Elämä myytävänä

TIMO HÄNNIKÄINEN

–

Yukio Mishiman valtavasta tuotannosta on suomennettu varsin kapea siivu. Englanninnoksia löytyy paljon enemmän, ja valikoima laajenee jatkuvasti. Viime vuonna ilmestyi peräti kolme ennen kääntämätöntä Mishiman romaania, The Frolic of the Beasts, Star ja Life for Sale. Jonkinlainen kansainvälinen Mishima-renessanssi näyttäisi siis olevan käynnissä, osaksi ehkä siksi että hänen kuolemastaan tulee tänä vuonna kuluneeksi 50 vuotta. Uusista käännöksistä Life for Sale on erityisen kiinnostava sikäli, että se tuo Mishiman kirjailijakuvasta esiin puolen, jota ei aiemmin ole lännessä liiemmin esitelty.

Mishima kirjoitti niin raffinoitua korkeakirjallisuutta (jun bungaku) kuin vauhdikasta populaarikirjallisuutta (taishu bungaku). Alkujaan jatkokertomuksena Japanin Playboyssa vuonna 1968 julkaistu, suoraviivaisen kioskikirjan tyyliin kirjoitettu Life for Sale kuuluu jälkimmäiseen luokkaan, ja se ohitettiin pitkään silkkana viihteenä. Myöhemmin kiinnostus kirjaa kohtaan on kasvanut: Japanissa vuonna 2015 otetusta uusintapainoksesta tuli myyntimenestys, ja vuonna 2018 sen pohjalta tehtiin kymmenosainen TV-sarja.

Mishima oli sodanjälkeisen Japanin vastavirtaan kulkija, kaupallistuvan ja amerikkalaistuvan kulttuurin kriitikko, klassisten samuraihyveiden todeksi eläjä. Mutta hänessä oli myös moderni puoli, kiinnostus ajan ilmiöitä kohtaan ja kyky hyödyntää niitä. Hän hyppäsi innolla mukaan aikansa julkisuuteen, antoi runsaasti haastatteluja ulkomaisille lehdille, oli valokuvamallina, näytteli gangsterielokuvissa…

Life for Sale sisältää kaikki pulp-kirjallisuuden elementit: seksiä, väkivaltaa, vakoilu- ja gangsterijuttuja, kauhu- ja tieteiskirjallisuuden aineksia. Se heijastelee 60-luvun lopun Japanin nuorisokulttuuria hippiliikkeineen ja opiskelijaradikalismeineen. Mishima itse luonnehti kirjaa ”psykedeeliseksi seikkailuromaaniksi”: se on kyllästetty hillittömällä surrealistisella komiikalla, kummallisella henkilögallerialla ja absurdeilla juonenkäänteillä. Syvätasolla se on kuitenkin musta satiiri modernista yhteiskunnasta ja kirjoittajansa henkilökohtaisia ristiriitoja heijasteleva pohdinta kuolemasta ja elämän arvosta.

Romaanin päähenkilö Hanio on olemassaoloonsa kyllästynyt mainostoimiston työntekijä. Tehtyään tarinan alussa epäonnistuneen itsemurhayrityksen hän päättää ulkoistaa kuolemansa. Hanio laittaa lehteen ilmoituksen, jossa hän kertoo myyvänsä elämänsä mihin tahansa tarkoitukseen. Ostaja voi palkata hänet suorittamaan haluamansa tehtävän, joka voi johtaa kuolemaan.

Ilmoitus houkuttelee paikalle toinen toistaan erikoisempia ostajia. Hanio päätyy muun muassa yakuzapomon tyttöystävän rakastajaksi, vampyyrinaisen ravinnonlähteeksi, koekaniiniksi itsemurhia aiheuttavalle huumeelle ja varastamaan myrkytettyjä porkkanoita vieraan valtion suurlähetystöstä. Kaikista kamikazetehtävistään hän sattumalta jääkin henkiin.

Hanion seikkailut tuovat mieleen nykyisessä Japanissa yleistyneet henkilövuokrausfirmat, joista saa tilattua tyttöystäviä, seuralaisia ja jopa perheenjäseniä. Mutta Mishima vie vieraantumisen metaforansa pidemmälle: Hanion tarkoituksena ei ole vuokrata elämäänsä väliaikaisesti, vaan myydä se loppuun käytettäväksi. Moderni työelämä on osapäiväistä orjuutta ostajan määräämällä hinnalla, Hanio taas ryhtyy vapaaehtoisesti täysorjuuteen itse päättämällään hinnalla. Ja miksei ryhtyisi? Satiirin kärki osuu urbaaniin kapitalismiin, jossa kaikella on hinta muttei arvoa:

Nautinnon ja odotuksen maku on kadonnut, niin kuin kuoliaaksi jauhetusta purukumista. Mitä muuta voi lopussa tehdä kuin sylkäistä sen tienposkeen? … Jotkut luulevat että raha ratkaisee kaiken, ja pötkivät pakoon julkisten varojen kanssa. Nykyään Japani on kaulaansa myöten sellaisessa rahassa ja kaikessa muussa kimaltavassa. Kaikki pääsevät käsiksi rahoihin, mutteivät koskaan saa käyttää niitä omaksi hyväkseen. Ja sama pätee kaikkeen muuhun. Lankea kiusaukseen ja tarraudu johonkin, niin huomaat äkkiä olevasi rikollinen, yhteiskunnan ulkopuolelle suljettu. Tervetuloa suurkaupunkiin: kaikkialla kiusauksia, missään ei tyydytystä.

Joutuessaan yhä uudelleen vastatusten todennäköisen kuoleman kanssa Hanio huomaa elävänsä kiihkeämmin kuin koskaan aiemmin ikävän varjoelämänsä aikana. Hän on kuin moderni versio feodaaliajan vaeltavasta isännättömästä samuraista, joka tarjoaa palveluksiaan kenelle tahansa ja on Hagakuren oppien mukaisesti valmis kuolemaan joka hetki. Hän pohtii: ”Miksi ihmiset haluavat niin epätoivoisesti elää? Eikö ole luonnotonta, että ihmiset, joita ei koskaan ole edes asetettu alttiiksi kuolemanvaaralle, tuntevat elämänhalua?”

Hanion uusi kosketus elämään palauttaa hänen kuolemanpelkonsa. Hän päätyy rimpuilemaan koomisesti itsetuhon ja itsesäilytyksen viettien ristivedossa, samalla kun salamyhkäinen rikollisjärjestö ottaa hänet tähtäimeensä. Hanio katsoo olevansa yhä valmis kuolemaan, muttei miten ja milloin tahansa. Elämän jatkamiselle löytyy aina jokin syy tai tekosyy.

Tässä kohtaa Hanion henkilöhahmo alkaa näyttää Mishiman ironiselta omakuvalta. Väkivaltaisen kuoleman ajatuksesta koko ikänsä viehättynyt Mishima piti elämänhalunsa ja luomisvoimansa ehtona sitä, että hän oli sinut kuoleman kanssa. Mutta mikä tahansa kuolema ei kelvannut hänelle. Vuonna 1967 hän julkaisi lyhyen esseen ”Kaunis kuolema”, jossa hän käsitteli antiikin kreikkalaisten ihannetta kauniisti elämisestä ja kauniisti kuolemisesta. Mishiman mukaan kauniille elämälle ja kuolemalle oli kaksi edellytystä: elämäntyö jolle ihminen voi omistautua täydestä sydämestään, sekä maa tai kansa jonka puolesta hän voi kuolla epäröimättä. Jos maa ja kansa ovat epäterveessä tilassa, jossa millään yksilön tekemällä valinnalla ei ole merkitystä, tilanne on korjattava ennen kuin voi kuolla kauniisti.

Romaanihenkilö Hanio elää sairastuneessa maassa, jossa välinpitämättömyys on elinehto eikä kuolemakaan merkitse mitään. Siitä todellisuudesta hän yrittää paeta ensin luovuttamalla elämänsä pois, sitten takertumalla siihen. Lopussa hän julistaa:

En pidä elämää arvokkaana. Elämäni on myytävänä. En piittaa siitä mitä minulle tapahtuu. Mutten hyväksy että minut tapetaan vastoin tahtoani, ja siksi olen nyt aivan valmis tekemään itsemurhan.

Kuten tiedetään, Mishima itse ratkaisi hahmottelemansa ongelman 25. marraskuuta 1970. Hän ryhtyi aateveljiensä kanssa näytösluontoiseen vallankaappausyritykseen, jonka tiesi epäonnistuvan, ja suoritti sen jälkeen seppukun. Näin hän asetti elämänsä ja kuolemansa yhteiskunnallista rappiota vastaan. Mishiman ratkaisua ei tule pitää seurattavana esimerkkinä, mutta yhtä typerää olisi tuomita se nihilistisenä epätoivon eleenä. Jälkipolville se on ohittamaton, pysyvästi ravisteleva muistutus siitä, kuinka kouriintuntuva ja kaikkialle ulottuva Mishiman tuotannossaan käsittelemä kriisi on.

–

Yukio Mishima: Life for Sale (Translated by Stephen Dodd; Penguin Books, 2019)

–

–

Timo Hännikäinen (s. 1979) on Helsingissä asuva kirjailija ja suomentaja. Tuorein kirja esseekokoelma ”Pyhä yksinkertaisuus” (2019). Kiinnostuksen kohteita taide, historia ja antimoderni ajattelu.