Maailma feminisaation syöverissä

VELI PESONEN

–

Ihmisen lahjakkuutta on vaikea mitata. Parhaiten tässä onnistuvat ns. älykkyystestit, vaikka nekään eivät kykene mittaamaan älykkyyttä täysin kattavasti. On kuitenkin syytä olettaa, että älykkyyden eri osa-alueiden välillä vallitsee ihmisyksilöissä yleensä hyvin suuri keskinäinen samansuuntaisuus.

Älykkyyden olemusta ei vielä tunneta siten, että osattaisiin vastata, mitä ainetta äly on, tai onko useita eri älyjä. Siksi älykkyyden tasoa joudutaan ilmaisemaan poikkeamana keskiarvosta, joka yleensä asetetaan sataan pisteeseen. Yhden keskihajonnan suuruisen poikkeaman keskiarvosta suuruus on yleisimmin 15 pistettä, ja sitä minäkin tässä kirjoituksessani käytän.

Älykkyystestien luotettavuutta voi kyseenalaistaa monin keinoin. On kuitenkin selvää, että suuria ryhmiä testattaessa yksilölliset satunnaistekijät tasoittuvat, ja sellaisessa testattavien ryhmässä, jossa kaikilla on ollut mahdollisuus asianmukaisesti valmistautua testiin, luotettavuus on keskinäisen vertailun kannalta kaikkein suurin. Asiaa tutkivat psykologit ovat tehneet testejä jo sadan vuoden ajan ja heillä alkaa olla aiheeseen jo jonkinlainen tuntuma.

Älykkyyden tutkijat ovat miesten ja naisten älyä tutkiessaan saaneet selville kaksi merkittävää seikkaa: miesten joukossa älykkyyden äärialueet, korkea ja matala, ovat naisia enemmän edustettuina, eli naiset ovat vastaavasti keskimäärin lähempänä keskiarvoa sata. Naisten älykkyysjakaumaa osoittava käyrä on siis ”pulleampi” kuin miesten. Toinen merkillepantava seikka on, että miesten älykkyys on keskimäärin jonkin verran mutta selvästi korkeampi kuin naisten, yleensä noin viisi pistettä.

Ajattelukykyinen henkilö osaa tästä jo päätellä väistämättömän: kun miesten älykkyysjakaumaa osoittava käyrä on ”litteämpi” ja keskimääräinen älykkyys selvästi naisten vastaavaa korkeampi, on miesten edustus kaikkein älykkäimpien joukossa ylivoimainen. Usein tällaisen ns. huippuälykkään alaraja vedetään 150 pisteeseen eli reilun kolmen keskihajonnan päähän keskiarvon yläpuolelle. Näiden joukossa naisia on alle kymmenen prosenttia, ja naisten osuus käy sitä vähäisemmäksi mitä korkeammalle pistetaulukossa mennään.

Näitä tuloksia on koetettu kiistää, kuinkas muuten, ja suuri osa tutkijoista onkin asettanut tutkimuksiinsa ennakolta erilaisia itsesensuuritekijöitä, joilla naisten ja miesten keskimääräinen älykkyys saadaan näyttämään samalta. Itsesensuuria hyödyntävien tutkimusten tai tutkimusraporttien arvo on kuitenkin vähemmän kuin nolla eli ne ovat aidosti harhaanjohtavia.

Yhteiskunnalle huomattavan tarpeellisia ovat aina olleet kaikkein lahjakkaimmat yksilöt. He soveltuvat päätöksentekoon parhaiten tarkkanäköisyytensä, suhteellisuudentajuisuutensa ja ripeytensä ansiosta. Nyky-yhteiskunta harrastaa kuitenkin tasa-arvon varjolla feminisaatiota, yhteiskunnan naisistamista. Älykkyystutkimusten valossa tämä merkitsee vastaansanomattomasti, että päättävissä asemissa olevien henkilöiden keskimääräinen älykkyys hiljalleen laskee. Voimme odottaa aina vain enemmän älyttömiä päätöksiä.

Feminisaatiota ajavilla tahoilla on luonnollisesti paljon erilaisia propaganda-aseita edellä mainitsemieni tosiasioiden sivuuttamiseksi; tosiasioiden, jotka ovat valveutuneemmilla henkilöillä olleet suurin piirtein selvillä jo ennen tutkimuksiakin. Eräs propaganda-ase on niin sanottu emotionaalinen älykkyys, tunneäly. Tunneäly on karkea epäkäsite, joka kuvaa henkilön mukautuvuutta ja suggeroituvuutta, asioita, jotka ovat enimmäkseen älykkyydelle ja siis lahjakkuudelle vastakkaisia.

Sitä mukaa kuin feminisaation propaganda-aseet vääristävät ihmiskuvaamme entisestään, päättäviin asemiin pääsee aina vain enemmän mukautuvia henkilöitä, aloitekyvyttömiä ajelehtijoita, empaatikkoja. On sanomattakin selvää että suurimmalla osalla heistä on myös naissukupuoli. On syytä myös arvioida poliittisten aloitteiden paremmuutta: helppojen irtopisteiden kerääminen, suhteutusharhat ja ideologisen hölynpölyn suoltaminen ovat feminisaatiopoliitikon leipälajeja. Feminisaation jatkettu soveltaminen johtaa yhteiskunnan ajelehtimiseen, välttämättömien perusasioiden laiminlyöntiin ja tuhoon.

Voimme myös pohtia, kuinka paljon feminisaatio on jo nyt yhteiskunnalle maksanut huonojen päätösten muodossa ja kuinka paljon enemmän se maksaa vastaisuudessa.

Yhteiskunnan naisistaminen on siis välittömästi lopetettava. Se on sortoa myös niitä aidosti lahjakkaita naisia kohtaan, jotka koettavat rimpuilla sukupuoleensa vetoamisen ja todellisten kykyjensä osoittamisen ristiaallokossa. Onhan niin, että feminisoituneessa ja sosialisoituneessa maailmassamme todellisen kyvyn osoittamisesta on tullut poliittisessa elämässä aina vain hankalampaa. Suorastaan kammottavaa on, että feminstinen propaganda on saanut höynäytettyä puolelleen myös osan kaikkein lahjakkaimmista naisista. Tämä entisestään laskee naisten osuutta kaikkien päätöksentekoon parhaiten soveltuvien joukossa.

–

Kirjoitus on alunperin julkaistu Uudessa Suomessa 29.6.2010.

–

–

Veli Pesonen on Viitasaarella syntynyt insinööri ja muusikko.