Universumin hallitsijat

ALEX KURTAGIC   (suomentanut Anonyymi)

–

(Puhe National Policy Instituten konferenssissa Washingtonissa 10.9.2011)

–

Kaksi vuotta sitten esitin kysymyksen “mitä siihen vaaditaan?”

Kuinka huonoksi tilanteen täytyy mennä, ennen kuin muutokseen tekemiseen vaadittavasta vaivannäöstä tulee parempi vaihtoehto kuin asioiden jatkumisesta entisellään?

Kysyin tätä siksi, että vuosikausia olemme saaneet kuulla romahduksesta, joka saisi aikaan suuren kansannousun ja joka taianomaisesti ratkaisisi kaikki ongelmat.

Teorian mukaan valkoiset länsimaissa sietivät tilannetta, koska heidän asiansa olivat liian hyvin ja koska he olivat vauraita. Heidän elämäntapansa vaarantaminen puhumalla monikulttuurisuutta, rotukiintiöitä tai Hollywoodista ja Madison Avenuelta tulevaa panettelua vastaan ei tuntunut vaivan arvoiselta.

Ihmiset pitivät vaikenemista ja taloudellista vakautta helpompana.

Vuonna 2009 näyttikin siltä, että romahdus tapahtuisi. Mutta huolimatta suurimmasta taloudellisesta kriisistä 80 vuoteen maailma jatkoi menoaan kuten ennenkin.

Lisää pakolaisia, lisää lakeja, lisää sääntöjä, lisää seurantaa, lisää byrokratiaa, lisää poliittista korrektiutta, lisää rahan painamista ja enemmän ja korkeampia veroja, joilla maksaa tämä kaikki.

Kaiken lisäksi myös vaalit pidettiin tämän jälkeen, ja samat poliitikot samoine periaatteineen valittiin uudelleen.

Joten kysymys kuuluu: “Mitä siihen vaaditaan?”

–

Haaste

–

He, jotka ovat ottaneet tehtäväkseen valistaa muita kansalaisia.

Radikaali tasa-arvon ideologia ei ainoastaan tunkeudu kaikkiin vallan elimiin vaan se on juurtunut paikoilleen kuin puoliuskonnollinen oikeaoppisuus, jota ei järkeä puhumalla läpäistä.

Mitä faktoja tai argumentteja tätä ideologiaa vastaan esitetäänkin, minkälaisia perversioita tai korruptiota sen levittäjistä paljastuukin, miten vastenmielisiä vaikutuksia sillä onkin ihmisiin, sen vallastasuistaminen näyttää mahdottomalta.

Voimme kertoa miljoonalle kansalaiselle monimuotoisuuden ja -kulttuurisuuden negatiivisista puolista, voimme esittää röykkiöittäin tietoa asiasta, voimme alleviivata miksi ja miten ne vaikuttavat yhteiskunnassa tai heihin henkilökohtaisesti, ja monet ovat avoimesti tai muuten samaa mieltä kanssamme. Hyvin harva on kuitenkin valmis esittämään julkisia vastalauseita, ja jokainen lausunto neutralisoidaan hetkessä rasismisyytöksillä.

Kaikenlainen keskustelu monimuotoisuudesta ja -kulttuurisuudesta, tällaisen keskustelun mielekkyyttä koskevasta debatista puhumattakaan, sortuu nopeasti pohdinnaksi siitä, onko jokin rasistista.

Koulumaailmassa ne, jotka poikkeavat vallitsevasta oikeaoppisuudesta, sopeutetaan tai syrjäytetään.

Vaalien aikaan meille esitetään kaksi tai kolme lähes samanlaista vaihtoehtoa, jotka kaikki perustuvat samoihin ideologisiin periaatteisiin. Kaikilla on sama epäonnistumisten historia, kaikkia niitä miehittävät keskinkertaiset poliitikot, tunnetut valehtelijat, selkäänpuukottajat ja opportunistit.

Vaikka kaikki ovat saaneet heistä tarpeekseen ja vaikka oikeita vaihtoehtoja olisi tarjolla, valitaan samat kaksi tai kolme puoluetta kerta toisensa jälkeen valtaan.

Kaltaisemme ihmiset ovat jo toistasataa vuotta toistaneet samoja asioita ja samoja argumentteja sekä esittäneet alati kasvavia tilastoja ja lisää faktoja tukemaan kantaamme. Silti toistasataa vuotta on leirimme perääntynyt, supistunut, menettänyt vaikutusvaltaansa ja käynyt yhä marginaalisemmaksi.

Euroopassa nähtiin monia herääviä liikkeitä 1900-luvun alkupuoliskolla.

Ne kuitenkin hävisivät poliittisesti ja sotilaallisesti. Suuri osa niiden tuottamasta tiedosta jätettiin huomioimatta, kiellettiin, leimattiin tai tuhottiin.

Kun otamme huomioon kaiken mitä meille tapahtuu sekä sen, että tasa-arvoisuushankkeen lopputulema tietää meidän loppuamme, herää kysymys, mitä voimme tehdä muutoksen eteen? Mitä meidän tulee tehdä muuttaaksemme yhteiskuntamme kehityssuuntaa?

–

Vasemmiston mystiikka

–

On monia syitä siihen, miksemme ole menestyneet paremmin.

Yksi syy on se, että tietyt ajatusmallit menettivät uskottavuutensa viimeisen maailmansodan myötä siitäkin huolimatta, että ne olivat laajemmalle levinneitä kuin yksikään poliittinen liike.

Toinen syy on se, että uskottavuuden menettäminen eväsi pääsyn instituutionalisiin resursseihin; kävi vaikeammaksi saada nuo ajatusmallit näyttämään tärkeiltä.

Eräs syy oli lisäksi se, että tasa-arvokiihkoilijoiden saadessa ylivallan he pystyivät käyttämään kaikkia valtiollisia instituutioita määrittääkseen uudelleen sen, miten näemme maailman, miten opimme tuntemaan maailman ja jopa sen, mitä maailmasta ajattelemme.

He myös muotoilivat uudelleen yhteiskunnallisen statusjärjestelmämme niin, että heidän ajatuksiaan nostettiin jalustalle ja vihollisten aatteita halveksuttiin ja herjattiin. Heidän kavereitaan ylennettiin ja ylistettiin maasta taivaaseen, kun taas heidän vihollisiaan alennettiin ja sidottiin häpeäpaaluihin sivistyneen yhteiskunnan vihollisina.

Instituutioiden ja statusjärjestelmien hallitsijoina he pystyivät levittämään arvojaan ja ihanteitaan.

Heidän arvoistaan ja ihanteistaan tuli järjestelmän symboleita.

Koska symboleilla on tunteellinen resonanssi ja koska ne toimivat järkeä edeltävällä tunteiden ja vaistojen tasolla, vasemmiston arvoista ja ihanteista tuli sellaisia jotka ihminen tunsi, ei sellaisia joita ihminen pohtisi ja miettisi.

Jos pyydämme jotakuta selittämään, miksi ihmiset ovat tasa-arvoisia – jos he ylipäätään pystyvät selittämään sitä – saamme vastauksiksi mantroja, vakiofraaseja, kuulopuhetta ja kehäpäätelmiä, mutta emme oikeaa selitystä.

“Olemme kaikki ihmisiä. Me kaikki vuodamme verta. Yksilöiden välillä on enemmän geneettisiä eroavaisuuksia kuin rotujen välillä.”

Tällä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, mitä ihminen todellisuudessa ajattelee tai mitä hän on tutkinut. Kyse on jostakin minkä ihminen kuulee, jostakin mikä tuntuu oikealta tai minkä pitäisi olla oikein, koska se tuntuu hyvältä. Tuntuu hyvältä olla hyväksytty yhteiskunnassa, ja tuntuu hyvältä kun pidetään hyvänä ihmisenä.

Kun sitten kerromme hänelle, että hän on väärässä – että ihmiset eivät ole tasa-arvoisia – hän protestoi. Se ei johdu siitä, että hän olisi tutkinut asiaa – itse asiassa hän ei edes halua tutkia, ellei se tunnu mukavalta. Se johtuu siitä, että hän kokee sen olevan moraalisesti väärin tai koska hän pelkää sosiaalisia seuraamuksia, paheksuntaa, häpeää.

Näin vasemmisto on mystifioinut arvonsa.

Tämän mystifioinnin avulla vasemmisto on tehnyt järjestelmänsä järjellä läpäisemättömäksi.

Näin tehtyään sen kannattajat nousivat tehokkaasti universumin hallitsijoiksi.

He asettavat sen rajat, päättävät sen lait, määrittävät sen ulkoasun ja vahvistavat sen kosmologiset vakiot.

–

Viestinviejä on viesti

–

Ne, jotka leirissämme ovat perustaneet muutosstrategiansa kansalaisten valistamiselle esittämällä heille faktoja ja argumentteja, ovat pääasiassa käyttäneet aikansa vahvistamalla niiden näkemyksiä, jotka ovat jo samaa mieltä kanssamme.

Kun kääntymyksiä on sattunut, ne ovat luultavasti johtuneet jostakin ulkoisesta tekijästä.

Faktat ja argumentit eivät mene yksilön luo. Yksilö tulee faktojen ja argumenttien luokse.

Tämä johtuu siitä, että ihmiset harvoin vakuuttuvat faktoista ja argumenteista. Pikemminkin he ovat vakuuttuneita niiden esittäjästä.

Toisin sanoen viesti on viestintuoja ja viestintuoja on viesti.

Siksi sanotaankin, että yhteiskunnassa massat seuraavat niitä jotka ovat vallassa. Vaikka vallassa olevat olisivatkin heidän vihollisiaan.

Ihmiset haltioituvat isännistään, eivät siksi että he olisivat järkeviä, vaan koska he ovat voimakkaita ja käskeviä. He hallitsevat heidän maailmankaikkeuttaan, kontrolloivat pääsyä asemiin ja resursseihin, ovat vaarallisia tai edustavat ajattelua, joka on houkuttelee ja jollakin tavoin inspiroi heitä.

Ihmiset eivät todennäköisesti vastusta isäntiään, koska syvällä sisimmissään he haluaisivat olla kuten he: he haluavat olla heidän joukossaan, he haluavat sitä mitä heillä on, tai he haluavat kuulua aatteen piiriin – he haluavat olla voittajan puolella.

He vastustavat isäntiään tai hylkäävät ajattelutavan vasta silloin, kun isännät lakkaavat näyttämästä hallitsijoilta. Heidän ympärillään ei ole enää mystiikkaa ja he alkavat näyttää heikoilta, pateettisilta ja aivan liian inhimillisiltä. He alkavat näyttää siltä, että he ovat korvattavissa – kun jotain houkuttelevampaa on tarjolla.

Mutta kysymys kuuluu edelleen: kuinka tämä vihamielinen proletaarinen ja tradition vastainen liike pääsi valtaan sivilisaatiossamme?

Kuinka tämä vihamielinen liike alun perinkään saavutti kannattajia, ei ainoastaan rahvaasta joka hyötyi eniten vihastaan aristokratiaa kohtaan, vaan myös kaikkein kyvykkäimpien ja älykkäimpien joukosta – heistä, joilla oli eniten menetettävää?

–

Rakkaus abstrakteihin periaatteisiin

–

Puhumme siitä, että järjestäytyneet vähemmistöt ovat kaapanneet yhteiskuntamme.

Totuus kuitenkin on, että heidän ajatuksensa radikaalista tasa-arvosta, modernismista, kehityksestä ja globalisaatiosta – niin kieroutuneilta kuin ne voivatkin omasta näkökulmastamme tuntua – ovat yhteneväisiä länsimaisen kulttuurin kanssa.

Länsimainen kulttuuri on individualistinen, joten länsimaalainen ihminen ei ole kovin ryhmäkeskeinen.

Hän on vähemmän heimokeskeinen ja vähemmän rodullisesti tietoinen kuin muiden maailman kansojen edustajat.

Länsimainen kulttuuri on myös ainutlaatuinen moraalisen universalisminsa takia; länsimainen ihminen on taipuvainen ihastumaan abstrakteihin yleismaailmallisiin periaatteisiin: vapauteen, tasa-arvoon, veljeyteen, demokratiaan ja niin edelleen.

Rakkaus abstrakteja periaatteita kohtaan liittyy hyvin kehittyneeseen moraalintajuun, jonka mukana tulee hyvin kehittynyt syyllisyyskompleksi.

Kuten kaikki ihmiset, länsimainen ihminen on tribaalinen ja hänellä on rodullisia vaistoja. Hän on kuitenkin valmis sivuuttamaan ne periaatteiden tai yksilöllisen edun vuoksi – mitä ne kulloisessakin tilanteessa sitten merkitsevät.

Länsimaisen ihmisen pitää tuntea olemassaolonsa erittäin uhatuksi ennen kuin hänen rodulliset vaistonsa nousevat pintaan.

He, joita kutsumme valkoisiksi etnomasokisteiksi, eivät pidä tekojaan rotunsa tai edes ryhmänsä etujen vastaisia; he pitävät niitä moraalisina, jaloina.

–

Järki ei motivoi

–

Ihmiset eivät yleensä motivoidu järkiperäisestä oman edun tavoittelusta.

Ihmisiä motivoi tarve kuulua johonkin ja tarve saavuttaa hyvä asema ja saada itsetuntoa.

Haluamme kuulua yhteisöön, jonka jäsenten kanssa tunnemme yhteenkuuluvuutta ja jossa tunnemme itsemme hyviksi.

Meitä motivoivat myös synnynnäiset tunnepohjaiset taipumukset.

Me ihmiset haluamme myös unelmoida, ja haaveemme motivoivat meitä.

Ne saattavat ottaa muotonsa uskonnosta, mytologiasta, taiteesta, kirjallisuudesta tai kosmologiasta.

Uneksimme siitä mitä voisi olla, siitä mitä pitäisi olla ja siitä, miten haluaisimme asioiden olevan.

Näin luomme elämällemme merkityksen.

Lännessä nämä unelmat pyörivät yleensä abstraktien periaatteiden ympärillä.

–

Faktat eivät vakuuta

–

Samaan aikaan tarjolla on liikaa informaatiota: liian monta asianlaitaa ja liian monta eri versiota samasta tarinasta.

Useimmilla ihmisillä ei ole aikaa tai energiaa tutkia asioita, yrittää selvittää totuutta, erottaa fakta fiktiosta ja tietämys propagandasta.

Tulos on se, että useimmat valikoivat tietoa, joka hivelee heidän turhamaisuuttaan ja saa heidät tuntemaan hyvää oloa ja yhteenkuuluvuutta kaltaistensa kanssa.

He hylkäävät tiedon, joka tuntuu hankalalta tai kiusalliselta tai jonka lähteeseen he eivät pysty henkilökohtaisesti samaistumaan.

Jos siis aiomme osallistua vaikeimpaan mahdolliseen yhteiskunnalliseen projektiin – projektiin, jossa yritetään vaihtaa vallassa oleva ideologia ja kaataa vallitseva hallinto – pitää meidän aloittaa hyväksymällä muut kansalaiset sellaisina kuin he ovat, ei sellaisina kuin me haluaisimme heidän olevan.

Meidän pitää siis hyväksyä, ettei ihminen ole yleensä avoin suostuttelulle, ellei hän ole jo etsimässä sitä.

Useimmat kaipaavat vahvistusta uskomuksilleen. He eivät halua meidän järkyttävän maailmankuvaansa.

Ei hyödytä sanoa, että ”heidän on herättävä todellisuuteen”.

Ihmiset mieluummin uneksivat kuin heräävät – onhan heidän unelmansa mukava ja tuntuu hyvältä, kun taas todellisuus on ruma ja tuntuu pahalta.

Jos haluamme saada aikaan paradigmanvaihdoksen, on meidän ajateltava viettelyn ja inspiroinnin käsittein.

Kuten aiemmin totesin, ihmiset ovat avoimempia inspiroinnille ja viettelylle kuin suostuttelulle faktojen ja järjen avulla.

Kun esimerkiksi makeisyhtiö markkinoi suklaata, se ei kerro kuinka tuote täydentää päivittäisen ravinnontarpeen. Se kertoo, että suklaa saa olon tuntumaan hyvältä, samantekevää miten tai miksi.

Harvaa kiinnostaa kemia.

Harva haluaa ymmärtää asian oikean laidan tieteellisten faktojen avulla.

Tämä ei tarkoita, etteivät syyt, todellisuus tai faktat olisi tärkeitä, koska ne ovat.

Ne eivät kuitenkaan ole keinoja, joilla muuttaa ihmisen mieltä.

Ne ovat keinoja tukea sitä, joka on jo valinnut puolensa ja joka luultavasti valitsi puolensa jo ennen syntymäänsä.

–

Positiivinen motivointi

–

Miten sitten motivoimme muita julistautumaan epäsovinnaisen näkemyksen kannattajiksi, kun se tuo monenlaisia riskejä mukanaan?

Sanoin aiemmin, että hallitsevuus tekee vaikutuksen ihmisiin.

He tulevat idean luokse, koska sanansaattaja on jollakin tavalla viettelevä.

He haluavat olla kuten hän, tai he haluavat olla hänen kaltaistensa seurassa.

Sanoin myös, että he haluavat kuulua johonkin ja tuntea olonsa hyväksi.

Jos olemme pärjänneet huonosti sanomamme myymisessä, johtuu se siitä, ettemme tarjoa mitään edellämainituista.

Sen sijaan lukemattomat aatetoverimme tarjoavat loppumattoman valituslitanian siitä, kuinka maailma on mennyt väärään suuntaan, kuinka olemme rappiolla ja kuinka meillä on yhä vähemmän ja vähemmän yhteiskunnallista valtaa.

Jokainen, joka katsoo leiriimme, näkee silmänkantamattomiin negatiivisuutta, pessimismiä, pelkoa, vainoharhaisuutta, epätoivoa ja valitusta.

Tämä kaikki on yhtä isoa itsesäälin itkunpurkausta.

Epätoivo on niin syvää, että yleinen oikeistomantra kuuluu “huonompi on parempi”.

Ei siksi, että tätä hokevilla olisi tarjota oikeita ratkaisuja, vaan koska he toivovat että romahdus korjaisi kaiken.

Tämä ei ole hallitsevien, tapahtumia muokkaavien ihmisten asenne.

Se on tapahtumien muokkaamien ihmisten asenne – häviäjien asenne.

Tappiomieliala on alkusoittoa häviölle.

Onnistuaksemme meidän tulee heijastaa menestyksen kuvaa.

Tämä tarkoittaa negatiivisuuden hylkäämistä.

Ei pidä puhua menetyksistä vaan siitä, mitä tulemme saavuttamaan. Meidän pitää puhua siitä, millaisen yhteiskunnan haluamme rakentaa ja mitä seuraavaksi tapahtuu – ei siitä, mitä on tapahtunut ennen.

Voittaja oppii menneisyydestä mutta katsoo koko ajan tulevaisuuteen.

Hänen kasvonsa ovat aina aurinkoa kohti, ja me olemme aurinkoisia ihmisiä. Me olemme tuoneet valon tähän maailmaan. Meidän ei tule unohtaa, keitä olemme.

Meistä ei saa tulla pimeyden orjia.

Voittajan kuvastaminen on erottamaton osa menestyksen reseptiä.

–

Vaihtoehtoinen yhteiskunta

–

Menestyksen resepti tarkoittaa, että meidän on toimittava niin kuin olisimme jo voittaneet.

Tämä tarkoittaa toimimista vaihtoehtoisena yhteiskuntana; tarjoamme pääsyn rinnakkaisuniversumiin, fyysisesti ja metafyysisesti.

Avaamme pääsyn eri kosmologiaan, erilaiseen symbolien järjestelmään, erilaiseen tapaan ymmärtää elämää.

Uusi nationalismi näyttää toteutumistaan odottavalta järjestelmältä.

Se ei näytä pelokkailta epäuskoisilta, jotka odottavat romahdusta. Se näyttää ihmisiltä, jotka rakentavat jotain uutta ja tärkeää. Tämä saa romahduksen näyttämään haluttavalta, koska se avaa tien sille, mitä tulee jälkeenpäin – se avaa tien kultakaudelle.

Sen sijaan, että näyttäisimme konservatiiveilta jotka taistelevat edistyksen tulvaa vastaan, on meidän oltava tuo tulva – tulva, joka vie mukanaan vanhan ja raihnaisen vasemmiston ja pyyhkäisee sen pois vallasta historian kaatopaikalle, josta se ei ikinä enää nouse.

–

Radikaali ja traditionaalinen

–

Ei ole ristiriitaista sanoa, että olemme radikaaleja ja traditionaalisia.

Olemme radikaaleja, koska pyrimme perustavanlaatuiseen muutokseen – emme tavoittele uudistuksia, tavoittelemme jotain täysin uutta.

Samalla olemme traditionaalisia, koska tehtävämme on juurtunut traditioon vaikka suuntautuukin tulevaisuuteen.

Tästä syystä emme ole konservatiiveja. Konservatismi on uuden negaatio, traditio on käynnissä olevaa vanhan ja arkaaisen vahvistamista. Siksi se on loputtomasti uudistuva. Koko ajan uudistuva.

–

Se on mahdollista

–

Kun jotkut meistä puhuvat kulttuurin muuttamisesta tai sen muovaamisesta uudelleen, pelottaa monia tehtävän laajuus.

Se näyttää heistä yliluonnolliselta yritykseltä, enemmän fantasialta kuin todellisuudelta.

Näin ei kuitenkaan ole.

Ei tarvitse olla erityisen vanha muistaakseen, kuinka radikaali vasemmisto muovasi kulttuurimme uudelleen.

Se on tehty meidän elinaikanamme.

Kuinka sitten muutamme kulttuuria?

Prosessi alkaa hyvin yksinkertaisesti.

Se alkaa kynästä ja paperista, siveltimestä ja kankaasta, ihmisestä ja hänen instrumentistaan.

Se alkaa luovasta vähemmistöstä, joka luo, koska luominen on osa sen luonnetta ja tahtoa. Ympäröivä maailma saa heidät kärsimättömiksi ja he uneksivat jostakin muusta, jostakin uudesta.

Taitelija, maalari tai filosofi tekee mitä hänen luontonsa pakottaa hänet tekemään.

Ajan myötä teoksista muodostuu kokonaisuus.

Ajan mittaan he tapaavat muita itsensä kaltaisia.

He alkavat pitää kokouksia ja muodostaa seuroja ja yhdistyksiä.

Ajan myötä nämä taas kerääntyvät yhteen toisten samanlaisten kanssa.

Myöhemmin ne kehittyvät virraksi, liikkeeksi. Sitten ne muodostuvat vastakulttuuriksi – vallitsevan järjestelmän vastustajaksi ja kilpailijaksi.

Tässä vaiheessa taistosta tulee poliittista ja tällöin siirrytään poliittiselle areenalle.

Taistelusta tulee kahden vastakkaisen voiman taisto; kaksi törmäävää kosmologiaa, kaksi käsitystä maailmankaikkeudesta, yksi edustaa menneisyyttä ja toinen tulevaisuutta.

Vain yhdestä tulee universumin hallitsija.

–

Politiikka on viimeinen vaihe

–

Saamme huomata, että politiikka on viimeinen vaihe.

Tästä syystä poliittiset puolueet kuten Britannian kansallispuolue, Ranskan Kansallinen rintama tai Saksan kansallisdemokraattinen puolue pysyvät marginaalisina, huolimatta vasemmiston selvistä epäonnistumisista.

Politiikka on viimeinen vaihe. Politiikka heijastaa kulttuuria. Politiikka on mahdollisuuksien taidetta.

Politiikkamme ei siis ole mahdollista ennen kuin hallitsemme kulttuuria. Koska emme tällä hetkellä hallitse kulttuuria, olemme politiikkaa edeltävässä vaiheessa.

Vasemmisto lähestyy politiikan jälkeistä vaihetta, koska heidän ajatuksensa ovat olleet hallitsevassa asemassa jo kauan, ja tähän mennessä he ovat epäonnistuneet kaikilla tasoilla. He ovat automaattiohjauksen varassa.

Nyt he ovat yhä huolestuneempia ja epätoivoisempia, koska he saattavat aistia oman heikkoutensa sekä pinnan alla kuohuvan ikävystymisen ja tyytymättömyyden – he tuntevat vallankumouksen mahdollisuuden.

He ovat epäonnistuneet esteettisesti, kriminologisesti, kulttuurisesti, demografisesti, taloudellisesti, poliittisesti ja yhteiskunnallisesti. He ovat epäonnistuneet kaikilla osa-alueilla.

Nyt he ovat haavoittuvaisia kaikilla rintamilla.

–

Sota kaikilla rintamilla

–

Tämän vuoksi projektimme tarkoittaa sotaa kaikilla rintamilla, ja tämän vuoksi se edellyttää hyökkäyksiä kaikista eri suunnista.

Sodassa on tilaa kaikenlaisille yksilöille – miehille ja naisille, nuorille ja vanhoille – sekä eri taidoille ja kyvyille. Tämä tarkoittaa, että jokainen pystyy käymään sotaa tavalla tai toisella.

Jotkut tekevät sitä kirjoittajina, toiset taiteilijoina, toiset liike-elämässä, toiset mielenosoittajina, toiset mesenaatteina.

Jotta houkuttelisimme riveihimme todellisia lahjakkuuksia, meidän tulee tarjota mahdollisuuksia lahjakkuudelle. Tämä tarkoittaa liiketoiminnallisia ja ammatillisia mahdollisuuksia.

Talouskeskeisellä aikakaudellamme taloudellinen riippumattomuus järjestelmästä ja vaihtoehtoiset tunnustuksen lähteet nimittäin tarkoittavat älyllistä ja henkistä riippumattomuutta.

Jotta olisimme houkuttelevia, meidän tulee olla tietoisia siitä miltä näytämme – koska kuva puhuu enemmän kuin tuhat sanaa.

Jos haluamme muiden näkevän, meidän täytyy auttaa heitä visualisoimaan.

Meidän tulee näyttää heille, mitä tarkoitamme, ja meidän tulee tehdä se sekunnin murto-osassa.

Useimmat ihmiset muodostavat mielipiteensä asioista tai ihmisistä sekunnin murto-osassa.

He eivät lue 400-sivuista kirjaa. He eivät lue edes lehtiartikkelia, elleivät he alun perinkin aikoneet tehdä niin.

Heidän huomionsa kiinnittää se, mikä vaikuttaa vaistojen tasolla, tunnetasolla, eläimen tasolla, henkisellä tasolla.

Kyse on tavasta, jolla musiikki tekee vaikutuksen; tavasta, jolla maisema tekee vaikutuksen; tavasta, jolla elokuva tekee vaikutuksen.

Ihminen on symboleja käyttävä eläin; hän toimii symbolien, jäsennellyn äänen ja kuvien avulla.

Siksi henkilön auktoriteetti käy heti selväksi. Se käy ilmi hänen ulkonäöstään ja siitä, miltä hän kuulostaa ja miten hän käyttäytyy.

Usein hänestä tulee auktoriteetin symboli.

Jotta meistä siis tulisi jälleen universumimme hallitsijoita vanhojen kaatuessa, uuden nationalismin tulee näyttää siltä kuin se ansaitsisi valtikan.

Sen tulee symboloida uutta alkua – sen tulee symboloida sitä nyt ja aina. Se ei saa odottaa, että romahdus puhdistaisi pöydän.

Emme tiedä, koska romahdus tulee, miltä se näyttää tai edes huomaammeko sitä.

Jos ja kun se kuitenkin tulee, se puhdistaa pöydän kaikille, jokaiselle kilpailevalle joukolle. On monia muita, jotka haluavat osansa kakusta, kun liberaalit ovat poissa.

Islam haluaa hallita Eurooppaa ja länttä. Myös islamistit toivovat romahdusta.

Emme voi olettaa romahduksen selvittävän kaikkia ongelmiamme. Itse asiassa meidän ei tulisi keskittyä siihen lainkaan.

Meidän tulisi keskittyä maailmaan, jonka haluamme nähdä romahduksen jälkeen, maailmaan, jonka haluamme nähdä huomenna. Meidän tulisi aloittaa sen rakentaminen jo tänään.

Jos ja kun romahdus tulee ja jos emme ole valmiita – jos emme näytä siltä kuin maailma olisi meitä varten – joku muu on paikalla, ja heistä tulee universumimme hallitsijoita.

Huomisen maailmaan keskittyminen antaa meille lisäedun, joka on sama josta utopistinen vasemmisto hyötyi menneinä vuosina: selkeän tavoitteen tuoma etu, suurempi tarkoitus.

Kyse ei ole työnteosta kahdeksasta neljään, jolloin ihminen elää seuraavaa viikonloppua tai seuraava tiliä varten, raahautuu eteenpäin Kali Yugan armoilla. Kyse on elämämme ja kohtalomme hallinnasta – menneisyydessä, nykyisyydessä ja tulevaisuudessa.

Traditionalismi antaa meille etuja joita vasemmistolla ei ole, koska he ovat tradition vastaisia. Meidän etunamme on, että kuulumme johonkin ja olemme osa yhteisöä, jonka tunnemme kodiksemme. Meillä on koti ja perhe, jonka luo voi aina palata. Meillä on menneisyys ja tulevaisuus, ja elämällämme on merkitys, koska olemme osa jotakin itseämme suurempaa. Tämä on ajatonta ja yliluonnollista.

Vasemmistossa ihminen on aina koditon, aina muukalainen, aina merkityksetön hiukkanen muovin ja betonin viidakossa.

Yksi viimeisimmistä eduistamme on se, että kansalaisten mitta on täynnä.

Yksilöt, jotka ovat nyt valta-asemissa koulumaailmassa, mediassa ja politiikassa, ovat saaneet aikaan niin ällistyttävän määrän epäonnistumisia, väärinkäytöksiä, valheita ja varkauksia, että veronmaksajat ovat hyvin vastaanottavaisia, jos he löytävät jotakin kannattamisen arvoista.

Tällä hetkellä he äänestävät samat poliitikot valtaan, koska vaihtoehdot eivät saa heitä vakuuttuneiksi. He valitsevat vähiten huonon vaihtoehdon.

Emme siis voi sanoa, ettei meille olisi annettu runsaasti työstettävää materiaalia.

–

Loppuhuomautukset

–

Haluaisin lopuksi esittää joitakin avainajatuksia, jotka toivon teidän muistavan tämän konferenssin loputtua.

Jos haluatte saada aikaan merkittäviä muutoksia ja jos haluatte olla aktiivisesti mukana hankkeessa, pyydän teitä sisäistämään muutaman perusperiaatteen:

Ensinnäkin ajatelkaa epäloogisesti. Ihmisillä on kyky järjen käyttöön, mutta usein he käyttävät järkeään epäloogisesti.

Heillä on usein epäloogisia motiiveja, joita he järkeistävät jälkikäteen. Ne ovat kuitenkin epäloogisia.

Jotta tavoittaisimme muita, meidän tulee ymmärtää heidän motiivinsa emmekä saa ärsyyntyä niistä silloin, kun ne eroavat omistamme.

Meidän on ennakoitava heidän tarpeensa, jotta voimme täyttää ne. Meidän tulee ennakoida heidän pelkonsa, jotta voimme hälventää ne. Meidän on ennakoitava heidän toiveensa, jotta voimme täyttää ne – varsinkin, jos ne ovat epäloogisia

Toiseksi, tehkää vaikutus välittääksenne tietoa, älkää välittäkö tietoa tehdäksenne vaikutuksen.

Usein se, joka kuuntelee puheen, ei kiinnitä huomiota puoleenkaan siitä mitä on sanottu. Hän muistaa yhden tai kaksi lausetta, yhden tai kaksi käsitettä. Niitäkään hän ei muista kovin pitkään.

Kun puhuja on taitava, on kuulija lähes aina vaikuttunut ulosannista. Hän pitää puheen energiasta ja tunteista, joita hänellä nousee pintaan. Niinpä hän kuuntelee.

Usein kommentoimme puhujaa emmekä niinkään sitä, mitä hän on sanonut.

Pyrkikää siis tekemään vaikutus älkääkä keskittykö seurauksiin.

Markkinointi- ja tiedotuskampanjat eivät käsittele tietoa.

Niiden tarkoituksena on saada aikaan reaktio. Ne pyrkivät herättämään tietynlaisen mielentilan ja ylläpitämään sitä ihmisissä, jotka ovat ylikuormittuneita tiedosta. Nämä ihmiset eivät halua että heitä häiritään, he ovat kietoutuneet omaan elämäänsä.

Siksi markkinointi- ja tiedotuskampanjat pyrkivät olemaan ikonisia.

Sen vuoksi ne typistävät kaiken tarttuvaan ääninäytteeseen, iskulauseeseen, kuvaan tai tunnusmusiikkiin.

Faktat ovat tärkeitä, mutta tässä vaiheessa ne ovat toissijaisia, koska mieli pysyy suljettuna niin kauan kuin henki pysyy passiivisena.

Kolmanneksi, ajatelkaa kuvin. Auttakaa ihmisiä visualisoimaan se, mitä tarjoatte. Kuva kertoo tuhat sanaa ja se on paljon helpompi muistaa. Sitä vastaan on myös paljon vaikeampi väittää, koska kuvat tekevät vaikutuksen tunteellisella ja spiirituaalisella tasolla.

Neljänneksi, olkaa positiivisia. Kukaan ei halua lähelleen sellaista ihmistä, joka valittaa koko ajan ja on aina negatiivinen, kauhuissaan ja apea. Ihmiset reagoivat optimismiin, koska he haluavat tuntea olonsa hyväksi.

Läntinen kansamme kaipaa renessanssia. Joten olkaa positiivisia ja keskittykää tulevaisuuteen..

Kyse on siitä, mistä tulimme ja minne olemme menossa, ei siitä missä olemme.

Viidenneksi, nauttikaa taistosta. Olette paljon luovempia, teillä on paljon enemmän energiaa ja herätätte enemmän kiinnostusta jos nautitte siitä mitä teette.

Jos nautitte siitä mitä teette ja olette hyviä siinä, tunnette olonne itsevarmaksi. Kaikki pitävät sellaisesta.

Ajatelkaa siis epäloogisesti, tehkää vaikutus levittääksenne tietoa, ajatelkaa kuvin, olkaa positiivisia ja nauttikaa taistosta.

Kiitoksia paljon.

–

–

Alex Kurtagic  (s. 1970) on slovenialais-espanjalaistaustainen kulttuurivaikuttaja, joka on asunut pitkään Iso-Britanniassa. Hän on mm. kirjoittanut dystopiaromaanin Mister (Iron Sky Publishing, 2009). Kurtagic kuuluu Alternative Right -verkkosivuston toimituskuntaan, hän on vaihtoehtometalliin keskittyneen Supernal Musicin perustaja ja johtaja, kirjankustannusyhtiö Wermod & Wermod Publishing Groupin päätoimittaja ja toimitusjohtaja. Hänen esseitään, artikkeleitaan ja arvostelujaan on julkaistu Alternative Rightin, Occidental Observerin, Occidental Quarterlyn, Vdaren, Counter Currentsin, Taki Magin, ja American Renaissancen verkkosivuilta. Useimmiten kirjoitukset käsittelevät aiheita, jotka liittyvät länsimaiseen kulttuuriin, politiikkaan, etnisyyteen ja musiikkiin.