Maailman inhottavin ja ihailtavin ihminen

TEEMU KESKISARJA

–

Vanhassa testamentissa yksi synnintekijä on alitse muiden, yksi antisankari tykkänään ymmärtäjiä vailla, yksi hahmo liian inhottava minkäänmoiseen samastumiseen. Olen melko varma, että lukija ei arvaa, ketä tarkoitan.

En tietenkään Kainia, jonka merkkiä kannamme joka iikka. En liioin Juudasta, jota katumus ja itsari inhimillistävät. Myöskään sukurutsaiset patriarkat ja massamurhaajat eivät vajoa Kuolleenmeren hengelliseen pohjamutaan. Hirmuvaltiaita, vääriä profeettoja, epäjumalanpalvojia ja porttoja aina joku arvostaakin. Ainut arvoton poikkeus piilottelee toisaalla.

Vain muuan muinaisen Israelin mies (paljastettakoon jo sukupuoli) sai perintöosakseen inhon ylimuistoisen maksimin. Inhoisin inhoaminen jatkui halki vuosituhansien: aavikolta asfalttiviidakkoon, lammaspaimenten leirinuotiolta filosofian norsunluutorniin ja Toora-kääröistä luonnontieteen laboratorioihin.

Maailmanhistorian ja -kaikkeuden inhottavimman ihmisen mukaan ei missään maanääressä ristitä lapsia eikä edes kotieläimiä. Iankaikkinen häpy kieltää lausumasta nimeä, joka saastuttaisi jokaisen viitekehyksen. Ei, ei, ei. Arnold Schwarzeneggerin 1980-luvun väkivaltaelokuvasta Conan – Barbaari ei saa poistaa C-kirjainta.

Kuka ja mikä oli Onan? Synnin, paheen, rikoksen, sairauden, jumalattomuuden ja peri-inhimillisen mitättömyyden ruumiillistuma.

Alkuperäislähteessä (1. Mooseksen kirja 38: 7–10) Onan tosin on olosuhteiden uhri. Onanin kelvoton Er-veli kuoli ja käly Tamar jäi leskeksi. Suvulta puuttui jatkaja. Juuda-isä käski Onanin äkkiä siittää. Onan tiesi, että raskaus näyttäisi velivainaan tekoselta. Uusperhe ei hivellyt hänen miehuuttaan. Siksi Onan vuodatti siemenensä maahan. Keskeytetty yhdyntä rikkoi tabun. Pidemmittä puheitta Jumala antoi Onanin kuolla.

Kertomus on vain muutaman jakeen mittainen eikä asiaan enää palata. Kauaskantoisuus ei ollut selviö. Evankeliumien Jeesuksella tuskin oli paljon hampaankolossa Onan-vainaata kohtaan. Lasten siittäminen ja ehkäisyvastaisuus toki vakiintuivat dogmeiksi. Kristillinen teologia tuomitsi onanismin. Tuomiolle vain ei löytynyt toimeenpanijoita. Esivaltaa ylityöllistivät aviorikos, salavuoteus ja äpärät. Papit eivät joutaneet jahtaamaan itsesaastuttajia. Kriminalisointi jäi puolitiehen niin keskiajalla kuin esimoderneissa valtioissa.

Vainot alkoivat toden teolla 1700-luvulla – valistuksen ja hyödyn aikakaudella. Talousviisaat osoittivat onanismin väestönkasvun esteeksi. Götan hovioikeuden varapresidentti Henrik Hammarberg puhui ”uusien ihmisten murhaamisesta ennen kuin nämä saivat elämän”. Keski-Euroopassa lääkärit keksivät tautiryppään, jolla Onan tuhosi varsinkin nuorisoa.

Onanismin vastainen tiede- ja kulttuurisota otti tulta. Sairausleima syveni eräänlaiseksi rikokseksi ihmisyyttä vastaan. Oppineiden argumentit vaihtelivat, mutta johtopäätökset olivat toinen toistaan jyrkempiä. Puhdasjärkinen Immanuel Kant kritisoi Onanin seuraajien ihmisarvoa. Sigmund Freud löysi itsetyydytyksestä sekä miesten että naisten piilotajunnan pimeimpiä traumoja.

Kokonainen tietokirjallisuuden haara syntyi pelotuksen ja varoituksen tarpeeseen. Pedagogit eheyttivät pikku onanisteja vuoteeseen köyttämällä. Väitetysti Arvo Ylppö oli 1920-luvulla yhden kampanjan vetäjä, mutta tästä en tunne luotettavaa lähdettä.

Kuuluisuudet joskus tulivat kaapista ja antoivat vertaistukea pidättäytymiseen ja parantumiseen. Kirjailija Arvid Järnefelt avautui nuoruuden onanismistaan ”sisäisen elämäni pääkysymyksenä, ajatusteni ja surujeni keskuksena”. Heräämiseni (Otava 1894) tuntui uskomattoman rohkealta tunnustuskirjalta sikälikin, että Järnefelt ei ollut alhainen saastuttelija vaan aatelissuvun vesa. Aikalaiset liikuttuivat ”suuresta, salaisesta häpeästä”, joka oli häntä painanut ”värittäen kaikki silloiset ajatukset vastaisesta elämästäni ja omasta itsestäni”.

Onanismi eristyi muista ismeistä, jotka noudattivat siihen nollatoleranssia. Humanistit, konservatiivit, radikaalit, nationalistit, ateistit, liberaalit, feministit, sosialistit, altruistit…mikään aate ei flirttaillut Onanin kanssa. Onaniamyönteisiä kansanliikkeitä ei noussut oikealla eikä vasemmalla, ei lännessä eikä idässä. Pannasta pääsy tapahtui vaivihkaa 1900-luvulla.

Kirkkokunnat kriisiytyivät muihin suvaitsevuusskismoihin. Lainsäätäjät puntaroivat homoseksuaalisuutta ja viittasivat kintaalla märille lakanoille. Lastenlääkärit peruivat diagnoosin selkäydinkadosta, vaikkeivät tutkimustulokset sinänsä mullistuneet. Mikään instituutio ei pyytänyt anteeksi äskeistä kaltoinkohtelua. Onanistit eivät perustaneet etujärjestöjä eivätkä pyrkineet julkisuuteen sateenkaaren alla. Ei tarvinnutkaan, sillä syntisäkki jo istui voiman oikealla puolella.

Kun kristinusko kukistui kulutususkonnolle, Onan-rukka sai suloisen kostonsa. ”Seksuaalinen vapautuminen” ei vapahtanut niinkään pariutumista vaan kouriintuntuvaa yksinäisyyttä. Vietit eivät enää olleet tukahdutuksen vaan kiihotuksen ja tyydytyksen väärtejä. Kulutususkovaiset kääntyivät 1960-luvulta lähtien oman kehon palvontaan. Konsumerismin rituaaleissa kävivät kaupaksi kauneudenhoito, muoti, alastomuus, asumisen ja liikkumisen statussymbolit, vapaa-ajan joutilaisuus ja harrastusten kavalkadi sekä ylipäätään nautintohakuisuus. Onan jos kuka oli seksuaalivallankumouksen messias.

Onan selviytyi ja sopeutui evoluution luonnottomaan luonnonvalintaan. Ison Kirjan lukemattomista sivuhenkilöistä juuri hän otti kopin teollistumisen, hyvinvoinnin ja demokratian innovaatioista. Alusvaatteet, väliseinät, yksilönvapaus, kioskilehdistö, televisio, sukupuolten tasa-arvo, internet, yksityisyydensuoja… kaikki pelasi Onanin pussiin.

Onan voitti yhteiskunnan jokaisella lohkolla. Häveliäät häviäjät rukoilivat armoa turhaan.

Mikäli elämäntapaamme vuonna 2024 kiteyttää jokin adjektiivi, se on: onanistinen. Kyllä vain. Inhottavin muuttui ihailtavimmaksi. Erisnimeä ei edelleenkään mainita, mutta ilmiö on pyhä. Opettaja, sosiaalivirkailija tai psykiatri, joka Onanin kiroaa, päätyy uudelleenkoulutukseen, hullujenhuoneeseen tai työttömyyskortistoon.

Viimeiset tulivat ensimmäisiksi ja ensimmäiset viimeisiksi. Juudan, Erin ja Tamarin suku sammui, mutta Onanin siemen virtaa. Näkymätön käsi kurottaa kaikkialle. Onan on viihdeteollisuuden suurmoguli ja älylaitteiden kaikkivaltias niin Piilaaksossa kuin Papua-Uusi-Guineassa.

Tutkimattomat ovat Herran tiet. Ehkäpä Onanin ylösnousemus johtui Hänen pyrkimyksestään väestöräjähdyksen hillintään? Toisaalta voi olla niinkin, että onanismikultin kehitti sielunvihollinen vastapainoksi lähimmäisenrakkaudelle.

–

–