SARASTUS

Kansallinen ja eurooppalainen, traditionalistinen ja radikaali verkkolehti

Kreikkalainen tragikomedia

kreikka 2DANIEL BARGE   (suomentanut Timo Hännikäinen)

Kuten hyvin tiedetään, Kreikka on komedian ja tragedian synnyinmaa. Viime kuukausien aikana GREXIT-kriisi, ”Greferendum” (siis äänestys siitä, pitäisikö Alexis Tsiprasin heittäytyä Angela Merkelin eteen vai pelkästään kumartaa hänelle) ja muut absurditeetit ovat näyttäneet nämä draaman lajit jatkuvassa keskinäisessä vuorovaikutuksessa. Ei voi tietää, pitäisikö nauraa vai itkeä. Kreikasta on tullut tragikomedia.

Kaikkien länsimaiden suurimpana ongelmana on se, että meillä on korkeasti kehittyneitä taloudellisia, hallinnollisia ja valvontajärjestelmiä – selviytymisjärjestelmiä – joiden avulla pärjäämme useimpien yhteiskuntiimme juurtuneiden ongelmien kanssa. Tämä kuulostaa hienolta, muttei ole sitä. Todellisuudessa se tarkoittaa, että joudumme harvoin suoraan kohtaamaan mitään ongelmistamme ja niinpä meidän tarvitsee harvoin ratkaista niitä. Järjestelmämme on olemukseltaan maladaptiivinen. SYRIZAN kaltaisen idioottilauman nouseminen valtaan kuitenkin muuttaa tätä dynamiikkaa. Tässä piilee nykyvasemmiston pääasiallinen arvo.

Kreikan suurin etu tämänhetkisessä kriisissä on se, että monet mainituista selviytymisjärjestelmistä, kuten keynesiläinen talouspolitiikka, työpaikkojen keinotekoinen luominen, yritystuet, sosiaalihuolto, antirasismi ja tehokas valvonta ovat nyt murtumassa tai ainakin kuluneet niin ohuiksi, etteivät ne enää kykene peittämään epämiellyttäviä tosiasioita Kreikan kansalta. Mitä pidemmälle tämä kehitys menee, sitä todennäköisempää on merkityksellisen suhteen muodostaminen todellisuuteen, ja sitä todennäköisemmin ongelmia kohdataan ja ratkaistaan kuin vältellään. Vähintäänkin tästä meidän on kiittäminen SYRIZAA.

Jos hallitusvastuussa olisivat olleet vanhat puolueet – vaikkapa PASOK tai Uusi demokratia – Kreikka olisi mennyt nopeammin lakki kourassa troikan luo: olisi myönnetty enemmän lainaa voimassa olevien maksamiseen, talouskuri olisi ollut lievempää, hämminkiä olisi ollut vähemmän ja kaikki olisi näyttänyt päältäpäin normaalilta. Kreikan yhteiskuntakoneisto olisi raksuttanut melkein samaan tapaan kuin ennen, maan velkataakka olisi kenties jaettu uudelleen niille yhteiskunnan alueille, jotka kykenevät paremmin kantamaan sitä. Todellinen talouskuri – sellainen jota nyt harjoitetaan – ja emotionaalinen nöyryytys olisi vältetty ja Kreikka olisi jatkanut roolissaan vasallivaltiona ja Euroimperiumin turboahdettujen talouskeskusten kaatopaikkana.

Mutta onneksi kreikkalaiset äänestäjät olivat tarpeeksi typeriä ja innoissaan valitakseen tammikuun vaaleissa SYRIZAN – puolueen joka oli vakuuttunut siitä, että jos jotakin vain haluaa, sen myös saa. 

tsipras-1SYRIZA on puolueliitto, jonka muodostavat pienet, merkilliset äärivasemmiston ryhmät, jotka ovat liittoutuneet ylittääkseen parlamenttiin pääsemiseen vaadittavan äänikynnyksen ja päästäkseen näin rahakirstun ääreen. Tarkoituksena ei koskaan ollut kasvaa niin suureksi kuin lopulta kävi, mutta vuoden 2008 talouskriisin synnyttämä poliittinen tyhjiö ja Kultaisen aamunkoiton myöhempi tukahduttamminen heitti heidät Kreikan politiikan etulinjaan.

Vasemmistopuolueita on yleensä tavattu pitää haaveilijoina ja konservatiivipuolueita tylsinä realisteina, mutta käytännössä asia on päinvastoin. Nykyään juuri konservatiivipuolueet, kuten Kreikan Uusi demokratia, Britannian Konservatiivit tai Saksan Kristillisdemokraatit, osaavat parhaiten pitää yllä järjestelmiä jotka sallivat modernien länsimaisten yhteiskuntien torjua todellisuuden ja unohtaa ongelmat, jotka kuplivat jokaisen läntisen monikulttuurisen yhteiskunnan pinnan alla.

