SARASTUS

Kansallinen ja eurooppalainen, traditionalistinen ja radikaali verkkolehti

Intian ja Euroopan myyttisessä maisemassa

JARNO ALANDER

Helsinkiläisen kirjailijan, muusikon ja elokuvantekijän Aki Cederbergin teos Journeys in the Kali Yuga ei ole synty- ja julkaisuhistorialtaan tavallisimmasta päästä. Teoksen esiasteena on Fenris Wolf -kausijulkaisussa vuonna 2011 ilmestynyt kirhoitus ”In Search of Magic Mirrors”. Tästä Cederberg muokkasi myöhemmin suomenkielisen version joka julkaistiin nimellä Pyhiinvaellus: matkalla Intiassa ja Nepalissa.

Nyt on käsillä teoksen kolmas ja lopullinen inkarnaatio, eli englanninkielinen Journeys in the Kali Yuga: A Pilgrimage from Esoteric India to Pagan Europe. Kysymyksessä ei ole pelkkä uusi painos muutamilla uusilla luvuilla höystettynä, vaan aivan uusi, kahteen osaan jaettavissa oleva teos. Ensimmäinen koostuu Pyhiinvaelluksen tekstistä, toinen taas kuvaa tekijän myöhempiä vaiheita, hänen pyrkimyksiään käsitellä Intiassa ja Nepalissa oppimiaan asioita ja asettaa ne jonkinlaiseen itselleen sopivaan viitekehykseen. Jälkimmäiseen osaan kuuluu myös Intian matka ja kuvaus lopullisesta ymmärryksestä, joka tekijän tapauksessa ei muodostu intialaisten vaan eurooppalaisten, pohjoismaisten pakanallisten perinteiden omaksumisesta.

On syytä kiinnittää huomiota uusimman teoksen alaotsikkoon ”pyhiinvaellus esoteerisesta Intiasta pakanalliseen Eurooppaan”, joka tekee siis selvän pesäeron aikaisempaan versioon.

Toteamus on varsin tyylikäs ja hienovarainen. Eurooppalainen ihminen nimittäin tätä nykyä hyvin todennäköisesti tuntee Intian ehdottomasti kiehtovat mutta eurooppalaiselle lopulta auttamattoman vieraat maagiset perinteet paljon paremmin kuin oman kotimaansa vastaavat. Samalla se on kuvaus tekijän omasta niin maantieteellisestä kuin henkisestä matkasta omikseen tuntemiensa pakanallisten perinteinen äärelle.

Kertomus alkaa varsin tutun oloisella tavalla: modernin kulutuskulttuurin hengettömäksi kokeva länsimainen kaipaa todellista, elävää henkisyyttä ja katkeamattomia maagisia perinteitä ja, kuten monet muut aikaisemmin, lähtee etsimään sitä Intiasta. Seuraa reipas ja (vaikka sitä on tuskin ensisijaiseksi sellaiseksi tarkoitettu) ehdottoman viihdyttävä kertomus itsensä etsimisestä vieraasta, taianomaisesta maasta. Tarina vilisee kiehtovia paikkoja, ja tuon tuostakin korkataan viskipullo ja nostetaan malja hyvässä seurassa milloin millekin jumaluudelle.

Intiassa Cederberg kohtaa Naga Babojen, ”alastomien joogien” muinaisen esoteerisen veljeskunnan. Naga babat ovat Cederbergin mukaan kuin ”intialaisen henkisyyden Hell’s Angels”, maskuliininen ja ankaran hierarkkinen organisaatio, joka ei kavahda väkivaltaakaan. Teoksen ensimmäisen osan kohokohta on kuvaus Cederbergin osallistumisesta Kumbh Mela –festivaaliin, jonka kerrotaan olevan maailman vanhin hengellinen tapahtuma ja osallistujamäärältään edelleen suurin. Cederberg kertoo itsekin Kumbh Melan olleen niin täysin hänen kaikki aikaisemmat kokemuksensa ja niiden muokkaaman käsityskyvyn ylittävä kokemus, että kuvaus tapahtumasta on alussa vain sarja psykedeelisiä, välähdyksenomaisia vaikutelmia valtavista ihmismassoista ja kaikkialla käynnissä olevista mahdollisista ja mahdottomista rituaaleista ja performansseista.

Cederbergin kyky kuvata Intia sekä lumoavuudessaan että karmeudessaan on ilmiömäistä. Länsimaalaiset ovat kirjoittaneet lukemattomia toinen toistaan kiehtovampia matkakertomuksia maasta, mutta harva on onnistunut tuomaan tekstissään yhtä elävästi esiin Intian taianomaisen, ylimaallisen tunnelman ja samalla kolikon väistämättömän kääntöpuolen: pökerryttävän köyhyyden, puutteen, väentungoksen, saasteet ja rumuuden jossa sadat miljoonat köyhät intialaiset viettävät koko elämänsä vailla toivoa paremmasta.

Kuten kunnon matkakertomukseen kuuluukin, teoksessa esiintyy runsaasti mieleenpainuvia henkilöhahmoja kertojaminän lisäksi. Cederberg tutustuu muihin länsimaisiin pyhiinvaeltajiin, mutta (ei mitenkään yllättävästi) ikimuistoisiksi hahmoiksi nousevat kuitenkin intialaiset sadhut, kuten Mahant Amar Bharti Ji, joka on 40 vuoden ajan pitänyt käsivarttaan ojennettuna kunnianosoituksena Shiva-jumalalle. Hän kertoo kärsineensä aluksi pitkään sietämättömiä tuskia, mutta ne ovat päättynet jo vuosikymmeniä sitten. Tätä nykyä käsivarsi on paikalleen luutunut tikkumainen uloke, jonka päässä on hyödyttämiksi surkastuneet sormentyngät. Hän ei olisi enää vuosikymmeniin kyennyt laskemaan kättään vaikka haluaisi.

Sekulaarin eurooppalaisen holhousvaltion kasvatin näkökulmasta tällainen päätös vaikuttaa järjettömältä. Cederberg mainitsee itsekin kokeneensa vaikeuksia käsitellä babojen kaikkein äärimmäisimpiä palvontamenoja. Kirjassa esiintyjät myös erilaisiin kuolemaan liittyviin riitteihin erikoistuneet aghorit, joiden uskon harjoitus perustuu perinteisen hindulaisuuden tabujen rikkomiseen. He juovat öisin viinaa pääkalloista polttohautaus-ghateilla, ja huhujen mukaan syövät jopa ihmislihaa.

Teoksen ensimmäinen osa kuvaa myös Cederbergin vierailua pohjoisintialaisessa Rishikeshin kaupungissa. Ajatus lempeän lammasmaisesti hymyilevistä, ääripasifistisista pyhistä miehistä levisi alun perin Eurooppaan Beatlesien vierailtua kaupungissa 1960-luvulla. Cederberg ei peittele halveksuntaansa rastatukkaisiin henkisyysturisteihin, jotka kulkevat ylös ja alas kaupungin katuja ylimielinen ja teennäinen valaistumisen ilme kasvoillaan. Toki hän kohtaa vastaavan ilmiön myös muualla Intiassa, kuten Goassa ja myös Nepalissa.

Cederberg ei ole pelkkä neutraalisti tapahtumia sivusta havainnoiva reportteri, mutta ei myöskään pelkkä eksoottisia elämyksiä hakeva turisti. Hän kykenee antautumaan uusille kokemuksille kadehdittavan avoimesti ja kokonaisvaltaisesti – kuitenkaan luopumatta omasta arviointikyvystään. Hän kykenee käsittelemään kokemuksiaan kriittisesti ja asettamaan ne omaan viitekehykseensä. Juuri tämä erottaa Journeys in the Kali Yugan lukemattomista muista Intia-kertomuksista, jotka perustuvat pelkkään puusilmäiseen eksotiikkaan ja erikoisuudentavoitteluun, ja jollaisia maailmaan ei mielestäni tarvita enää yhtäkään lisää.

Teoksen toinen osa kuvaa Cederbergin hengellistä kriisiä, jossa hän pyrkii sovittamaan yhteen intialaisen viisauden itselleen omemmaksi kokemansa pohjoismaisen muinaisuskon kanssa. Uudet luvut ovat aiempiakin henkilökohtaisempia ja pohdiskelevampia. Tämän seurauksena luettavuus hieman kärsii, mutta tämä on teoksen luonteen huomioon ottaen väistämätöntä. Cederberg kuvailee, miten kaikki hänen Intiassa näkemänsä ja oppimansa alkaa hitaasti mutta varmasti vertautua eurooppalaisiin taikuuden ja alkemian perinteisiin, ja miten hindujumalat alkavat hänen mielessään löytää vastineensa eurooppalaisista mytologioista.

Cederberg lähtee myös vielä uudelle Intian matkalle, tällä kertaa puolisonsa, valokuvaaja Justine Cederbergin kanssa. Tällä kertaa he tutustuvat eroottisista veistoksistaan kuuluisaan Khajurahon kaupunkiin ja muinaiseen intialaiseen itsepuolustuslajiin kalaripayatiin, jota pidetään vanhimpana tunnettuna itsepuolustuslajina. Tässä osiossa Cederbergin pohtii pitkään hindulaista Kali-jumalatarta ja kali yuga –aikakautta, joka on syklisen hindulaisen aikakäsityksen mukaan neljäs ja viimeinen maailmanaika, jonka jälkeen kaikki alkaa uudelleen puhdistavan tuhon jälkeen. Hän vertaa sitä myös erilaisiin eurooppalaisiin eskatologioihin, kuten skandinaavisen mytologian Ragnarökiin.

Aki Cederberg

Kali Yugaan eli pimeyden aikakauteen kuuluvat mm. massamuuttoliikkeet köyhistä maista rikkaisiin, hallitsijoiden ahneus, korruptio ja haluttomuus suojella alamaisiaan, sosiaalisten ja sukupuolinormien romahtaminen, kaiken pyhän kaupallistuminen ja yhteiskunnan yliseksualisoituminen. Kukaan tuskin voi väittää, etteikö tämä kuulostaisi tutulta!

Cederberg esittelee lyhyesti eurooppalaisia liikkeitä Skandinaviassa, Suomessa ja Baltian maissa jotka pyrkivät herättämään henkiin paikalliset muinaisperinteet.

Vaikka Cederbergin teos käsittelee syvällisiä henkilökohtaisia arvoja, elämänkokemuksia ja valintoja, se ei ole raskassoutuinen eikä vaikea lukea. Sen voi halutessaan lukea yhdeltä istumalta ”vain” viihdyttävänä matkakertomuksena. Tällaisella lähestymistavalla tosin tekijän omia tuntemuksia ja valaistumisen kokemuksia kuvaavat osiot saattavat vaikuttaa paikoitellen lähes kiusallisen vilpittömiltä. Tämä ei kuitenkaan ole itse teoksen puute, ja on vaikea kuvitella miten muuten nämä kohdat olisi ollut mahdollista toteuttaa.

Täysin pystymetsästä tulevalle lukijalle Journeys in the Kali Yuga ei ole helpoimmasta päästä, sillä se vilisee paitsi intialaisia paikannimiä ja hindulaisia termejä, myös viittauksia eurooppalaisiin mytologioihin ja länsimaiseen kirjallisuuteen ja filosofiaan. Kirjan lopussa olevaa sanastoa tuli ainakin omalta osaltani tavattua muutamia kertoja. Johdantoteokseksi aihepiiriinsä Journeys in the Kali Yuga ei siis välttämättä sovi.

Kaiken kaikkiaan Journeys in the Kali Yuga on erinomainen muistutus kaikille, jotka haaveilevat löytävänsä jotain elämän mullistavaa myyttisestä idästä: itseään ei voi löytää mistään muualta kuin sieltä missä jo on, sen enempää kuin itseään voi paeta lähtemällä muualle.

Odotamme innolla Cederbergin seuraavaa, tiettävästi parhaillaan työn alla olevaa teosta.

Aki Cederberg: Journeys in the Kali Yuga. A Pilgrimage from Esoteric India to Pagan Europe (Destiny Books, 2018)

Aki Cederbergin kotisivut löytyvät osoitteesta www.akicederberg.com.

Jarno Alander on Sarastuksen toimitussihteeri.

Tietoja

This entry was posted on heinäkuu 22, 2018 by in Kulttuuri and tagged , , , , , , , , , , , .
%d bloggers like this: