Ukrainan geopoliittinen subjektivointi

DENIS KOVALJOV

–

Venäjä katoaa maan päältä kun Ukrainan aurinko nousee. Tämä ei ole lyhytaikainen ennustus, vaan kymmenien miljoonien ihmisten toive Lissabonista Tokioon, Rovaniemeltä Jerusalemiin. Mitä nopeammin länsimaiset poliitikot luopuvat henkilökohtaisista pyyteistään ja ääntenkalastelustaan tukeakseen taisteluamme, sitä nopeammin Venäjä kuolee.

Helmikuun 24. päivänä Venäjän täysimittainen hyökkäys- ja terrorisota muutti globaalin pelilaudan. Ukraina ei enää ole geopolitiikan objekti vaan subjekti. Moskova, joka oli vuosisatoja vähätellyt Kiovan roolia ja peitellyt sen syntymäoikeutta Venäjän historiassa, huomasi joutuneensa kansainväliseen eristykseen tämän Dnieprin varrella sijaitsevan kaupungin diplomaattisen ja sotilaallisen toiminnan seurauksena.

Nyt Venäjän Federaatio, kuten Neuvostoliitto ja Venäjän keisarikunta ennen sitä, on kuilun partaalla ja vain tönäisyn päässä tuhosta. Pitkittyneet sodat Ukrainassa, Syyriassa, Keski-Afrikan tasavallassa ja Libyassa ovat vieneet Venäjältä “maailmansantarmin” manttelin. Itäisellä naapurillamme ei enää ole kunnon mahdollisuuksia harjoittaa pitkän tähtäyksen aggressiivista ulkopolitiikkaa, se voi vain sortaa omia vähemmistökansojaan (tšetšeenejä, tataareja, mareja, jakuutteja, jne.).

On selvää, että Azerbaidžanin voitto Armeniasta syksyn 2020 sodassa ja Yhdysvaltojen ja Naton vetäytyminen Afganistanista kesällä 2021 innostivat Venäjää yrittämään Ukrainan solmun avaamista ruosteisella kirveellään tänä keväänä. Numerologisten vastaavuuksien ja symbolisten tavoitteiden (”Kiovan valtaaminen 72 tunnissa”) uskottiin edistävän Venäjän aseiden voittoa, mutta bunkkerirotta laski jälleen väärin. Putinin ”erikoisoperaation” oli tarkoitus olla salamannopea, mutta se on kestänyt jo yli kaksi kuukautta eikä loppua näy.

Käristetty panssariajoneuvojen kolonna Harkovan lähellä, Mariupoliin juuttuneet Ramzan Kadyrovin TikTok-sotilaat, tuhotut neuvostoaikaiset tankit ja kaatuneet laskuvarjojääkärit eivät kerro Ukrainan heikkoudesta. Putin uskoo yhä, että kotimaamme ei ole oikea kansallisvaltio vaan Leninin luoma historiallinen virhe, mutta hän on kompastunut omaan propagandaansa.

Miksi näin on? Oma vastaukseni: koska heti hyökkäyksen alussa ne, jotka tietävät vapauden hinnan, tulivat Kiovan avuksi. Varsova, Vilna, Riika, Tallinna, Praha, Bratislava, Helsinki ja jopa Lontoo ja Washington. Niinpä Ukrainalla, jota on pidetty rajamaana idän ja lännen välissä, on geopoliittisen asemansa takia kaikki mahdollisuudet ajaa omia intressejään, jotka miehittäväjät ovat estäneet vuosukymmenten ajan. Me olemme valmiit ottamaan alueellisen johtoaseman, mutta olemme jo maksaneet siitä kovan hinnan.

Raskaat taistelut, mattopommitukset, kaupunkien tulittaminen vuorokauden ympäri ohjuksilla ja tykistöllä ovat osoittaneet Putinin itsevaltiuden haurauden. Kreml syöttää edelleen yleisölleen kuvitteellisia voittoja, joita ei ole saavutettu taisteluissa eikä diplomatiassa. Sen sijaan Ukrainan demokraattinen järjestelmä, korruptiosta ja oligarkeista huolimatta, on osoittanut kollektiivista tahtoa elää ja voittaa, vaikka kaikki kumppanimme eivät olekaan valmiita myöntämään tätä.

Moldova ja Georgia joutuivat aiemmin Moskovan kummallisen uuskolonialismin uhreiksi. Kuten tiedetään, Kreml hallitsee suoraan osaa niiden alueista: Transnistriaa, Abhasiaa ja niin sanottua Etelä-Ossetiaa. Azerbaidžanin kanssa ne kuuluvat nyt jo henkitoreissaan olevaan GUAM-liittoon, kunnianhimoiseen projektiin jonka tarkoitus oli ehkäistä Venäjän sekaantumista alueen asioihin.

Tällä hetkellä tämän hallitustenvälisen yhteistyöjärjestön tulevaisuus ei näytä lupaavalta monestakaan syystä. Tärkein syistä on Chișinăun ja Tbilisin vastahakoisuus asettua avoimesti Kiovan puolelle Moskovaa vastaan. Bakun asema on erikoinen, mutta selkeä: Azerbaidžan kannattaa Ukrainan alueellista koskemattomuutta ja lähettää tarvitsemaamme apua, mutta yrittää pysytellä erossa konfliktista ja säilyttää läheiset välit hyökkääjään Karabahin alueen kiistan takia (lopullista rauhansopimusta Armenian kanssa ei ole vielä solmittu).

Ukrainan sota – tarkemmin sanottuna sen globaali ulottuvuus, johon sisältyy lukuisia maita Kanadasta Japaniin – luo uusia geopoliittisia realiteetteja. Jos katsomme tulevaisuutta Kremlin näkökulmasta, jokainen skenaario sisältää keskipakoisia vaikutuksia Venäjän vaikutuspiirissä. On hyvin mahdollista, että Kollektiivinen turvallisuusjärjestö, Euraasian talousyhteisö ja myöhemmin Shanghain yhteistyöjärjestö kokevat GUAMin kohtalon ja Venäjä Neuvostoliiton kohtalon.

Kokonaisvaltaisilla pakotteilla on myös oma roolinsa. Mutta valitettavasti taloudelliset rasitukset palauttavat asteittain venäläiset kaipaamaansa neuvostomenneisyyteen, ja ellei taloudellisesti ja sotilaallisesti heikentynyt ja alueellisen vaikutusvaltansa menettänyt Venäjä hajoa noin neljäksikymmeneksi pienemmäksi valtioksi, se ottaa nöyrän Tabaqui-sakaalin roolin ja alkaa palvella Kiinan Shere Khan -tiikeriä.

Mitä Mustanmeren alueeseen tulee, on selvää että Turkin asema vahvistuu. Keski-Aasia tulee kokonaan riippumattomaksi Pekingistä. Ukrainasta tulee voittonsa jälkeen Euroopan Unionin jäsen, jolloin ratkaistavaksi jää vain tuskallinen Valko-Venäjän kysymys.

Olen vakuuttunut, että vallanvaihto Minskissä on vain ajan kysymys, kun länsi ei enää siedä Aljaksandr Lukašenkan itseriittoista ja laitonta hallintoa. Niinpä Kiovasta on tultava muutoksen veturi myös ympäröivällä Välimeren alueella, jotta Venäjä ei enää koskaan kykenisi murtautumaan Eurooppaan ja kylvämään siellä keskinäistä epäsopua.

Nyt kun Ukraina taistelee itsensä ja koko sivistyneen maailman puolesta, toivon etteivät suomalaiset liittolaisemme jäisi syrjään näistä tektonisista muutoksista. Toivon lujaa yhteistyötä maittemme välillä ja muistutan ukrainalaisen geopolitiikan isän Jurij Lypan sanoista:

“Oma alue, oma tehtävä ja vastahakoisuus vieraita kohtaan – tämä on täydellisin kansakunnan määritelmä.”

Taistelkaamme siis meidän ja teidän vapautenne puolesta. Slava Ukraini, eläköön Suomi!

–

Denis Kovaljov johtaa Suomen tutkimuskeskusta Intermarium Support Group -järjestössä.