SARASTUS

Kansallinen ja eurooppalainen, traditionalistinen ja radikaali verkkolehti

Mitä länsimaat voivat oppia morioreilta?

morioriDARYL WITHYCOMBE   (suomentanut Jarkko Pesonen)

Oseanian ulkopuolella vähän tunnettu moriorien historia voi vaikuttaa faabelilta, varoittavalta sadulta jota kerrotaan lapsille opetukseksi. Niin häiritsevältä kuin tämä synkkä kertomus unohdetusta heimosta voikin tuntua, heidän tarinansa on totta. Toivottavasti se käy varoituksesta kaikille niille, jotka päättävät kapinoida luonnonlakeja vastaan ja seurata moriorien tietä.

Moriorien tarina alkoi yli 500 vuotta sitten, kun ryhmä maoreja lähti veneillä Uudesta-Seelannista etsimään vapaata maata asutettavaksi. Pitkän purjehduksen päätteeksi he rantautuivat syrjäiselle saariryhmälle, joka nykyisin tunnetaan Chathamsaarina. Heidän siellä kohtaamansa ympäristö poikkesi heidän taakseen jättämästään. Ilmasto oli kylmempää ja kasvit, joita he olivat tottuneet viljelemään, eivät menestyneet. He olivat pakotettuja sopeutumaan uusiin olosuhteisiin. Heidän ruokavalionsa mukautui sisältämään runsaasti kalaa ja saarien luonnonvaraisia kasveja.

Nuo eristyneet saaret eivät koskaan voineet elättää suuria ihmismääriä, ja siten moriorien yhteiskunta väistämättä säilyi tiiviisti yhteen punoutuneena yhteisönä. 1500-luvulla eri ryhmien välisten väkivaltaisten heimosotien jälkeen päällikkö Nunuku-whenua julisti, että siitä lähtien kaikki väkivalta olisi kiellettyä, koska väkivalllalla oli tuhoisa vaikutus kooltaan pieneen yhteisöön. Vastedes riidat ratkaistaisiin yhteisymmärryksessä – tai enintään kaksintaistelussa, joka päättyisi ensimmäiseen haavaan. Kannibalismi kiellettiin ja sortoa vastaan oli käytettävä passiivista vastarintaa. Tämä linja tuli tunnetuksi Nunukun oppina.

Koska ylikansoitus johtaisi väkivaltaan, moriorit päättivät ottaa käyttöön ankarat keinot väkiluvun sääntelyyn. Heille ei ollut tavatonta kastroida osaa vastasyntyneistä pojista, minkä seurauksena syntyvyys pysyi rajoitettuna ja pojista kasvoi säyseitä yksilöitä – metsästäjä-keräilijöiden versio antifasisteista ja tasa-arvobloggaajista

Eristyneissä oloissaan moriorit kykenivät ylläpitämään elämäntapaansa yli 300 vuotta kunnes yllättäen 1800-luvulla heidän luomansa tyhjiö rikkoutui. Britit nousivat maihin tuoden mukanaan entisiä rikollisia ja maoripurjehtijoita. Aiemmin kulttuurisesti homogeeniset moriorit joutuivat mukautumaan erilaisten kulttuurien läsnäoloon, mutta paljon suuremmat vaikeudet olivat vielä edessä päin.

Brittiläisen väestön kasvu Uuden-Seelannin pohjoissaarella oli syrjäyttänyt kaksi maoriheimoa, Ngāti Taman ja Ngāti Mutungan. Vuonna 1835 nämä heimot, kokonaisuudessaan noin 500 ihmistä, kaappasivat brittien laivan ja pakottivat sen miehistön purjehtimaan Chathamsaarille. Jotkin lähteet näyttävät kertovan, että maoriheimot matkasivat Chathamsaarille nimenomaan siksi, että tiesivät kuinka passiivisia moriorit olivat.

moriori 2Maorien noustessa maihin moriorit, joita oli tuolloin noin 2 000, päättivät ottaa heidät vastaan. Ymmärrettyään, etteivät maorit olleet väliaikaisiksi jääviä vierailijoita, vaan valloittajia aikomuksenaan jäädä saarille, moriorit kokoontuivat pyhälle paikalleen. Siellä he väittelivät, kuinka uusiin tulijoihin pitäisi suhtautua. He päättivät jatkaa väkivallattomuuden politiikkaansa vastoin nuoremman polven vaatimuksia. Nunukun oppia tulisi noudattaa olosuhteista riippumatta.

