on otettava se takaisin niiltä jotka ovat varastaneet sen. Meidän on otettava takaisin se mikä meille kuuluu ja sitten vaalittava sitä parhaamme mukaan.

Kun vasemmisto käyttää kaiken aikansa ja energiansa rikkomaan vanhaa ja vieraannuttamaan tavallisia ihmisiä, meidän täytyy olla systeeminrakentajia, antiikin roomalaisten tavoin aina valmiita rakentamaan yhteiskuntaamme, aina valmiita tekemään vapaaehtoista työtä ja hiomaan organisaatiotamme ja menetelmiämme.

Kun vasemmisto vain esittää vaatimuksia yhteiskunnalle, meidän on pohdittava mitä annettavaa meillä on yhteiskunnalle.

Kun radikaalivasemmisto on luonnoltaan loismainen, me olemme sen suora vastakohta – rakentava kansallinen voima.

Vihollisemme ovat laiskoja parasiitteja, rikollisia ja antisosiaalisia aineksia. Työn, järjestyksen ja kurin avulla meistä tulee jättiläisiä heihin verrattuna. Jätämme jälkemme tähän maailmaan, mutta he katoavat – eikä heistä jää muistoakaan.

Kun radikaalivasemmisto haluaa vain järkyttää ja suututtaa tavallisia veronmaksajia ja lainkuuliaisia kansalaisia, meidän on jatkuvasti mietittävä kuinka voittaa joukot puolellemme, kuinka vedota kadunmieheen, kuinka täyttää heidän psykologiset tarpeensa, kuinka käyttää hänen pelkojaan ja unelmiaan houkutellaksemme hänet riveihimme.

Radikaalivasemmisto nimittäin unohtaa aina yhden elementin, yhden poliittisen taistelun osatekijän joka on elintärkeä sille joka haluaa muuttaa maailmaa.

Tuo elementti on valta!

Lapsellisissa kiukunpuuskissaan radikaalivasemmisto ei koskaan tajua vallan merkitystä.

  • Meidän on kuitenkin otettava valta peruskiveksi kaikkeen toimintaamme.
  • Saksan kielessä on ilmaus ”Wille zur Macht” – vallantahto tai vallanhalu.
  • Meidän täytyy tahtoa ja haluta valtaa.
  • Joka hetki meidän täytyy miettiä, kuinka hankkia valtaa ja kuinka käyttää sitä.
  • Meidän on annettava vallanhalun nielaista meidät.
  • Vain hölmöt luulevat, että maailmaa voi muuttaa ilman valtaa.
  • Vain nahjukset ja häviäjät luulevat, että on väärin käyttää valtaa muita kohtaan.
  • Vain naiivit tyhjäpäät, jotka eivät tiedä maailmasta mitään, luulevat että vallan voi murskata, tuhota, hävittää, luoda maailman ilman valtaa.
  • Siellä missä on ihmisiä, on valtaa – poliittista, taloudellista, uskonnollista, sosiaalista, seksuaalista valtaa. On vain valittava, haluaako hallita vai olla alamainen.
  • Meidän on hyväksyttävä perustotuus, että valta on kaikki ja että meidän on oltava valmiit kaikkeen saadaksemme sen.
  • Meidän on vedettävä valtaa puoleemme.
  • Meidän on jatkuvasti ajateltava valtaa, meidän on jatkuvasti puhuttava vallasta.
  • Meidän on saatava jokainen ymmärtämään, että kaikessa mitä teemme, sanomme tai ajattelemme on kyse vallasta.
  • Meidän on saatava jokainen ymmärtämään, että liikkeessämme on kyse vallasta, absoluuttisesta, rajattomasta vallasta.
  • Meidän on saatava jokainen tajuamaan, että tiedämme jo saavamme vallan – sillä meillä on tahtoa ja tarvittavat keinot… ja aika on puolellamme.

Miksi meidän on tehtävä näin?

Ensiksikin siksi, että mitä enemmän jotakin haluaa, sitä paremmat mahdollisuudet on saada se. Ensin on haluttava jotakin, uskottava saavansa sen, kuviteltava millaista sen saaminen on.

Positiivisen vahvistamisen avulla meistä tulee voimakkaampia, uskottavampia – sekä omissamme että muiden silmissä – ja mahdollisuudet saavuttaa tavoitteemme lisääntyvät.

Toisekseen, meidän on lumottava vihollisemme niin kuin käärme halvaannuttaa saaliinsa pelolla ennen kuin iskee.

Liberaalit vihollisemme tuntevat jo nipistyksen. He eivät ole enää aivan niin varmoja siitä, että heidän ihannemaailmansa toteutuu lopulta… Heidän epäilynsä kasvavat vuosi vuodelta.

Kun liberaalit asteittain menettävät uskonsa, ehdoton varmuutemme kertoo heille että me tiedämme jotakin mitä he eivät – ja se saa heidät hermostuneiksi.

Liberaalit ovat jo puolustusasemissa, ja puolustautuminen johtaa aina lopulta tappioon.

Itsekurin vallankumous

Vasemmisto on aina innokkaasti ajamassa yleviä ihanteita – ihmisoikeuksia, kansalaisoikeuksia, ajatuksenvapautta, sananvapautta, ilmaisunvapautta… Mutta kun katsoo vasemmistoa – erityisesti radikaalivasemmistoa – tarkemmin, nuo sanat saavat aivan toisen merkityksen.

Vasemmistolle vapaus tarkoittaa vapautta elää yhteiskunnan siivellä, vapautta terrorisoida yleisöä ilmaisemaan vasemmistolle rakkaita poliittisia mielipiteitä, pelotella niitä joiden arvot poikkeavat sen omista, vapautta rikkoa lakia jos siltä tuntuu, vapautta varastaa jos oma moraalinormisto sallii sen… ja ylipäätään vapautta käyttäytyä kuin pahainen kakara.

Voidaan liioittelematta sanoa, että modernin vasemmiston merkittävin ja tuhoisin filosofinen keksintö oli ajatus, ettei kukaan ole koskaan vastuussa teoistaan.

Mietitäänpä vaikka, kuinka vasemmistolaiset rähinöitsijät ja trotskilaiset retkut puolustautuvat poltettuaan autoja, ryöstettyään kauppoja ja vandalisoituaan omaisuutta. Tai kuinka vasemmistolaiset yliopistointellektuellit puolustavat heitä.

Mitä nämä pummit ovat ikinä tehneetkin, he eivät koskaan ole syyllisiä, vaan aina joku muu.

Eivät nämä polttopulloin aseistautuneet retkut polta autoja – jonkin kieroutuneen logiikan nojalla meidän pitäisi oikeastaan syyttää poliiseja.

Kun kauppojen ikkunat särjetään, ei pidä syyttää kiviä heitteleviä trotskilaisia, vaan systeemiä joka pakottaa heidät siihen.

Kun julkisia tiloja vandalisoidaan, pitää muistaa että ilkivalta on vain nuorison oikeutettu reaktio rasismiin ja sortoon.

Vasemmiston filosofinen kanta on, että ihminen on vain yhteiskunnan tuote, ja niinpä kaikesta pitää aina syyttää yhteiskuntaa, eikä yksilön voi odottaa hillitsevän itseään. Modernin vasemmiston silmissä itsekuri on yhtä kuin fasismi.

Tällainen asenne muuttuu ymmärrettäväksi kun muistetaan, että nuorten vasemmistoradikaalien ”sankarillinen” vallankumoustaistelu oli vain lellityimmän ja hemmotelluimman siihenastisen sukupolven lapsekas kiukunpuuska.

Oli helppoa leikkiä vallankumousta vauraassa lännessä, haastaa ja tuomita demokraattinen, hyväätarkoittava hyvinvointiyhteiskunta, vaatia vapautta kun oli jo vapaa.

Siitä huolimatta olemme vuosikymmenten ajan joutuneet kuuntelemaan vuoden ’68 sukupolven retostelua sankarillisilla saavutuksillaan – etenkin sillä, kuinka he vapauttivat meidät menneisyyden tunkkaisista taantumuksellisista arvoista.

60-luvun infantiilin vallankumouksen sanoma oli joka tapauksessa se, että huono käytös on vallankumouksellista aktivismia.

On käynyt tuskallisen selväksi, että moderni vasemmistolaisuus on pelkkää taantumista lapsenomaiseen vastuuttomuuden ja matalan ärsykekontrollin tilaan.

Koska elämme vasemmistolaisten arvojen hallitsemissa yhteiskunnissa, paras tapa kapinoida on ITSEKURI.

Euroopan nuoriso huomaa, että paras keino torjua tämä vastenmielinen, rappeutuva järjestelmä on harjoittaa tiukkaa itsekuria ja osoittaa luonteenlujuutta sekä velvollisuudentuntoa.

Aikuisiän tulevina vuosikymmeninä saavuttavilla sukupolvilla on vapaus valita, ja järjestelmän hämmästykseksi he valitsevat näin.

Eurooppalainen vallankumous on tahdon ja itsekurin vallankumous. Se on nuorisollemme siirtymäriitti aikuisuuteen.

Euroopan nuorisolle tämä vallankumous tarkoittaa

  1. Johtoon astumista
  2. Vastuun ottamista – Ei enää piileskelyä jonkun selän takana, ei enää tekosyitä.
  3. Vaatimusten asettamista itselleen.
  4. Kasvamista uhrausten myötä
  5. Viisastumista ja vahvistumista työn ja taistelun myötä

Eurooppalainen vallankumous tarkoittaa, että olemme sinnikkäitä, taipumattomia ja ylpeitä!

Ennen kaikkea Eurooppalainen vallankumous on psykologinen vallankumous. Se muokkaa meidät uudelleen niin, että voimme jälleen olla kypsiä aikuisia… sopivia hallitsemaan maailmaa.

Kai Murros on akateeminen alisuoriutuja. Hän on julkaissut teoksen “Vallankumous ja sen toteuttaminen modernissa yhteiskunnassa” (2001).

Kai Murros on akateeminen alisuoriutuja. Hän on julkaissut teoksen “Vallankumous ja sen toteuttaminen modernissa yhteiskunnassa” (2001).

Information

This entry was posted on tammikuu 23, 2013 by in Politiikka ja ideologia.
%d bloggers like this: