Syttyykö Ukrainassa sota?

ÁLVARO PEÑAS (suomentanut Timo Hännikäinen)

–

Analysoitaessa tämänhetkisen Itä-Ukrainan tilanteen kaltaista konfliktia, on tavanomaisinta kysyä mielipidettä tilanteeseen osallisten tai siihen vaikuttavien maiden poliitikoilta, toimittajilta ja analyytikoilta. Sotilaat eivät yleensä ota kantaa, ja kun he ottavat, heidän näkemyksensä eivät yleensä ole ympäripyöreitä. Esimerkiksi puolalainen kenraali Roman Polko ei säästellyt sanojaan vaatiessaan länneltä toimia ”aggressiivista Putinia ja hänen arvaamatonta lakeijaansa Lukašenkaa” vastaan. Armeijan upseerien ensi käden tietoon perustuvat mielipiteet ovat tämän artikkelin aiheena.

Joulukuun 9. päivänä pidettiin Ukrainan pääkaupungissa puolustuspäämajojen, armeijan alueellisille joukoille koulutusta järjestävien ja niitä hyökkäystilanteessa tukevien keskusten, kokous. Analyysin Donbassin alueella käytävästä sodasta, joka on tähän mennessä vaatinut noin 4500 ukrainalaisen sotilaan hengen, esitti majuri Denis Prokopenko, Azov-rykmentin komentaja.

Azov-rykmentti perustettiin nationalistien vapaaehtoisyksiköksi vuonna 2014, ja vähän myöhemmin siitä tuli pataljoona. Radikaaliin ukrainalaiseen nationalismiin läheisesti kytkeytynyt ja lukuisia ulkomaalaisia vapaaehtoisia sisältänyt yksikkö valtasi Mariupolin kaupungin venäläismielisiltä separatisteilta ensimmäisessä taistelutehtävässään (itse asiassa Ukrainan Sotilasmuseossa on näyttelyvitriini, joka esittelee kaupungin valtausta). Ideologiansa ja ulkomaalaisten taistelijoiden suuren määrän (heitä oli peräti kahdestatoista maasta, myös Venäjältä ja Georgiasta) vuoksi yksikkö leimattiin ”ääriaineksiksi”, ”natsimieliseksi” ja ”kiihkokansalliseksi”. Tällaisia väitteitä ei esittänyt pelkästään Venäjä, joka on esittänyt konfliktin ”sotana fasismia vastaan” ja käyttänyt tätä taitavasti propagandassaan, vaan myös länsimaat, esimerkiksi Yhdysvallat, jonka edustajainhuone kielsi vuonna 2015 kaiken sotilaallisen ja koulutustuen yksikölle (kielto peruttiin lopulta marraskuussa 2016). Lokakuussa 2019 demokraatit vaativat Azovin lisäämistä terroristiryhmien listalle. Vaatimukseen ei ole vielä suostuttu, ja se herätti vastalauseita Ukrainan hallitukselta, jolla on paljon kiireellisempiä ongelmia.

Ukrainassa Azoviin suhtaudutaan hyvin eri tavalla, ja marraskuusta 2014 lähtien yksikkö on kuulunut Ukrainan kansalliskaartiin ja täten sisäministeriön alaisuuteen. Tammikuussa 2015 siitä tuli ”erikoisoperaatioiden yksikkö”, ja ammattimaistumisen seurauksena se ylläpitää suhteita ja kontakteja sotilasyksiköihin Latviassa (Latvian kansalliskaarti, Latvin Zemessardze), Puolassa (Alueelliset puolustusvoimat, Wojska Obrony Terytorialnej), Virossa ja Liettuassa. Yksikkö kuuluu myös kroatialaiseen Frankopanin veteraaniyhdistykseen, jota johtaa kenraali Bruno Zorica, ”Frankopan”-pataljoonan entinen komentaja. Frankopan oli Kroatian armeijan vuonna 1991 perustettu erikoisoperaatioiden yksikkö, jonka päällystö oli palvellut Ranskan muukalaislegioonassa. Azovin ideologisista ulottuvuuksista mainittakoon, että sen ensimmäinen komentaja Andrij Biletskij on entinen kansanedustaja ja Kansalliset joukot -puolueen nykyinen puheenjohtaja.