SYRIZA taas on viimeisin niistä monista vasemmistopuolueista, jotka ovat tietämättään todellisuuden airuita. Entisessä itäblokissa juuri tämäntyyppiset puolueet estivät länsimaistyyppistä Disneyland-kulutuskulttuuria, seksuaalista monimuotoisuutta ja rodullista sekamelskaa muodostumasta. Kiitos kommunismin armottomien rajoitusten, nuo yhteiskunnat pysyivät kosketuksissa pehmustamattomiin realiteetteihin. Vain lännessä, jossa konservatiivinen käytännöllisyys yhdistyi vasemmistolaiseen utopismiin, saattoi syntyä lempeä järjestelmä joka nieli kaikki nykyajan myrkyt tukehtumatta välittömästi kuoliaaksi.

Kun Kreikka liittyi EU:iin vuonna 1981, se omaksui samanlaisen synteesin kuin muut eurooppalaiset ja nautti traditionalismin ja kestävän talouden mätänevästä ruumiista nousevista, vaurastuttavista myrkkyhöyryistä. Mutta kun tämän vasemmisto-oikeisto-synteesin perustama globaali järjestelmä järkkyi vuosina 2008 ja 2009, reunavaltio Kreikka alkoi hajota käsiin. Tarve tehostaa yhtälön konservatiivis-käytännöllisiä puolia synnytti vastareaktiona äärimmäistä, harhaista vasemmistolaisuutta. Kun PASOK oli tahrannut maineensa ja Kultainen aamunkoitto poistettu näyttämöltä laillisin sortotoimin, suurin hyötyjä oli SYRIZA.

Naiivit äänestäjät heittivät ulos vanhat lipevät talousmiehet oveline kirjanpitomenetelmineen ja Brysselin-kontakteineen ja valitsivat heidän tilalleen paljon valheellisemman ja kestämättömämmän illuusion – SYRIZAN paikallisvasemmistolaisen mekastuksen ja fantasian laajapohjaisesta, Euroopan laajuisesta talouskurin vastaisesta vallankumouksesta. Korruptoituneet, kotoisat lehmänkaupat, joilla Kreikan taloutta oli hierottu ja hoidettu, ja joiden takia maan vanhuudenheikon talouden oli annettu kehittyä vaippojen käytön ja letkuruokinnan asteelle, lopetettiin ja asioiden todellinen tila paljastui.

Kaikkien länsimaisten yhteiskuntien todellinen uhka on demografinen: päälle vyöryvät kateelliset kolmannen maailman laumat, jotka lihovat sosiaaliavustuksilla, lisääntyvät kantaväestöä nopeammin ja korvaavat sen ja kaiken mitä se edustaa. Hyvin hallinnoidusta mielipuolisuudesta koostuva moderni länsimainen yhteiskuntajärjestelmä on erityisen taitava isännöimään tätä myrkyllistä sosiaalista ainesta ja antaa sen kasvaa syöpäkasvaimen tavoin kunnes se tuhoaa isäntänsä. SYRIZAn suuri saavutus on siinä, että se on – silkan taloudellisen naiiviuden ja jästipäisyyden avulla – tehnyt Kreikasta paljon vähemmän houkuttelevan maan kolmannen maailman siirtolaisille.

kreikka 5Kovan talouskurin, silvotun sosiaaliturvan, supistuvan talouden ja vihaisen kantaväestön takia Kreikan todellinen – demografinen – ongelma on hyvää vauhtia saamassa ratkaisun. SYRIZA on tehokasta kemoterapiaa massamaahanmuutolle.

Kreikan maantieteellinen sijainti Afrikan, Lähi-Idän ja Euroopan risteyskohdassa tekee maasta tulevaisuudessakin yhdyskäytävän Eurooppaan vyöryville siirtolaisille. Joidenkin raporttien mukaan noin 1000 ihmistä saapuu päivittäin. Aiemmin useimmat heistä yrittivät jatkaa matkaansa vauraampiin ja anteliaampiin Euroopan maihin, mutta nyt, kiitos SYRIZAn, mahdollisesti kaikki jatkavat matkaansa – kuten myös monet kreikkalaiset.

SYRIZA saattaa tarjota näille maahantunkeutujille kansalaisuutta, oikeutta äänestää merkityksettömissä kansanäänestyksissä ja muita vasemmistolaisia ”etuja” kuten homoavioliittoa, mutta saksalaiselle ordoliberalismille alistetun talouden, luita myöten kalutun sosiaaliturvan ja syntipukkeja etsivien tavallisten kreikkalaisten takia maahan jää todennäköisesti vielä vähemmän väkeä kuin olisi jäänyt, jos ultranationalistinen Kultainen aamunkoitto olisi voittanut vaalit.

Vaikka kyseisen puolueen kanta kolmannen maailman siirtolaisuuteen on jyrkkä, heidän talouspolitiikkansa (ero eurosta, paikallisen tuotannon tukeminen jne.) olisi todennäköisesti luonut elävän talousympäristön, joka olisi nykyistä houkuttelevampi siirtolaisille. Kukaan ei näköjään hallitse tragikomediaa paremmin kuin kreikkalaiset!

Artikkeli on alunperin ilmestynyt Alternative Right -verkkolehdessä 15.7.2015.

 

Information

This entry was posted on heinäkuu 16, 2015 by in Politiikka ja ideologia and tagged , , , , , , , , .
%d bloggers like this: