Elämää alituisessa puutteessa

VELI PESONEN

–

Kauppamies tietää ettei tavaralle pidä etsiä myyjää vaan ostaja. Kun ostaja ilmaantuu, on myös joku joka myy. Tosin myyjän on mahdollista koettaa synnyttää ostostarpeita eli luoda uusia ostajia markkinoinnin avulla. Jos siis haluat päästä jostain eroon muttet henno antaa ilmaiseksi, pyri synnyttämään jonkun mielessä tarve jota siellä ei aiemmin ole ollut.

Joillakuilla nälkä kasvaa syödessä ja mieli tekee lisää joten voit halutessasi varautua myymään toisenkin samanlaisen tavaran. Jos sinulla ei vielä ole sellaista, joudut hankkimaan sen ensin itse kolmannelta taholta ja huolehtimaan siitä ettei maksamasi hinta ole korkeampi kuin saamasi. Tätä on talouselämän dynaamisuus.

Liberaalin yhteiskunta-ajattelun kannattajat ajattelevat että ihmisen koko elämä siihen sisältyvine iloine ja suruineen, toiveineen, tavoitteineen ja varsinkin unelmineen on edellä kuvattujen markkinoitujen tarpeiden hinnoiteltua tyydyttämistä. Ajatusmaailma muuttuu umpimieliseksi siinä että heidän mielestään juuri näin pitääkin olla eli ensin esitetään väitteitä siitä kuinka asiat ovat ja sitten todetaan että näin pitääkin olla.

Tällaisessa vastustajaksi muodostuu jok’ikinen joka kehtaa käyttäytyä jotenkin toisin eli elää muuten kuin alituisessa puutteessa. Hän joko kokee että todellisuus ei ole sellainen kuin talouselämän dynaamisuus edellyttää tai että se kenties on mutta mikään ei tee tästä pakollista.

Umpimieliselle ajatusmaailmalle ominaista on moittia sille ulkopuolista ominaisuuksista jotka sille itselleen ovat täysin keskeisiä. Tämä merkitsee että alituisessa puutteessa elävätkin mukamas ne, jotka ovat tyytyväisiä siihen mitä heillä on. Tyytyväisyys onkin liberaalin yhteiskunnan pahin vihollinen silloin kun ei tule korvatuksi väliaikaisella maksullisella tyydyttyneisyydellä.

Kaikkein katalimpia ovat yksilöt jotka ovat tyytyväisiä siihen mitä itse ovat. He eivät ole kiinnostuneita itsensä kehittämisestä koska tietävät etteivät voi aidosti muuksi muuttua kuin itsekseen. Heidän osakseen on koitunut maanpäällisistä kirouksista epämiellyttävin ja se on viisaus.

Tyytyväisyys, aitous ja viisaus ovat vitsauksia joita vastaan pappisarmeijat ovat vuosituhansia käyneet. Apostoli Paavalin mielestä tärkeintä hänelle itselleen oli ettei hän elä vaan Kristus hänessä; nykyajan yrityskonsulentille ja elämäntapaoppaalle tärkeintä on että potilaat kuolevat henkisesti jotta näihin saa istutettua jatkuvan muutoksen tai henkisen kasvun ideologian. Maksua vastaan, ja jotain pelin kovuudesta kertonee ettei maksuksi riitä sielukaan vaan rahaakin pitäisi saada.

Kristitty ihminen on yleensä pian syntymänsä jälkeen kasteessa vihitty Jeesuksen kuolemaan. Tieteen näkökulmasta sekä elämän synty että kuoleman välttämättömyys ovat selvittämättömiä kysymyksiä eivätkä ne ole selvillä myöskään tämän kirjoittajalle. Naimisiin mennään uuden elämän synnyttämiseksi mutta sitä ennen olisi opiskeltava uskonoppia eli Paavalin sanaa henkisen kuoleman varmistamiseksi ja turhanpäiväisen maallisen viisauden sammuttamiseksi. Eihän eläviä pidä lisääntymään päästää. Uppiniskaisimmat on sijoitettava jatko-opintoihin muuratuille alueille, mihin perustuu luostarilaitos.

Umpimieliselle ajatusmaailmalle ominaista on myös väittää kaikkea siitä poikkeavaa päinvastaiseksi kuin se todellisuudessa on. Tämä on tyypillistä vasemmistolaisille joiden mielestä joidenkuiden harmillinen mutta kateutta herättävä viisaus olisi ”jaettava” kaikkien kesken ja varmimmin tässä onnistutaan poistamalla (kommunismi) tai mukauttamalla (sosiaalidemokratia) viisaat, mikä käytännössä tietenkin johtaa tarpeeseen väittää viisaudeksi pelkkää mukautuneisuutta. Tämä on näköharhojen palvelemista. Mukautuneisuus on vieläpä tyhmyyden äärimmäisin laji, henkisen kuoleman täydellisyys.

Päinvastaisuus ilmenee väitteenä, että tyytyväisen henkilön tyytyväisyyden aiheet mukamas aiheuttavatkin hänelle sisäistä levottomuutta, somaattisia sairauksia, häiriintyneisyyttä, sosiaalisen eristyneisyyden ja ennenaikaisen kuoleman. Tähän perustuu psykoanalyysi.

Elämäänsä ja asioihinsa, mitä eteen suvaitsee tullakin, tyytyväinen henkilö on nykymaailmassa jatkuvan säälimättömän pommituksen ja konekivääritulen kohteena: Liberaalin vasemmistolaisuuden vallitessa kaikki todellisen tyytyväisyyden aiheet ovat niistä nauttiville ja heidän ympäristölleen mukamas vaarallisia ja mukamas aiheuttavat puutetta eikä tyydytystä.

Tuhansia vuosia kestänyt hellittämätön yritteliäisyys viisauden ja aidon tyytyväisyyden kitkemiseksi ihmislajin keskuudesta on sivuvaikutuksenaan tuottanut idioottimaisen kohtalon myös monille muille eliölajeille. Ovatko ne väistyneet viisauttaan, on syvällinen kysymys jota tämän kirjoittajan pinnalliset aivot eivät kykene ratkaisemaan.

–

–

Veli Pesonen on Viitasaarella syntynyt insinööri ja muusikko.