Yksikkö joutui taannoin median valokeilaan valkovenäläisen toisinajattelijablogistin Raman Pratasevitšin tapauksen yhteydessä. Ryanairin lento, jolla Pratasevitš matkusti Ateenasta naisystävänsä luo Vilnaan, pakotettiin laskeutumaan Valko-Venäjän Minskiin ja Pratasevitš pidätettiin. Muutamaa päivää myöhemmin toisinajattelija tunnusti rikoksensa neuvostotyylisessä TV-lähetyksessä ja pyysi anteeksiantoa. Yksi häntä vastaan esitetyistä syytöksistä oli sekaantuminen Azovin sotilaiden kanssa Ukrainan konfliktiin vuonna 2015, vaikka Pratasevitš oli aina painottanut, että hän oli ollut Donbassissa toimittajana eikä sotilaana.

Palatkaamme joulukuun 9. päivän kokoukseen, jossa majuri Prokopenko sanoi: ”Tällä hetkellä Ukrainaan kohdistuu erittäin vakava uhka. Suuria Venäjän armeijan joukkoja on keskitetty rajalle (tiedustelupalveluiden mukaan noin 175 000 miestä) ja Kreml painostaa Ukrainan hallitusta jatkuvasti.” Jännitteet ovat kiristyneet viime päivinä, kun on tullut julki raportteja Spetsnaz-erikoisjoukkojen miesten läsnäolosta separatistitaistelijoiden keskuudessa, ”epävirallisia” videoita rajaa kohti matkaavista venäläissotilaista ja raportteja hyökkäyksistä Venäjän konsulaatteihin Ukrainassa. Armeijan mielestä tällä hetkellä on vain kaksi mahdollista skenaariota: ”suuri bluffi”, joka vaikuttaa todennäköisimmältä, ja täysimittainen sota.

”Suurella bluffilla” on kaksi tavoitetta. Yhtäältä se tarjoaa ”johtoportaalle ja joukoille oikeaa strategista koulutusta, johon kuuluu käytännön asioita kuten tiedustelua, joukkojen sijoittelua, lähestymisreittien ja tuliasemien päättämistä, hyökkäyslinjojen suunnittelua jne. Toisin sanoen se on käytännön koulutusta tulevilla taistelukentillä.” Tällainen painostustaso tosin kuluttaa paljon materiaaleja ja resursseja, eikä sitä voi pitkittää loputtomiin, varsinkaan talvella. Toisaalta ”suuren bluffin” päätarkoituksena on kiristää ja painostaa Ukrainan poliittista johtoa ”jotta se tekisi vääriä ja Ukrainan kannalta vahingollisia päätöksiä, jotka johtavat valtion heikentymiseen entisestään.” Joidenkin analyytikkojen mukaan kaiken tämän painostuksen perimmäinen tarkoitus on tehdä Ukrainasta ”luhistunut valtio” ja diplomatian alueella Venäjällä on etulyöntiasema.

Jos hyökkäys alkaa, Prokopenkon mukaan ”sen painopiste on pohjoisessa, Brjanskin, Gomelin ja Kiovan alueella, ja sen tavoitteena on vallata pääkaupunki ja hyödyntää kaoottista tilannetta hallituksen pakottamisessa antautumaan.” Päähyökkäystä tuettaisiin pienemmällä offensiivilla Etelä-Ukrainassa, jossa ”päätavoitteena on turvata vedensaanti Krimille ja luoda maakäytävä niemimaalle.” Majuri ei pidä vihollisen lukumääräistä ylivoimaa tällaisessa hyökkäyksessä – noin 3:1 venäläisten eduksi – ratkaisevana ”koska siinä huomioidaan vain molempien osapuolten kokonaisvahvuus eikä operaatioalueilla varsinaisesti käytettävien joukkojen määrää.” Hän on kuitenkin tietoinen, että ”vihollinen hyökkää haavoittuvaisiin suuntiin, joiden puolustuskyky on heikko joukkojen ja linnoitettujen asemien puutteen takia.” Puolustuksen heikkouksista huolimatta Prokopenko vakuuttaa, että Ukraina on valmiina: ”Me taistelemme loppuun saakka, ja toisin kuin he kuvittelevat, siitä ei tule mitään läpihuutojuttua.”

–

Álvaro Peñas on espanjalainen journalisti. Kirjoitus on alun perin julkaistu slovenialaisessa Demokracija-verkkojulkaisussa 26.12.2021.