SARASTUS

Kansallinen ja eurooppalainen, traditionalistinen ja radikaali verkkolehti

Christchurch ja Sri Lanka mediassa

MIKA KERÄNEN

Sri Lankan iskujen ”mahdollinen kostotausta” kuulemma huolestuttaa läntisiä viranomaistahoja aivan erityisesti. Kostoiskusta puhuttaessa viitataan tietenkin vain muutamaa viikkoa aikaisemmin tapahtuneeseen joukkomurhaan Uuden Seelannin Christchurchissa. Monet ovat kuitenkin huomauttaneet, että Sri Lankan iskut olivat siinä määrin huolellisesti koordinoituja, että niiden suunnittelu on täytynyt aloittaa jo hyvän aikaa ennen kuin tuo australialainen sekopää teki surkean ja halveksittavan temppunsa.

Epäilemättä jonkinlainen kostoajatus Sri Lankan tapauksessa on takana, mutta kun asialla ovat muslimit, ei koston motiiviksi välttämättä tarvita mitään sen kummempaa kuin että maailmassa on yhä olemassa ei-muslimeja; sehän on aivan skandaalimaista, että vielä noin 1400 vuotta hidzran jälkeen on miljardeja ihmisiä, jotka julkeavat olla ”palaamatta” islamiin ja että kunnon muslimien täytyy sietää näiden ruokottomia epäjumalanpalvelusmenoja omilla kotikulmillaan. Raivostuttavaa on tietysti sekin, että maailman vauraimmat ja hyvinvoivimmat maat löytyvät (harvainvaltaiset öljykuningaskunnat ja -emiraatit pois lukien) aivan muualta kuin islamin piiristä.

Tietty epäsymmetria länsimedian tavassa käsitellä näitä iskuja on ylipäätään huomionarvoista. Australialainen ”valkoisen ylivallan kannattaja” Brenton Tarrant tunnistettiin välittömästi, ja aivan yhtä välittömästi häneen yhdistettiin ainakin joissakin medioissa surutta koko länsimaisen identiteetin ja lännen kansakuntien rajojen puolustamisesta kiinnostuneet tahot eli lyhyemmin ja tuttavallisemmin sanottuna ”äärioikeisto”. Selvähän tämä: jo ilmeisen tärähtäneen temppeliherra-larppaaja Anders Behring Breivikin manifestissa oli muutama toisen käden lähteistä poimittu viittaus Jussi Halla-ahoon, mikä riittääkin leimaamaan kollektiivisesti koko maahanmuuttokriittisen skenen myös Suomessa. Myös Tarrantin jutuissa on pintapuolisesti tarkastellen joitakin tutunoloisia ajatuskulkuja maahanmuuttokriitikkojen tekstejä seuranneille (ja tuottaneille…), mikä antaa joillekin vakavaa aihetta epäillä, että meikäläisessäkin skenessä kasvaa vähintään potentiaalisia tarranteja ja breivikejä. Sri Lankan iskujen käsittely on ollut tähän verrattuna huomattavan varovaista, suorastaan pelokasta. Yhä vielä, päiväkausia iskujen jälkeen, voi lukea vaikkapa tällaista soopaa:

Koko maailma järkyttyi pääsiäissunnuntaina tapahtuneista terrori-iskuista Sri Lankassa. Sri Lankassa vallitsee edelleenkin suuri hämmennys siitä miksi, kuka, mitä varten ja miten iskut saattoivat tapahtua.

Nämä tuli yllättäen, kuin salama kirkkaalta taivaalta, kuvailee ulkoministeriön kiertävä suurlähettiläs Harri Kämäräinen iskuja.

No, monellekaan tuskin tuli yllätyksenä, että ”jotkut” iskevät kristittyjä vastaan erityisesti näiden suurimman juhlan aikana, vaikka tämänkertaisen iskun paikka tietenkin tuli aivan puun takaa. Ja senkin jokainen normaalijärkinen tiesi alusta saakka, keitä nuo ”jotkut” olivat.

Kaikki muistavat, kuinka nopeasti Uuden Seelannin valtaväestön suvaitsevainen kansanosa solidarisoitui kovia kokeneisiin musliminaapureihinsa vaikkapa pukemalla päälleen hijabin (kas kun ei burkhaa), mikä ele oli kaikessa dhimmiydessään uskomaton. Onko joku kuullut muslimien vastaavista eleistä Sri Lankan jälkeen? Miten olisi, arvon musliminaiset, jos osoittaisitte myötätuntoa murhatuille kristityille sisarillenne vaikkapa riisumalla päiväksi tai pariksi oman hijabinne? En pidättele hengitystä sitä odottaessani.

Seuraavassa pari kappaletta Christian Vannesten muutaman päivän takaisesta Boulevard Voltaire -blogikirjoituksesta, jonka fokuksena on niin ikään tämä vahva epäsymmetria länsimedian tavassa käsitellä Uuden Seelannin ja Sri Lankan tapauksia. Käännös on minun, linkki alkutekstiin kokonaisuudessaan alla.

Fobia on patologinen tila, mutta kumma kyllä [”islamofobiaa”] pidetään oikeusistuimissa raskauttavana asianhaarana ja medioissa ”moraalisesti” tuomittavana piirteenä. Sen sijaan muukalaisten tekemiä väkivaltaisuuksia pyritään usein tarkastelemaan pehmentävän prisman läpi sekä näkemään niiden taustalla lieventäviä psykiatrisia ja kulttuurisia tekijöitä. Lyhyesti sanoen, islamofobia on raskas rikos itsessään, mutta kristianofobia on henkinen häiriötila, joka suureksi osaksi selittyy kolonialistisella menneisyydellä ja kristittyjen siirtomaaherrojen sorrolla. Myös entisistä siirtomaista lähtöisin olevien maahanmuuttajien elinolojen vaikeus uusissa, kulttuuriltaan perin oudoissa maissa ymmärretään lieventäväksi tekijäksi.

Mutta jos viitataan kintaalla valtamedian monotoniselle vääristelylle ja hyssyttelylle sekä tarkastellaan tosiasioita tosiasioina, niin huomataan, että Christchurchissa – kuten Breivikin tapauksessa aikaisemmin – oli liikkeellä yksinäinen susi, jonka äärimmäiset mielipiteet nousivat vallanhimoisista harhoista ja ruokkivat hänen narsismiaan. Eikö tässä tosiaan ole mitään patologista? Sen sijaan Sri Lankan attentaateissa (kirkkovuoden suurinta juhlaa viettäviä) kristittyjä kohtaan oli kyse huolellisesti koordinoidusta ja hyvin järjestäytyneen islamistisen ryhmän toiminnasta. Ryhmä on aikaisemmin jo hyökännyt maan valtauskontoa eli buddhalaisia vastaan. Poliisipäällikkö Pujut Jayasundara on jopa todennut, että jo kymmenen päivää ennen iskuja oli saatu vihiä siitä, että [ko. islamistijärjestö] suunnitteli iskuja kirkkoihin. Jälleen kerran voi vain ihmetellä sitä varovaisuutta, jota sekä srilankalaiset viranomaiset, media, ulkovaltojen johtajat ja jopa paavi osoittivat tämän terroriteon edessä. Kaikki välttelivät huolellisesti mahdollisimman pitkään lausumasta sanaa ”muslimit” tai edes ”islamistit”, ikään kuin nämä sanat olisivat olleet dynamiittia.

No, elleivät nyt aivan dynamiittia, niin ainakin nalleja nuo sanat taitavat olla. Lieneekö maailmanhistoriassa koskaan nähty yhtä räjähdysherkkää, yhtä vähästä loukkaantuvaa ja tämän tästä kollektiivista vesikauhuraivoa muistuttavaan tilaan vajoavaa sivilisaatiota (tai ”sivilisaatiota”) kuin on tämä al-Umma, so. islamilainen maailma? Jos pari keskinkertaista pilapiirrosta riittää laukaisemaan verisiä kostotoimia eri puolilla maailmaa, niin sanoissa kannattaa tosiaan olla varovainen.

Tosin voi kysyä, mitä tämä liberaalin lännen moraaliseen selkärankaan jo luutunut arkuus pitkän päälle tekee sivilisaatiollemme? Kysymys on tietenkin retorinen; moisesta arkuudesta ei voi seurata mitään hyvää. Massiiviset islamistiset terrori-iskut eivät tule maailmasta loppumaan vaikka kuinka oltaisiin kieli keskellä suuta ja tulkittaisiin parhain päin. Seuraavan verisen iskun ainoat yllätysmomentit ovat sen paikka ja tarkka ajankohta, mutta sen itsensä tulosta ei ole pienintäkään epäilystä. Ja mikä surkeinta, nämä iskut ruokkivat tahollaan uusien breivikien ja tarrantien hulluja fantasioita, niin mitättömän vähän kuin heitä sinänsä onkin verrattuna jihadin sotureihin.

Linkit:

https://www.bvoltaire.fr/attentats-du-sri-lanka-et-de-christchurch-au-prisme-du-politiquement-correct/

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/sri-lankan-iskujen-mahdollinen-kostotausta-huolestuttaa-pelkaan-etta-suunnitelmia-tehdaan-ympari-maailmaa-ja-ollaan-niin-sanotusti-valmiustilassa/7376934#gs.7n83zj  

Mika Keränen on Turussa asuva valtiotieteen maisteri, katolilainen. Kiinnostuksen kohteina eurooppalainen aatehistoria, kulttuurihistoria, valtio-opilliset teoriat, Ranska ja Venäjä, kirjallisuus, kristinusko. Pitää blogia Uudessa Suomessa.

Information

This entry was posted on huhtikuu 25, 2019 by in Politiikka ja ideologia and tagged , , , , .
%d bloggers like this: