Ihmispopulaatioiden biologiset erot

JUKKA AAKULA

–

Viimeistään vuonna 2004 keskustelu ihmispopulaatioiden älykkyyseroista tuli suomalaisten tietoisuuteen, kun professori Tatu Vanhanen ja pohjosirlantilainen professori Richard Lynn esittivät kirjassaan IQ and Wealth of Nations, että

a) kansakuntien väliset äo-erot ovat merkittäviä

b) kansakuntien äo-erot korreloivat voimakkaasti kansansantulon kanssa – vieläpä niin että äo-erot ovat suurelta osin syy ja erot kansantulossa ovat seuraus.

Alla oleva kartta kuvaa kansakuntien äo-eroja Vanhasen ja Lynnin mukaan.

Suomalainen media yritti tehdä tutkimuksen naurunalaiseksi ja valtionsyyttäjä pyrki jopa nostamaan syytteen Vanhasta vastaan. Syyte jäi kuitenkin nostamatta ja muutama yhteiskuntatieteilijä antoi julkisesti tukea Vanhaselle – mm. yhteiskuntatieteen professorit JP Roos ja Pertti Töttö sekä poliitikko ja tilastotieteilijä Osmo Soinivaara. Tuen antamisella en tarkoita, että he olisivat olleet kaikesta samaa mieltä Vanhasen kanssa. Soinivaara mm. osallistui keskusteluun lähinnä osoittamalla Vanhas-kriitikkojen älyllisen epärehellisyyden [2].

Pölyn laskeuduttua voi todeta, että Vanhasen ja Lynnin tutkimus oli varsin hyvin linjassa muun äo-tutkimuksen tulosten kanssa:

• Ns. yleisälykkyys (g), jota mitatataan käytännössä ns. äo-mittauksilla, ennustaa paremmin kuin mikään muu (esimerkiksi koulutustaso) pärjäämistä vaativissa työtehtävissä
• Yleisälykkyys on voimakkaasti periytyvää (50%). [1]
• PISA-tulokset mittaavat pitkälti yleisälykkyyttä. [2]
• Vanhasen ja Lynnin tutkimus saa vahvaa tukea Maailmanpankin selvityksestä, jonka mukaan PISA-tulokset ennustavat hyvin kansakuntien tulevaa taloudellista menestystä eli kansantulon nousua. [3]

Ihmispopulaatioiden väitetyt äo-erot herättivät eniten vastarintaa ja toisaalta väitettyjen äo-erojen periytyvyys. Itseasiassa olemassaolovat äo-erot tunnustaa jopa ns. Flynnin efektin keksijä James R. Flynn. Flynn siis havaitsi aikoinaan, että vuosien mittaan kansakuntien keskimääräinen äo-taso nousee. Ilmiötä alettiin kutsua Flynnin efektiksi.

Monet älykkyystutkimukseen kriittisesti suhtautuvat ovat väittäneet Flynnin efektin osoittavan, ettei älykkyysosamäärä kerro juuri mitään oleellista ihmisen ihmisen kyvyistä ja toisaalta että populaatioiden välisistä älykkyseroista ei ole mitään tieteellistä näyttöä. Flynn ei itse kannata kumpaakaan johtopäätöstä. Hänen mukaansa äo on hyvä mittari ihmisen kognitiivisille kyvyille. Flynnin mukaan mustien ja valkoisten amerikkalaisten välillä on noin 10 pisteen ero äo:ssa. Flynn toki olettaa, että joskus pitkän ajan kuluttua ihmispopulaatioiden väliset äo-erot kapenevat olemattomiksi, mutta toteaa tämän olevan vielä avoin kysymys ja tieteellisen tutkimuksen kohde.

Flynn on myös puolustanut voimakkaasti tutkimusvapautta. Ihmispopulaatioiden älykkyyseroja ei voi kiistää poliittisella ajojahdilla. Flynn toteaa [5]:

Akatemioissa ei pitäisi rangaista niitä, jota uskovat että yhdenmukaistetuissa ympäristöissä geneettiset erot mustien ja valkoisten amerikkalaisten välillä tarkoittaisivat, että mustien äo on alijäämäinen. On epäolennaista, osoittaako aineisto lopulta alijäämän suuruudeksi 0, 5, 10 vai 20 äo-pistettä. Hypoteesi on ymmärrettävä ja alisteinen tieteelliselle tutkimukselle.

Näin ollen asiaa täytyy ensin tutkia ennen kuin voi tietää, mikä on totta ja mikä ei. Jos toisilta kieltää tutkimuksen tai tutkimustulosten julkistamisen, tietyt totuudet määritellään eliitin omaisuudeksi ja kaikilta muilta kielletyiksi. Ne eristetään kaikelta uudelta aineistolta, jota tutkimus saattaa tuottaa ja joka saattaa muuttaa uskomuksia.

Kysyn niiltä, jotka pyrkivät saavuttamaan arvostusta kieltämällä rodullisen geenitutkimuksen: arvostettaisiinko teitä, jos ilmaisisitte kantanne kiertelemättä? Mitä jos sanoisitte avoimesti, että rotujen geneettinen tasavertaisuus voi olla tai olla olematta totta, ja että juuri sen vuoksi haluatte kieltää sen tutkimisen. Tai: ”En tiedä onko geneettinen tasavertaisuus totta, enkä halua kenenkään muunkaan tietävän.” [5]

Ihmispopulaatioiden äo-erojen periytyvyys on siis todellisuudessa ainoa kysymys, josta alan vakavasti otettavat tutkijat kiistelevät. Periytyvyyshypoteesin kannattajien perustelut on esitetty lähteissä [6] ja [7]. Vastustajien perusteluja on ainakin lähteessä [8].

Myös persoonallisuustyyppien eroja populaatioiden välillä on tutkittu. Aikamme ehkä merkittävin evoluutiobiologi Edward O. Wilson esitti jo 70-luvulla julkaisemassaan kirjassa On Human Nature väitteen, että eri populaatioiden persoonallisuuserot ovat osin perinnöllisiä. Suomalainen kasvatustieteen professori Liisa Keltikangas-Järvinen mainitsee kirjassaan Temperamentti, että ihmisryhmien välillä on perinnöllisiä temperamenttieroja – että kiinalaiset ovat perinnöllisesti valkoisia stabiilimpia.

Mielenkiintoinen sivujuonne Vanhas-keskustelussa oli suomalainen kansalaiskeskustelu äo-eroista. Bloggaaja Mikko Ellilä esitti blogikirjoituksessaan väitteitä, jotka olivat linjassa alan tutkimustulosten kanssa, mutta sai valtakunnansyyttäjän nostaman syytteen perusteella tuomion väitteistään.[9]

–

Ihmispopulaatioiden biologisten erojen kiistäminen

Syyt yleisön ja useimpien tutkijoiden epäluuloon äo-tutkimuksen tuloksia kohtaan liittyvät tietysti ensi sijassa rasismin varjoon. Epäluulo on poliittista. Toisaalta epäluuloon on ollut myös konsistentti tieteellinenkin perustelu. Amerikkainen yhteiskuntatieteilijä Charles Murray selittää epäuuloa uunituoreessa kirjassaan Human Diversity. The Biology of Gender, Race, and Class. [10]

Vaikutusvaltainen amerikkalainen evoluutiotutkija professori Stephen J. Gould esitti jo 1970-luvulla väitteen, josta tuli pitkäksi aikaa yleisesti hyväksytty sekä yleisön että varsinkin yhteiskuntatieteen tutkijoiden keskuudessa. Vuonna 2000 Gould tiivisti haastattelussa kantansa:

Luonnonvalinnasta on tullut lähes epärelevanttia ihmisen evoluutiossa. Ihmislajissa ei ole tapahtunut biologista muutosta 40 000 tai 50 000 vuoden aikana. Kaiken mitä kutsumme kulttuuriksi ja sivilisaatioksi olemme rakentaneet samassa kehossa ja samoissa aivoissa.

Noin 2000-5000 sukupolvea on kulunut siitä, kun osa ihmisistä lähti Afrikasta levitäkseen myöhemmin kaikkialle maailmaan. Edullisilla uusilla mutaatioilla ei ollut Gouldin mukaan tarpeeksi aikaa luoda uutta geneettistä materiaalia niin, että merkittävä biologinen evoluutio olisi ollut mahdollista.

Evoluutio käsitettiin niin, että tarvittiin uusi mutaatio, jonka piti olla niin edullinen, että se levisi jossakin populaatiossa vallitsevaksi. Populaatiogenetikot olivat jo 1930-luvulla osoittaneet, että siinä vaiheessa kun edullinen mutaatio on vain yhdellä tai muutamalla yksilöllä, sattuma hävittää sen helposti populaatiosta. Edullisen mutaation syntyminen on harvinaista, mutta lisäksi sen on levittävä ensin useampaan yksilöön, ennen kuin sen menestys alkaa varmistua.

Tästä näkökulmasta aika ihmisten lähdöstä Afrikasta oli vain silmänräpäys.

–

Gouldilainen ortodoksia murtuu

Mutta Gould olikin väärässä.

Nykytutkimusen mukaan ihmisen evoluutio viimeisen 50 000 vuoden aikana on ollut päinvastoin varsin nopeaa. Harvard Medical Schoolin genetiikan professori ja yksi aikamme merkittävimmistä muinaisen DNA:n tutkijoista David Reich totesi kirjassaan Keitä olemme ja miten päädyimme tähän [11]:

Keskimääräinen aika siitä jolloin populaatiot ovat erkaantuneet […] on noin 50 000 vuotta joillakin ei-afrikkalaisilla populaatioilla ja jopa 200 000 joillakin Saharan eteläpuolisilla populaatioilla. Tällainen aikamäärä on kaukana merkityksettömästä ihmisen evoluution näkökannalta. Jos erot pituudessa tai kallon ympärysmitassa voivat syntyä muutamassa tuhannessa vuodessa, ei ole järkevää lyödä vetoa sen puolesta, ettei vastaavia eroja ole kognitiivisissa tai käyttäytymiseroissa.

Vaikka emme tiedä minkä suuruisia erot ovat, meidän on syytä valmistaa tiedettä ja yhteiskuntaa siihen, että eroja on, sen sijaan että työntäisimme päämme pensaaseen ja teeskentelisimme, että eroja ei voida löytää.

Ihmisen DNA:n sekvenssointi on aloittanut prosessin (ns. DNA-vallankumouksen), jonka tuloksena ymmärrys ihmisen evoluutiosta on laajentunut oleellisesti. Useimpiin ihmisen ominaisuuksiin vaikuttavat yhden tai kahden geenin sijasta jopa sadat geenit. Tämä pätee yhtä lailla vaikkapa pituuteen kuin skitsofrenia-alttiuteen.

Seurauksena tästä on se, että ihmisen ominaisuuksien evoluutio ei välttämättä edellytä uusia mutaatioita. Sadoissa ominaisuuteen vaikuttavissa geeneissä on sen sijaan jo valmiiksi diversiteettiä – samoista geeneistä on erilaisia muotoja eli alleeleja – ja näiden alleelien frekvenssit muuttuvat evoluution myötä. Evoluutio on monta kertaluokkaa nopeampaa kuin on oletettu, ja evoluutio on nimenomaan paikallista: ihmispopulaatiot sopeutuvat paikallisiin oloihin ja ihmiskunnan geneettinen diversiteetti kasvaa. [12]

Ominaisuuteen vaikuttavien geenien alleelifrekvenssit eroavat siis yksilöstä toiseen, mutta myös populaatiosta toiseen. Siinä missä esimerkiksi skitsofreniaan liittyvien geenien alleelifrekvenssit kiinalaisten ja japanilaisten välillä korreloivat hyvin voimakkaasti (0.98), korrelaatio afrikkalaisten ja itäaasialaisten välillä on selvästi pienempi 0.70. Toki sekin on korrelaationa hyvin korkea, mutta oleellinen pointti onkin, että alleelifrekvenssit skitsofrenia-geeneissä eroavat selvästi eri populaatiossa.

Gouldin hypoteesilta on pudonnut tieteellinen pohja.

–

Rasismisyytökset kääntyvät erojen vähättelijöitä vastaan

Gouldilainen usko ihmiskunnan geneettiseen yhtenäisyyteen on aiheuttanut sen, että lääkkeiden kehityksessä on testattu lähinnä tutkimuslaitosten sijaintialueiden ihmisiä – ensi sijassa siis valkoisia. Lääkkeet eivät ole todellisuudessa ole toimineet yhtä hyvin aasialaisilla ja afrikkalaisilla. Tämä on aiheuttanut rasismisyytöksiä. 

Charles Murray kertoo:

[Vuonna 2018] brittiläinen geenitutkija David Curtis väitti, että käyttäessään eurooppalaisia näytteitä ”Ison-Britannian lääketiede on vaarassa muuttua institutionaalisesti rasistiseksi”. Vuonna 2019 laajaa mediahuomiota saanut amerikkalaisen geenitutkijaryhmän Cell-lehdessä julkaisema artikkeli ”The Missing Diversity in Human Genetic Studies” esitteli seikkaperäisesti monia tapoja, joilla keskittyminen eurooppalaisiin näytteisiin ”johtaa huonompaan sairauksien ennustettavuuteen ja perimältään aliedustettujen yksilöiden puutteelliseen hoitoon.

Gouldilaisen ortodoksian moraalinenkin pohja on siis osin murtunut.

–

Lähteet

[1] Robert Plomin, Blueprint: How DNA Makes Us Who We Are

[2] Osmo Soinivaara, Professorien Vanhas-selitykset

[3] Maailmanpankin raportti Edication, Quality and Economic Growth.

[4] James Thompson, Armageddon: James Flynn on Academic Freedom and Race

[5] James R. Flynn, Academic freedom and race: You ought not to believe what you think may be true

[6] Rushton, J. P., & Jensen, A. R. (2005). Thirty years of research on race differences in cognitive ability. 

[7] Gottfredson, L. S. (2005). What if the hereditarian hypothesis is true? Psychology, Public Policy, and Law, 11, 311-319.

[8] Nisbett, R. E. (2005). Heredity, environment, and race differences in IQ: A commentary 8n Rushton and Jensen (2005). Psychology, Public Policy, and Law, 11, 302-310.

[9] Jukka Aakula, Bell Curve ja maahanmuuton vaikutus kansalliseen äo:hon

[10] Charles Murray, Human Diversity -the Gender, Race, and Class

[11] David Reich, Keitä olemme ja miten päädyimme tähän : Muinais-Dna ja ihmisen menneisyyden uusi tiede

[12] Joshua M. Akey, Constructing genomic maps of positive selection in humans: Where do we go from here? 

–

–

Jukka Aakula on matemaatikko, IT-ammattilainen, isä ja konservatiivi. Kiinnostuksen kohteina mm. yhteisöllisyys, luonto, evoluutio, uskonto, antropologia, taloushistoria sekä ihmisen ja ihmisrotujen biologia.