Maorit alkoivat vaatia itselleen moriorien maita, vaeltaa niillä aseistettuina ja paikallisista välittämättä. Moriorien kyselyihin vastattiin, että heistä oli tullut nyt maorien alamaisia. Vaikka useimmat kerrotut tapahtumat eivät asetu tarkasti aikajanalle, on selvää että ensimmäinen veneillä saapunut maorijoukko tappoi 12-vuotiaan moriori-tytön ja pani hänen ruumiinkappaleensa roikkumaan seipäisiin. Seuraava alus saapui muutamaa viikkoa myöhemmin mukanaan 400 maoria.

Satoja morioreja murhattiin ja syötiin, loput orjuutettiin. Sen sijaan että moriorit olisivat taistelleet vastaan, he piiloutuivat koloihin maan alle. Morioreja kiellettiin menemästä naimisiin keskenään ja moriorien naisista tuli maorien vaimoja. Maorit kielsivät morioreja käyttämästä heidän omaa kieltään ja pakottivat heidät häpäisemään pyhät paikkansa virtsaamalla ja ulostamalla niiden päälle. Vain 101 morioria kahdesta tuhannesta oli elossa vuonna 1862. Viimeinen puhdasverinen moriori, Tommy Solomon, kuoli vuonna 1933.

Tarinan opetus

Ei tarvitse olla kummoinen nero ymmärtääkseen mitä moriorit tekivät väärin. Jos moriorit olisivat olleet häikäilemättömiä, he olisivat voineet upottaa ensimmäisen laivan ennen kuin se olisi edes rantautunut. Jos he olisivat olleet järjissään, he olisivat nousseet vastarintaan kun 12-vuotias tyttö murhattiin ja ripustettiin seipäisiin. Tuolloin heillä oli huolenaan vain noin 500 valloittajaa, ja heistäkin osa naisia ja lapsia. Mutta valitettavasti moriorit alistuivat, ja seuraavan aluksen saapuessa lopputulos oli jo ennalta määrätty.

On mielenkiintoista, ettei lapsille koulussa koskaan kerrota morioreista. Sen sijaan heille opetetaan Martin Luther Kingin, Nelson Mandelan ja Gandhin pyhää kolminaisuutta. Me opetamme lapsiamme alistumaan kohdatessaan vääryyttä ja heistä kasvaa vääryyteen alistuvia aikuisia.

Saatamme uskoa tämän olevan kristinuskon seurausta, mutta näyttää siltä, ettei Jeesuksen opetuksista tullut kovin hallitsevia ennen 1900-lukua. Jos ne olisivat olleet sitä aiemmin, kristinusko ei koskaan olisi menestynyt. Keskiajan ritareita läiskäistiin naamaan ritareiksi lyötäessä ja kerrottiin sen olevan viimeinen kerta kun he koskaan voisivat hyväksyä läimäytystä kostamatta.

Eurooppalaiset ovat nykyajan morioreja. Kun heidän mantereelleen saapuu valloittajia veneillään, he ovat huolissaan veneiden uppoamisesta. He tarjoavat Turkille miljardeja dollareita ja päättävät auttaa lisää valloittajia Eurooppaan ilmasillan avulla. Kun heidän lapsiaan raiskataan uima-altailla ja naisiaan ahdistellaan, he eivät näe valloittajaa koettelemassa kepillä jäätä, vaan ihmisiä vailla koulutusta naisten kohtelusta. Olen varma, että myös moriorit kuvittelivat voivansa opettaa pasifistisen eetoksensa heidät valloittaneille heimoille.

Kukaan ei kyseenalaista sitä, etteivätkö pakolaisleireissä asuvat syyrialaiset olisi hädänalaisia. Brittien syrjäyttämät maoriheimot olivat nekin hädänalaisia, mutta se ei estänyt heitä etsimästä jotakuta muuta hyväksikäytettäväksi. Heidän kokemansa kärsimys lähinnä kouli heistä entistä julmempia.

moriori 3Riippumatta siitä, mitä meille on kenties koulussa opetettu, passiivinen vastarinta ei ole urheaa. Se on pelkuruutta. Se on säälin anelua ja yritys tunteisiin vetoamalla manipuloida hyökkääjää. Pidättäytyminen väkivallasta vääryyttä kohdattaessa on synti luontoa vastaan. Kuka tahansa, joka on nähnyt koiraemon kasvattavan pentujaan, voi nähdä kaikkein tärkeimmän opetuksen jonka vanhemmat voivat lapsilleen antaa. Emo kiusaa pentujaan, jopa satuttaa niitä, kunnes pentu hyökkää takaisin. Pennut täytyy opettaa pitämään puolensa.

Nyt kokonainen manner täytyy opettaa pitämään puolensa. En missään tapauksessa väitä, että eurooppalainen sivilisaatio olisi vailla vikoja. Me emme kastroi lapsiamme, mutta psykologisesti kuohitsemme heidät pakottamalla istumaan pulpettien takana ja opettelemaan ulkoa nippelitietoa. Useimmat älykkäimmistä nuorista naisistamme eivät halua hankkia lapsia, vaan jatkaa näennäistotuuksien ulkoa opettelemista. Palkinnoksi he saavat uusia titteleitä nimiensä eteen kunnes heidän munasarjansa lakkaavat toimimasta. Nuoret miehemme puolestaan on imaistu pornografian ja videopelien keinotodellisuuteen.

Kuitenkin verrattuna niihin, jotka haluavat syrjäyttää meidät, ovat virheemme mittömiä suhteessa saavutuksiimme. Moriorit eivät kiduttaneet ihmisiä eivätkä harrastaneet kannibalismia. Mahdollisuuksien mukaan he pyrkivät ratkomaan riidat yhteisymmärryksessä. Valitettavasti autistinen pyrkimys eettiseen johdonmukaisuuteen ajoi heidät soveltamaan periaatteitaan myös silloin, kun se oli täysin epäkäytännöllistä. Paremman heimon syrjäytti huonompi. Lopputuloksesta ei varsinaisesti hyötynyt kukaan, eivät edes maorivalloittajat itse, vaan jokaisen kärsimys vain paheni.

Länsimainen yhteiskunta on puutteistaan huolimatta ylivoimaisesti parempi kuin mikään sen syrjäyttämiseen pyrkivä. Me emme silvo lastemme sukuelimiä. Me emme pakota lapsia avioitumaan aikuisten miesten kanssa. Me emme harjoita insestiä tai moniavioisuutta. Me emme tapa ihmisiä kivittämällä. Me emme perusta yhteiskuntajärjestystämme 1400 vuotta vanhaan kirjaan, jonka on kirjoittanut lapsiin sekaantuva sotapäällikkö. Sen takia koko muu maailma katsoo meitä kykenemättä peittämään kateuttaan. Olisi julmaa antaa heidän syrjäyttää meidät.

Daryl Withycombe on yhdysvaltalainen primitivisti ja syväekologi. Kirjoitus on alun perin julkaistu Alternative Right -verkkojulkaisussa.

Information

This entry was posted on maaliskuu 18, 2016 by in Historia, Politiikka ja ideologia and tagged , , , , , , , .
%d bloggers like this: