Myöhäisillan kävelyllä Vilnassa

FULLMOON ANCESTRY   (suomentanut Jarno Alander)

–

Liettuan itsenäisyyspäivää vietetään 16. helmikuuta. Maa juhli 102. syntymäpäiväänsä 16.2.2020, mutta Liettuan valtion, kielen ja kansan historia ulottuu satoja vuosia kauemmas historiaan.

Saavuin Vilnaan viettämään viikonloppua ystävien kanssa nationalistisen konferenssin ja soihtukulkueen merkeissä. Itselleni matkan ikimuistoisimmaksi osuudeksi osoittautui kuitenkin myöhäisillan kävelyretki, jonka pohdin kaikkia Liettuan kansallismielisiä, jotka riskeerasivat henkensä itsenäisyyden vuoksi, varsinkin metsäveljiä.

Liettuan kansan historia voidaan jäljittää heimoihin, jotka asettuivat Itämeren itärannikon alueelle ennen ajanlaskun alkua. Koska tällä alueella ei ollut kovinkaan suurta yhteyttä ulkomaailmaan ennen vuosien 900-1100 välillä tapahtuneita viikinkien ryöstöretkiä, nämä heimot pystyivät ylläpitämään kieltään ja pakanallista uskontoaan paljon kauemmin kuin muu Eurooppa. Liettuan kieltä pidetään myös yhtenä maailman vanhimmista ja arkaaisimmista kielistä, ja sillä on ominaisuuksia, joita monet kielitieteilijät pitävät ns. protoindoeurooppalaiseen kieleen kuuluvina.

Liettua tunnetaan myös viimeisenä pakanallisena linnoituksena Euroopassa, sillä se hyväksyi ”virallisesti” kristinuskon valtionuskonnoksi verraten myöhään vuonna 1387. Tätä ennen liettualaiset taistelivat teutoniritareita ja muita ristiretkeläisiä vastaan. Nämä jatkuvat hyökkäykset johtivat Trakai-linnan rakentamiseen, joka on yksi Liettuan tunnetuimmista historiallisista kohteista.

1500-1600 -luvuilla Liettua liittoutui Puolan kanssa, jolloin muodostui Puolan kuningaskunta ja Liettuan suuriruhtinaskunta, joka oli aikansa eurooppalainen suurvalta. Vuonna 1795 Puola-Liettua hajosi, Liettua sulautettiin Venäjään ja Liettua itsenäisenä valtiona katosi kartalta aina vuoteen 1918 saakka.

Ensimmäisen maailmansodan loppupuolella joukko liettualaisia intellektuelleja kokoontui tavoitteenaan palauttaa Liettuan itsenäisyys. Vilnan konferenssissa, joka perustettiin syyskuussa 1917, he valitsivat neuvoston, joka laati ja allekirjoitti 16. helmikuuta päivätyn Liettuan itsenäisyysjulistuksen.

Toisen maailmansodan myötä Liettua päätyi alunperin Saksan, mutta myöhemmin Neuvostoliiton miehityksen alaisuuteen. Harvoista Liettuaan jääneistä itsenäisyysjulistuksen allekirjoittaneista tuli poliittisia vankeja. Pranas Dovydaitis ja Vladas Mironas lähetettiin Siperiaan ja kuolivat he työleireillä. Kazys Bizauskas vangittiin vuonna 1941, ja hänet luultavasti teloitettiin matkalla neuvostoliittolaiseen vankilaan Minskissä.

Adolfas Ramanauskas, liettualainen partisaanijohtaja.

Tämän ajanjakson aikana syntyivät myös metsäveljet, partisaanijoukot, jotka toimivat kaikissa Baltian maissa. He kävivät sissisotaa Neuvostoliiton puna-armeijaa ja kommunisteja vastaan toisen maailmansodan aikana ja sen jälkeen. Kolmesta Baltian maasta Liettuan metsäveljet tunnettiin parhaiten organisoituina ja tehokkaimpana. Kun he eivät käyneet suoraa sotaa Neuvostoliiton joukkoja vastaan kanssa, he järjestivät väijytyksiä, sabotoivat toimituksia ja salamurhasivat neuvostoliittolaisia virkamiehiä.

He maksoivat rohkeudestaan huomattavan korkean hinnan. Neuvostoliiton vangitsemia metsäveljiä kidutettiin ja heidän sukulaisiaan karkotettiin Siperiaan. Yksi tällainen uhri oli Adolfas Ramanauskas. Hänen ruumiinavausraporttiinsa vuonna 1956 kirjattiin kuvaukset kidutuksista, jotka olivat liian karmeita, jotta voisin kirjoittaa niistä tänne. Toinen kaatunut taistelija on Juozas Lukša, joka ensin pakeni länteen, mutta palasi vuonna 1951 Liettuaan, missä neuvostoagentit murhasivat hänet pian. Viimeisin murhattu Liettuan metsäveli oli Pranas Koscius vuonna 1965.

Liettuan itsenäisyys palautettiin 11. maaliskuuta 1990. Maa joutui Neuvostoliiton kauppasaartoon ja lisäksi tapahtui myös Medininkų-verilöylyksi kutsuttu rajakonflikti, jossa kahdeksan Liettuan rajavartijaa menetti henkensä. Kuitenkin vuonna 1992 järjestettiin kansanäänestys perustuslaista ja vuoden 1993 koittaessa Liettualla oli jo ensimmäinen demokraattisesti presidentti.

Tästä pääsemme nykyisiin itsenäisyyspäivän juhliin. Niin paljon kuin nautinkin nationalistisista konferensseista, olen lopuksi yleensä hyvin väsynyt. Lauantai ei ollut poikkeus. Toisen Prabudimas (herääminen) -konferenssin järjesti Kryptis, liettualainen kansallismielinen nuorisoryhmä. Konferenssin puhujina olivat muun muassa Fróði Midjord, Tiina Wiik, Millennial Woes, Ruuben Kaalep ja muutamia paikallisia kansallismielisiä.

Tiina Wiik puhuu Kryptis-liikkeen konferenssissa.

Tapahtuman aikana sain tavata uusia ihmisiä, jutella vanhojen ystävien kanssa ja kuulla useita erinomaisia puheita. Osa niistä vaikutti improvisoiduilta, mutta silti kaikki olivat erittäin kiehtovia ja oivaltavia. Konferenssin jälkeen minut kutsuttiin illalliselle erilaisten vieraiden ja puhujien kanssa. Valitettavasti en ollut juuri ehtinyt nukkua edellisenä yönä, joten kerroin lähteväni mieluummin hotellille voidakseni valmistautua seuravan päivän tapahtumiin.

Matkalla hotellille näin paljon ihmisiä ulkona ja valmistautumassa itsenäisyysjuhlaan. Ohitin useita ihmisiä, jotka ripustivat Liettuan lippuja asuntojensa ulkopuolelle. Nuoremmat kantoivat juhlakoristeita ja juomia seuraavan päivän juhlallisuuksiin. Ja vaikka oli jo myöhä ja ilta oli kylmä, monet ulkoiluttivat koiriaan.

Matkan varrella näin useita erilaisia koirarotuja, jollaisia itsellänikin on ollut. Vaikka en yleensä puhuttele satunnaisia ihmisiä julkisilla paikoilla, päädyin pikaisiin keskusteluihin kolmen koiranomistajan kanssa. Odotettaessa liikennevaloissa, näin liettualaismiehen miehen ja hänen tyttärensä ulkoiluttamassa ystävällistä, hieman ylipainoista mopsiaan. Tämä muistutti minua löytökoiratarhasta adoptoimastani mopsia muistuttavasta sekarotuisesta koirasta, jota kävelytin Seattlessa joka päivä työn jälkeen. Asuin Seattlessa vain kaksi vuotta, mutta huomasin nopeasti, että kaupunki muuttuu sitä vaarallisemmaksi, mitä ”kirjavammaksi” väestörakenne muuttuu. Mikään sellainen ajatus ei edes noussut mieleni Vilnassa: tunsin olevani täysin turvassa.

Muutamaa korttelia myöhemmin samalla bulevardilla näin keski-ikäisen pariskunnan, joka kävelytti bostoninterrieriä, jolla oli paksu takki päällään. Kävellessäni heidän ohitseen kerroin heille, että minulla oli ennen bostoninterrieri, joka vihasi kylmää säätä. Pari kertoi minulle, että heidän koiransa oli ollut aiemmin samanlainen, mutta lopulta se tottui Baltian talviin. Adoptoin oman bostoninterrierini Teksasissa, mutta vein hänet mukaani Massachusettsiin, kun muutin sinne töihin. Tajusin nopeasti, että joidenkin kaupunginosien läpi ei ollut turvallista kulkea, etenkään yöllä. Kuitenkin täällä, myöhään illalla Liettuassa, huomasin etsiväni erilaisia kaupunginosia ja kävelyreittejä matkalla takaisin hotellilleni.

Kun kävelin hotellin lähellä sijaitsevan puiston läpi, näin kaksi iäkästä venäläistä naista ulkoiluttamassa skotlanninterrieriä. Esittelin itseni venäjäksi ja kerroin heille, että ensimmäinen koirani oli ollut skotlanninterrieri ja se oli ollut paras ystäväni lapsena. Naiset kertoivat minulle, että he olivat kotoisin Neuvostoliiton eri alueilta, mutta olivat muuttaneet Vilnaan nuorena. Vaikka jokaisessa Baltian maassa esiintyy jonkin verran jännitteitä venäläisvähemmistön ja alkuperäisen kansan välillä, se ei ollut mitään verrattuna ei-valkoisten vähemmistöryhmien aiheuttamiin ongelmiin ja väkivaltaan valkoisissa yhteiskunnissa.

Vilnan vanhaakaupunkia.

Minulle Vilna edustaa kaikkea sitä, mitä kansallismielisinä haluamme ja jonka vuoksi ponnistelemme. Saatoin kulkea myöhään illalla rodullisesti homogeenisessa yhteisössä, ilman tarvetta huolehtia turvallisuudestani.

Sain omin silmin nähdä ihmisiä innokkaasti juhlimassa historiaansa, kulttuuriaan ja etnisyyttään, ilman että kukaan vaatii heitä häpeämään tai suoltaa heidän päälleen loukkauksia heidän ihonväristään. Lisäksi mietin edelleen metsäveljiä ja kaikkia heidän uhrauksiaan heidän taistelussaan itsenäisyyden puolesta. Olen varma, että kaikki nuo taistelijat olisivat mieluummin ulkoiluttaneet koiriaan iltaisin kuin piilotelleet ojissa talvella kuoleman tai kidutuksen pelossa. Olen varma, että itsenäisyysjulistuksen allekirjoittajat olisivat mieluummin järjestäneet juhlia ystäviensä ja perheidensä kanssa kuin nääntyneet työleirillä Siperiassa.

Vietin viikonlopun kansallismielisten kanssa, keskustellen tavoista torjua sensuuria, maalittamista ja valkoisten vastaista propagandaa. Tapasin nuoria liettualaisia, jotka ovat päättäneet taistella väestönvaihtoa vastaan. Meillä on edessämme vihollisia ja haasteita, jotka näyttävät mahdottomilta voittaa. Metsäveljet kohtasivat kuitenkin myös ylitsepääsemättömiltä vaikuttavia haasteita, ja tiedän, etten olisi ollut täällä tänä viikonloppuna ilman heidän uhrauksiaan.

Kiitän nöyrästi kaikkia Liettuan ja Baltian asukkaita, jotka taistelivat itsenäisyytensä puolesta vuosien ajan. Oli myös suuri kunnia osallistua soihtukulkueeseen, jossa Kryptisin nuorisoryhmä ja muut kansallismieliset kunnioittivat esi-isiensä muistoa. Palakoon vapaan ja itsenäisen Liettuan soihtu kirkkaana myös tulevina vuosikymmeninä.

–

Fullmoon Ancestry on kotoisin Yhdysvalloista. Hänen sukujuurensa ovat Karjalassa ja Tanskassa. Alkuperäinen teksti on julkaistu Counter Currents -verkkojulkaisussa.