SARASTUS

Kansallinen ja eurooppalainen, traditionalistinen ja radikaali verkkolehti

Koronaviruksen käyrä on murskattava

STEVE SAILER   (suomentanut Timo Hännikäinen)

Viikkojen ajan uutiset koronaviruksesta ovat olleet lamaannuttavan huonoja, eikä presidentti Trumpilla, demokraattiehdokkailla ja medialla ole juuri ollut tarjota käytännönäheistä tai innostavaa johtajuutta. Mutta muutaman viime päivän aikana tiedot uusista tartunnoista Kiinan Wuhanissa ja Etelä-Koreassa vihjaavat, että tunnelin päässä saattaa näkyä valoa.

On mahdollista, että aggressiiviset vastatoimet Yhdysvalloissa eivät pelkästään ”hidastaisi leviämistä” tai ”madaltaisi käyrää”, vaan murskaisivat eksponentiaalisesti leviävän vitsauksen kokonaan. Päämääränä ei pitäisi olla epidemian hillitseminen vaan hävittäminen.

Meidän ei pitäisi tavoitella hitaampaa ja uljaampaa tappiota, vaan voittoa.

Helmikuussa uskottiin yleisesti, että voimme korkeintaan hajauttaa tartuntojen esiintymistiheyttä välttääksemme apokalyptisen skenaarion, jossa Yhdysvaltain terveydenhuolto ylikuormittuu ja loppuun palaneiden lääkärien pitää valita, hoitavatko he COVID-19:n saaneita vai esimerkiksi sydänkohtauspotilaita.

Washingtonin yliopiston biologi Carl T. Bergstrom kehitti alla olevan kätevän hypoteettisen graafin tehdäkseen selväksi, kuinka leviämisen hidastaminen vähentää mahdollisuutta, että itselle rakas ihminen käännytetään takaisin sairaalasta.

Bergstromin graafissa vaakasuora akseli tarkoittaa aikaa ja pystysuora akseli tartuntatapausten määrää. Hallitsemattoman tarttumisen (graafin punainen käyrä) tapauksessa on lähestulkoon väistämätöntä, että Yhdysvaltain kaikki noin 95 000 tehohoitopaikkaa tulevat täyteen, ja sen jälkeen loputkin sairaalapaikat. Pohjois-Italian sairaalat saattavat tällä hetkellä olla lähellä tätä tuhoisaa pistettä.

Jos käyrää madalletaan sinisen käyrän tasolle, tartuntatapausten kokonaismäärä ei kovin paljon eroa siitä, millainen se olisi hallitsemattoman punaisen käyrän alla. Molemmissa käyrissä nimittäin oletetaan joukkoimmuniteetin lopulta laskevan uusien tapausten määrän nollaan. Mutta kuolleiden kokonaismäärä olisi hitaamman käyrän alla paljon pienempi, koska kaikille riittäisi sairaalapaikkoja.

Mutta vaikka leviämisen hidastaminen onkin toimiva idea, se on päämääräksi silti masentava, varsinkin kun Kiinassa ja Italiassa harjoitetun eristämisen taloudelliset kustannukset ovat varmasti suunnattomat. Toivo käyrän madaltamisesta tuo mieleeni ankean urheilukliseen, joka juontaa juurensa ainakin vuoden 1968 O. J. Simpsoniin saakka: ”O. J.:ta ei voi pysäyttää, hänet voi korkeintaan motittaa.”

Niinpä ajatus pitkästä, raskaasta näännytyssodasta COVID-19:a vastaan ei ole vielä säähköistänyt kansaa tai sen johtajia. Tällä hetkellä monet amerikkalaiset tuntuvat ajattelevan: ”Äh, annetaan sen riehua vapaasti, niin pääsemme siitä.” Mutta he eivät vielä tajua, kuinka hirvittävä epidemian huippukohta olisi terveydenhuollon ylikuormittuessa.

Onneksi uusi idea on syntynyt viime perjantaina julkistetuista, Wuhanin uusia koronavirustapauksia koskevista tiedoista. Tammikuussa jokainen taudinkantaja tartutti viruksen kesimäärin 3.86 muuhun ihmiseen. R0-numero (ilmaantuvuusmäärä) 3.68 tarkoittaa melkein neljän tapauksen eksponentiaalista kasvua ja on katastrofaalinen luku.

Matemaattisesti ilmaisruna, niin kauan kuin R0 on suurempi kuin 1, epidemia leviää. Kun R0 laskee 1:n alapuolelle, se alkaa hiipua.

Sankarillisten eristämistoimien (käytännössä suurkaupungin populaation valtaosan sulkemisen asuntoihinsa) avulla kiinalaiset laskivat Wuhanin R0:aa 0.32:een. Uudet tartunnat vähenivät melkein 95%.

On tietenkin hyvä kysymys, kuinka paljon Kiinan tilastoihin on luottamista. En osaa vastata siihen, mutta kannattaa huomioida, että Kiinan johtaja Xi Jinping oli aiemmin pysytellyt kaukana Wuhanista. Xi on kunnianhimoinen mies, joka haluaa pysyä johtajana vielä vuosikymmeniä, joten hän lähetti alueelle vain korvattavissa olevia apulaisia. Mutta tiistaina uutisoitiin hänen ensimmäisestä vierailustaan tautialueelle. Tilanne on epäilemättä kehittynyt riittävästi, koska Xi rohkenee riskeerata terveytensä.

Tuoreet tiedot antavat ymmärtää, että Wuhanissa epidemiaa ei pelkästään olla saamassa hallintaan, vaan se kyetään voittamaan, kenties kevääseen mennessä. Vielä vertaisarvioimattoman koevedosartikkelin ”Evolving Epidemiology and Impact of Non-pharmaceutical Interventions on the Outbreak of Coronavirus Disease 2019 in Wuhan, China” kiinalaiset kirjoittajat spekuloivat tilastollisesti, että uudet tartuntatapaukset katoaisivat Wuhanista toukokuun alkuun mennessä:

Jos trendi säilyy muuttumattomana, ennustamme että varmistettujen [diagnosoitujen] tapausten määrä laskee nollaan huhtikuun 22. päivään mennessä […] ja että niin varmistettujen kuin varmistamattomien tapausten määrä laskee nollaan toukokuun 4. päivän tienoilla […]

Tämä on tietenkin vain arvio. Kaikenlaiset huonot uutiset saattavat vielä häiritä tätä ruusuista ennustetta. Esimerkiksi pyrkimykset käynnistää Wuhanin talouselämä uudelleen saattavat nostaa R0:aa jälleen, kenties 1:n yläpuolelle. Tai Wuhanin virus saattaa palata ulkomaailmasta takaisin Wuhaniin.

Mutta Wuhanissa valittu tie joka tapauksessa osoittaa, että päämääränä ei pitäisi olla pelkkä epidemian rajoittaminen terveydenhuollon ylikuormittumisen estämiseksi. Kansallisena päämääränä pitäisi olla viruksen hävittäminen kokonaan.

Fyysikko ja evoluutioteoreetikko Gregory Cochran muutti mielensä tästä aiheesta keskusteltuaan kanssani maanantaina. Cochran oli pitkään pitänyt käyrän madaltamista sopivana tavoitteena, mutta tajusi sitten:

Tämä käsitys on väärä. R0 on saatava laskemaan lähelle 1.0:aa (lähtölukeman ollessa noin 3.0), jotta kasvua todella voidaan hidastaa – tavallisen influenssan R0 on noin 1.3 ja se kasvaa aivan liian nopeasti.

Ei pidä tavoitella 1.0:aa, on tähdättävä alemmas. Viime kädessä ”käyrän madaltamista” vastaava parametritila on erittäin pieni, ja 90% selkeästä voitosta.

Toisin sanoen, käyrän madaltamiseen vaadittava ponnistus on melkein yhtä suuri kuin selvään voittoon vaadittava.

Päämääränä ei enää tule olla kunniallinen tappio. Kuten Cochran kiteyttää siteeraamalla Douglas MacArthuria: Mikään ei korvaa voittoa.

Tämä vaatisi valtavia uhrauksia, ehkei tosin niin suuria kuin kiinalaisten tekemät, koska meillä on tilavampia asuntoja ja enemmän henkilöautoja ja olemme vähemmän riippuvaisia julkisesta liikenteestä. Mutta ainakin kaikki koettelemukset oikeuttaisi arvokas päämäärä: voitto.

Uusi tavoite ei ole hitaampi tappio virukselle, vaan viruksen päihittäminen.

Kuka tämän vuoden presidenttiehdokkaista haluaa syleillä voittoa?

Steve Sailer on amerikkalainen journalisti ja elokuvakriitikko. Sarastuksessa on julkaistu useita hänen artikkeleitaan. Oheinen kirjoitus on ilmestynyt alun perin Taki’s Magazinessa 10.3.2020.

 

Tietoja

This entry was posted on 12 maaliskuun, 2020 by in Tiede and tagged , , , , , .
<span>%d</span> bloggaajaa tykkää tästä: