Kuplassa on puhkeama

ALARIK NOTIS

–

”’Me olemme keksineet onnellisuuden’, sanovat viimeiset ihmiset ja räpyttävät silmiään.”

– Nietzsche

–

Sunnuntaina käytyjen eduskuntavaalien tulos on odotetusti herättänyt tunteita. Ylivoimaisesti mielenkiintoisin reaktio tähän mennessä on pajattavien luokkien, twitteriaatin ja “kulttuuriväen” tyrmistys ja epäusko. Perussuomalaiset ovat ääntenlaskennan jälkeen eduskunnan toiseksi suurin puolue ja monen asiantuntijan laskelmien mukaan jopa tuleva hallituskumppani. Siis tää on ihan unreal, huokailtiin myöhään sunnuntaina pitkin Punavuorta. Vihreä vaalivoittokin uhkaa jäädä muistoihin himmeänä, tappion kitkeröittämänä hopeana. Ei siis ihme, että julkiseen keskusteluun on ponnahtanut uusi risuaita-prefiksein varustettu trenditermi: Punavihreä kupla, eli tästä eteenpäin tuttavallisemmin pelkkä Q-pla.

Mielikuvamaantieteellisesti Q-pla sijaitsee Stadin berliineimmässä paikassa ja uskonnoltaan se on Moniarvoinen. Q-plassa ajatellaan luontoa, ajellaan jopolla, syödään eettisesti teurastettua tofua ja rakastetaan tasa-arvoisesti ja polyamorisesti. Siellä äänestetään vihreitä ja punaisia ja kuunnellaan vain aidoista luomu-bändeistä puristettua musiikkia. Viime viikonlopun jälkeen tähän idylliin kantautui tieto, että muualla äänestettiin, ja kaiken lisäksi väärin. Perussuomalaisia. Q-plan sisällä ei ole perussuomalaisia, mutta ympärillä on. Ja nyt ne kurkistelevat sisälle räkä poskella roikkuen. Arkoina Q-plan asukit katsovat ulos. Vähän heitä hirvittää. Keitä nämä ihmiset ovat? Mistä he ilmestyivät? Paljon puhuttu arvokonservatiivi on valtamedian (tai no, Nyt-liitteen) ja twitter-piirien hermeettisen kuplan yksisarvinen.

Q-plassa puhutaan nyt arvoista. Omat eli ne oikeat tiedetään, mutta entäpä ne muut? Reaktioista päätellen pajattavat luokat ovat lentäneet vaalituloksesta toistamiseen ällikällä lyötynä berbereilleen. He vaikuttavat vilpittömästi yllättyneiltä. Siis miten tää on mahollist kakstuhatluvul, c’mon? Näin kysyy varmasti moni some-kavereiltaan. Viime vaalien jälkeen oli vielä mahdollista uskotella, että protestivaalit ja jytky ovat ohimenevää painajaista, josta viimeistään seuraavat vaalit herättävät. Toisin kävi. Nyt äimistys ja epäusko on kenties pikkuhiljaa antamassa tilaa analyysille ja itsetutkiskulle. Joka tapauksessa ilmassa on paljon kysymyksiä. Onko moniarvoinen Suomi uhattuna? Pesiikö sen sisällä uppiniskainen ja tyylitiedoton viides kolonna? Voiko perussuomalaista ymmärtää ja kannattaako edes yrittää?

Erityisesti Helsingin Sanomissa ollaan Q-pla vs muu maailma -teemaan tartuttu hanakasti. Valikoimasta löytyy mm. videoreportaasi, jossa verrataan kantakaupungin hipsterikuppilan asiakaskunnan ja taajamien ABC-asemilla autojaan tankkaavien miesten reaktioita vaalitulokseen. Monet kuppilassa haastatelluista parrakkaista nuorukaisista vastailivat toimittajan kysymyksiin vakavin ilmein ja pahaenteisen harvasanaisesti. Ei niinku hyvält näytä tai sillee. Myös näyttelijätär Krista Kosonen purkaa vaalituloksen aiheuttamaa ahdistusta Hesarin sivuilla ja toteaa, ettei tunne ainuttakaan perussuomalaisia äänestänyttä. Ja hankalaahan se on avoimena, moniarvoisena ja erilaisuutta pelkäämättömänä itsenäisenä naisena löytää maailmasta muita kuin samoin ajattelevia ihmisiä. Tarkemmin ajateltuna on suorastaan hurjaa, että sellaisia ylipäätään on! Mutta onneksi ei hänen Q-plassaan.

Arvokeskustelussa kevyempää otetta kaipaava lukija pääsee lehden nettisivuilla testaamaan, onko hän kenties enemmän vai vähemmän arvokonservatiivi kuin keskivertoäänestäjä. Ylen sivuilla vaaleja päivitteli hilpeyttä herättävästi myös ateisti ja peräti filosofi Timo Airaksisen, jonka mielestä moniarvoisuus on uhattuna, kun nyt kahden suurimman eduskuntapuolueen puheenjohtajat edustavat kahta eri uskontokuntaa siitä huolimatta, että filosofi itse on ateisti. Filosofin harmitusta lievensi onneksi kaksi eduskuntaan noussutta muslimia, jotka hieman tasasivat puntteja moniarvoisuuden hyväksi.

Nähtäväksi jää, kuinka rohkeasti ja ennakkoluulottomasti moniarvoinen Suomi lähtee tutkailemaan tätä kummallista lähiöiden ja taajamien metsittynyttä asukkia, joka on ilmestynyt häiritsevästi ensin gallupeihin ja nyt heidän tietoisuutensa, varmaan suoraan jostain lähibaarista. Vaikka se on outo ja pelottava, perussuomalainen arvokonservatiivi ei jostain syystä kiehdo eksotiikallaan. Kaikista pelottavin se on kun se asuu kaupungissa, osaa sitoa solmion ja käyttää sivistyssanoja. Tähän mennessä tiedostavan, luovan ja pajattavan luokan asenne perussuomalaisia ja uusia arvokonservatiiveja kohtaan on ollut verrattavissa varhaiskeskiajan uuden uskon omaksuneen väen suhtautumiseen sivistymättömiin pakanoihin Jumalan selän takana.

Lienee turha luulo, että Q-plassa viime päivinä virinnyt ehkä osittain vilpitönkin halu ymmärtää kulttuurisodan vastapeluria saavuttaisi merkittäviä tuloksia poliittisessa kulttuurissa ja harppauksia julkisessa keskustelussa, mutta jokin tässä ihmetyksessä ja siellä täällä näkyvässä varovaisen ironisessa uteliaisuudessa lämmittää mieltä. Tuntuu, että Q-plassa ollaan viimein oivallettu, että he tosiaan elävät kuplassa, joka kiertää maailmaa, eikä toisin päin. Tältä osin Q-plaan on ilmestynyt puhkeama, näin voimme kaikesta ihmetyksen ja ahdistuksen määrästä päätellä. Ehkä osoittautuu, että arvokonservatiivit ovat tervetullut vastustaja, jolle voi kiukutella ja osoittaa kapinamieltä viraalikampanjoin.

Nyt vaikuttaa kuitenkin enemmän siltä, että konservatiivinen rynnistys on horjuttanut heikkojen mielten uskoa kehitykseen ja historian suuntaan. Q-plassa on nimittäin tapana ajatella ja luonnon lisäksi siellä ajatellaan, että punavihreä arvomaailma on oikestaan (länsimaalaiselle) ainoa oikeudenmukainen, totuudellinen ja moraalisesti oikeaoppinen tapa tulkita maailmaa ja olemassaoloa. Heidän silmissään länsimaalainen, jonka arvot rakentuvat eri lähtökohdille sortuu lähes poikkeuksetta kuoleman synteihin: rasismiin, seksismin, fat-shamingiin, fasismiin ja ties mihin. Maltillisempia moniarvoisia voi hillitä vetoamalla sananvapauteen ja demokratiaan mutta jyrkän linjan avoimuus ei siedä rinnalleen kilpailijoita.

Niin kuin Raqqan Kaliffi Abu Bakr Al-Baghdadi tuomitsee muita muslimeita, kuolleita ja eläviä, luopioiksi ja kuolemaan tahi kadotukseen, tarkastelee punavihreä fundamentalisti ihmiskunnan mennyttä ja nykyistä kirjoa suppeiden aikaan ja paikkaan sidottujen trendiaatteiden kautta. Omahyväisenä hän langettaa oppinsa mukaisen tuomion harhaoppisten ja luopioiden niskaan. Viisautta on tunnustaa, että tietää tietävänsä hyvin vähän, tämän tiesi jo Sokrates. Mitä siis ajatella Q-plan taipumuksesta asettaa itsensä koko ihmiskunnan – menneen, nykyisen ja tulevan – tuomariksi, moraaliseksi huippupisteeksi ja viimeiseksi sanaksi?

Toivokaamme, ettei Q-plan moniarvoisuus ole oleva aivan ehdoton. Mitä jos he nyt jo, kenties yhdessä Brysselin Pyhän Istuimen kanssa juonivat tyyriitä ja kunniakkaita tiedotuskampanjoita uppiniskaisten suomalaisten käännyttämiseksi uuteen oppiin? Suunnittelevatko he uskonpuhdistusta saksalaisen mallin mukaan? Tai ehkä sittenkin Rooman viimeisten aikojen hengessä he leppyvät nopeasti hetkellisen mielipahan haihtuessa ja jatkavat tindergioitaan vaikka barbaarit kuinka kolkuttelevat jo porteilla. Oli miten oli, Q-plan menoa ja henkisen separatismin kehitystä on jännittävä seurata. Mitähän seuraavaksi?

-Kallio itsenäiseksi!

–

–

Alarik Notis on silmät ja korvat auki maailmaa seuraava parikymppinen
media-alan opiskelija pääkaupunkiseudulta. Harrastuksiin kuuluvat
kirjallisuus, historia, politiikka, urheilu ja yleinen ihmettely.