CasaPound ja Italian malli

ALARIK NOTIS

Näky on vakuuttava. Rooman läpi virtaa ihmismeri. Tuhannet ihmiset heiluttelevat lippuja, huutavat iskulauseita ja laulavat laulujaan. Eletään loppuvuotta 2012 ja kyseessä on italialaisten fascistien voimannäytös.

Nationalismin ja yleisemmin oikeistoradikalismin nousua manailtiin jo ennen talouskriisiä. Talouskriisin alla siitä on tullut yksi vallanpitäjien lempimörökölleistä. Suomessa oikeistoradikalismi on historiallisista ja yhteiskunnallisista syistä ollut sotien jälkeen pienen mutta kirjavan joukon harrastus. Viime vuosina on kuitenkin ollut huomattavissa uutta elämää tälläkin politiikan sektorilla.

Yksi mielenkiintoisimpia ilmiöitä oman aikamme eurooppalaisessa kansallismielisessä miljöössä on kiistämättä italialainen kansalaisjärjestö CasaPound Italia (CPI). Oikeistoradikaaliksi luonnehdittu järjestö kyseenalaistaa poliittisen oikeisto-vasemmisto -akselin eikä määrittele itseään sen mukaan, vaan korostaa uudenlaisen poliittisen synteesin tarvetta. Nimi tarkoittaa ”Poundin taloa” ja viittaa Ezra Poundiin, amerikkalaiseen ruonoilijaan, joka myötäili Benito Mussolinia ja Italian fascismia.

Toisen maailmansodan aikana Ezra Pound oli mukana tuottamassa propagandaa Mussolinin hallitukselle ja sodan jälkeen hänet suljettiin amerikkalaiseen vankimielisairaalaan. Vapauduttuaan hän palasi Italiaan, jossa vietti suurimman osan loppuelämäänsä. Järjestö on halunnut nostaa esille erityisesti Poundin marxilaisuuteen ja kapitalismiin kohdistaman kritiikin.

Marraskuun 24. päivänä vuonna 2012 CPI järjesti historiansa suurimman mielenosoituksen Roomassa. Montin virkamieshallitusta vastustava ja sloganeita laulava lippumeri käsitti noin 6000 järjestön jäsentä ja kannattajaa. Samaan aikaan järjestön facebook -sivu sai 30 000 kannattajaa täyteen. Median huomio oli taattu ja antifasistiset vastamielenosoitukset näyttivät vertailussa surkeilta.

Vaikka Suomessakin tietyt tahot ovat yrittäneet antaa kuvaa järjestöstä väkivaltaisena ja vaarallisena, sujui marssi rauhallisesti. Tosin Bolognan kaupungissa sattui polttopullohyökkäys CPI:n tiloja vastaan samana päivänä heitä vastustaneen antifasistisen mielenosoituksen jälkimainingeissa. Henkilövahingoilta vältyttiin, eikä rakennuskaan suurempia vaurioita kärsinyt. Myös tekijät jäivät kiinni.

Kolmannen vuosituhannen fascismi

CasaPound on muutamassa vuodessa onnistunut luomaan elinvoimaisen ja dynaamisen poliittisen vastakulttuurin. CPI on tehnyt selvän pesäeron moneen perinteisesti ’äärioikeistolaiseksi’ miellettyyn ilmiöön ja politiikkaan. Kansalaisjärjestö on esimerkiksi arvostellut Mussolinin rotumanifestia ja ottanut etäisyyttä biologiseen rasismiin ja siitä johdettuun determinismiin.

Vaikka järjestö arvosteleekin massasiirtolaisuutta ja sen vaikutuksia Eurooppassa ja Italiassa, riittää heillä siirtolaiskysymyksessä sympatiaa myös maahanmuuttajille. CPI:n mukaan siirtolaiset ovat talousjärjestelmän ja globalisaation uhreja siinä missä heidät vastaanottava yhteiskuntakin, eikä heitä nähdä syypäinä nykytilanteeseen.

Tästä huolimatta liike kutsuu itseään ja jäseniään ylpeänä ja häpeilemättä ”kolmannen vuosituhannen fascisteiksi”, vaikka termi onkin ilmeisesti alunperin median keksimä. 1920-luvun klassinen fascismi näki itsensä aivan uudenlaisena dynaamisena synteesinä, joka yhdistäisi vasemmiston, oikeiston ja keskustan. CPI pyrkii samaan ja on kuvaillut itseään sekä keskusta-oikeistolaiseksi, että keskusta-vasemmistolaiseksi. Historiallisia esikuviaan mukaillen myös CPI haluaa, että energia, liikenne, viestintä ja terveydenhuolto kansallistetaan.

Järjestö on myös lanseerannut omaperäisen poliittis-filosofisen suuntauksen nimeltä EstremoCentroAlto, joka vapaasti suomennettuna tarkoittaa kutakuinkin ”ääriyläkeskustaa”. Kyseessä ei ole mikään dogmaattinen ideologia vaan eräänlainen eettinen ja filosofinen asenne tai suuntaus, joka hylkää politiikan vasemmisto-oikeisto -polarisaation. ”Yksikään aikamme poliittisista ongelmista ei ole oikeistolainen tai vasemmistolainen, eivätkä niinikään ratkaisutkaan”, todetaan suuntauksen manifestissa.

Termin ”ääri” -osa viittaa liikkeen radikalismiin, sen ennakkoluulottomuuteen ja sen vahvaan, juurtuneeseen periaatteellisuutteen. Manifestin mukaan radikalismi on ymmärrettävä myös kirjaimellisesti: radix, eli juuri, on se mistä lähdetään ja se, mihin palataan. ”Keskusta” viittaa valmiuteen ja haluun olla keskipisteessä, siellä, missä tapahtuu ja siellä, missä päätetään. ”Ylä” eli alto on viittaus liikkeen esteettiseen, runolliseen, jopa eeppiseen elämänkatsomukseen, joka tahtoo nähdä ja tuntea elämän suurena ja ylväänä kokemuksena. Manifesti on kokonaisuudessaan runollinen ja kielellisesti korkealentoinen julistus CPI:n asenteen, elämäntavan ja maailmankatsomuksen puolesta modernia tasapäistämistä ja massakulttuuria vastaan.

Kaikki alkoi Roomasta

Joulukuussa 2003 ryhmä nuoria italialaisia valtasi entisen virastorakennuksen Roomassa. Nuoret olivat siitä erityisiä talonvaltaajia, etteivät he olleet marxilaisia tai anarkisteja, vaan fascisteja. Tästä Rooman Eqsuilinon kaupunginosassa sijatsevasta talosta on sittemin tullut CPI:n valtakunnallinen päämaja ja 23. italialaisperheen koti.

CPI:n puheenjohtaja Gianluca Iannone toimi ennen järjestön perustamista (ja toimii edelleen) italialaisen rokkibändin laulajana. Yhtye on nimeltään ZetaZeroAlfa ja sen musiikissa tulee selkeästi esille CasaPoundin eetos, tyyli ja estetiikka. He ovat esiintyneet myös Suomessa. Liike oli vuoteen 2006 asti osa Movimento Sociale Italiano -puoluetta. Siitä eteenpäin CasaPound Italia on ollut itsenäinen järjestö.

Seuraavina vuosina järjestö jatkoi käyttämättömien talojen ja tilojen valtaamista Roomassa ja muissa Italian kaupungeissa. Valtaustyyppejä on kahdenlaisia: asutukseen tarkoitettuja (Occupazioni Scopo Abitativo, OSA) ja kulttuuriseen ja sosiaaliseen toimintaan tarkoitettuja (Occupazioni Non Conformi, ONC). Asutusvaltaukset ovat selkeästi poliittinen avaus, sillä useissa Italian kaupungeissa kärsitään akuutista asuntopulasta. Järjestö majoittaa tällä hetkellä tuhansia italialaisia, lähinnä perheitä, valtaamissaan taloissa. He järjestävät jatkuvasti näyttäviä tempauksia ympäri Italiaa tuodakseen esille ongelmakohtia ja oman agendansa.

Menestyksen resepti

CPI on löytänyt elinvoimaisuuden, jota kansallismielisyys Euroopassa on jo pidempään kaivannut. Ilosta elämään, rakkaudesta kansaan ja identiteettiin, halusta luoda uutta ja muodostaa innovatiivinen poliittis-taiteellinen etuvartio, näistä impulsseista on menestyksen resepti saatu aikaiseksi. CPI suorastaan säteilee nuorekasta dynaamisuutta, seikkailunhalua ja mukaansatempaavaa aatteen paloa.

Elämä on suurin seikkailumme ja siihen tulee heittäytyä koko voimallaan ja tarmollaan, CPI tuntuu sanovan. He ihannoivat ja emuloivat historiallisen fascismin alkuvaiheita, jolloin se todella muodosti täysin uuden ja vallankumouksellisen vaihtoehdon. Nyt pyrkimys on sama, se käy ilmi jo järjestön motosta, Riprendersi tutto, ”otetaan kaikki takaisin”. He poimivat avoimesti ja ennakkoluulottomasti vaikutteita sieltä, mistä he niitä löytävät ja luovat uusia synteesejä. He yhdistelevät taitavasti taidetta, politiikkaa, kulttuuria ja yhteisöllistä toimintaa.

Kaikki inhimmillisen elämän sfäärit voivat löytää ilmaisun kanavia järjestön toiminnassa, taiteessa ja propagandassa. CPI pitää myös huolen siitä, että he eivät ainoastaan takerru epäkohtiin, vaan myös määrittävät agendan aloitteellisella ja ennen kaikkea näyttävällä toiminallaan. He eivät tyydy pelkästään reagoimaan vaan ottavat aloitteen itselleen. Samalla kun Euroopan kansallismieliset puolueet ja järjestöt näivettyvät omaan pessimismiinsä, Italian CasaPound valloittaa optimismillaan.

Suora toiminta on tärkeässä roolissa, ja se on myös suuri keskeinen syy järjestön menestykseen. Jos jossain on samaan aikaan asuntopula ja tyhjiä kaupungin rakennuksia, CPI valtaa rakennuksen, kunnostaa siitä asumiskelpoisen ja antaa sen italialisille asunnottomille. Jos jossain tapahtuu maanjäristys, CPI rientää paikalle auttamaan, jakamaan ruokaa ja pystyttämään hätämajoituksia. Jos sinulla on lain kanssa ongelmia, voit soittaa CPI:n päivystävään puhelimeen ja saada lakimiehen sinua neuvomaan. Poliittiset julistukset jäävät ontoiksi ilman niitä tukevaa toimintaa.

Moni kommentoija, varsinkin liikkettä poliittisesti vastustava sellainen, on kiinnittänyt analyyseissään suurta huomiota siihen seikkaan, että monet CPI:n metodeista ovat tuttuja myös italialaisen vasemmiston keskuudesta, ja ovat selittäneet suosion johtuvan osaksi tästä ’plagiarismista’. Tämä ei kuitenkaan tee CPI:stä ainutlaatuista, sillä järjestö ammentaa pitkästä italialaisesta ’sosiaalisen oikeiston’ (destra soziale) perinteestä. Fascismilla on Italiassa syvät juuret, myös tavallisen kansan keskuudessa, eikä Mussolinia ja hänen hallintoaan nähdä mitenkään yksiselitteisen negatiivisena ajanjaksona, kuten Suomessa on totuttu ajattelemaan.

CPI:n poliittinen ennakkoluulottomuus ja itsevarmuus hämmästyttää monia. Tapa, jolla järjestö poimii vaikutteita yli puolue-, aate- ja kulttuurirajojen tietenkin harmittaa dogmaattisia puhdasoppisia molemmin puolin. CasaPoundilla ei kuitenkaan ole tapana pyydellä anteeksi poliittisia näkemyksiään tai esteettisiä valintojaan, ja hyvä niin.

Ulkoparlamentaarinen oppositio

Järjestö on kasvanut tasaisesti ja sillä on useita tuhansia jäseniä kaikkialla Italiassa. Eräs järjestön pitkäaikasemmista kampanjoista on Mutuo Sociale, joka liittyy myös asuntopulaan. Se on poliittinen idea, jonka mukaan valtio rakennuttaisi asuntoja, jotka myytäisin kustannushintaan italialaisille perheille. Konsepti on paitsi suosittu, myös pitkälti Mussolinin talouspolitiikkaa myötäilevä.

CPI:n erityispiirre on sen monimuotoisuus ja pyrkimys sisällyttämään itseensä kaikki elämän osa-alueet. Järjestöllä on oma jalkapallojoukkue, jääkiekkojoukkue, vuoristokiipeilyseura, sukellusseura, taitelijakollektiivi, taidesuuntaus nimeltä Turbodinamismo (jossa on aistittavissa viime vuosisadan futurismin räjähtävää henkeä), teatteriryhmä, useita kirja-, vaate- ja musiikkikauppoja, kustantamo, aikakauslehtiä, baareja ja niin edelleen. Politiikka on heille vain osa kokonaisuutta, johon yhdistyy mutkattomalla ja jännittävällä tavalla niin kulttuuri, taide kuin urheilukin. Gianluca Iannone avasi toiminnan tarkoitusta ja perustaa Alternative Rightille antamaassaan haastattelussa:

On ehdottoman tärkeää tuottaa omaa vastainformaatiota ja ottaa tila haltuun. On tärkeämpää luoda laaja kannattajakunta ja verkosto kuin keskittyä vaaleihin. Vaaleissa joutuu kilpailemaan suurta rahallista tukea nauttivia ryhmittymiä vastaan ja muutamalla läpi menneellä ehdokkaalla ei muuteta mitään. Meille politiikka on yhteisö. Se on haaste ja se on tunnustus. Meille politiikka on pyrkimys parempaan joka päivä. Siksi sanomme, että jos sinua ei näy, et ole paikalla. Siksi me olemme kadulla, verkossa, kirjakaupoissa, kouluissa, yliopistoissa, lukioissa, vuorten huipuilla tai lehtikioskeilla. Siksi tuotamme kulttuuria, teemme sosiaalityötä ja urheilemme. Se vaatii jatkuvaa työtä.

Vuonna 2009 Abruzzon aluetta kohtasi maanjäristys, joka aiheutti alueelle hätätilan. CasaPoundin militantit olivat ensimmäisinä paikalla, ennen valtion pelastustoimenpiteitä, tarjoamassa puhdasta vettä, ruokaa, huopia, ensiapua ja hätämajoitusta sekä auttamassa alueen puhdistamisessa ja raunoiden raivaamisessa. Järjestö sai kehuja alueen paikallishallinnolta, joka otti kiitollisena vastaan kaiken tarjotun avun ja arvosteli niitä, jotka vaativat hylkäämän avun poliittisen korrektiuden nimissä. Tästä kokemuksesta syntyi La Salamandra (”salamanteri”), eräänlainen hätäapuprojekti, joka asettui pysyväksi osaksi CPI:n toimintaa.

Tänä vuonna La Salamandra on osallistunut Emiliassa sattuneen maanjäristyksen humanitääriseen avustustyöhön, jonka osana se majoitti väliaikaiseti useita kotinsa menettäneitä perheitä teltoissaan. CPI:n muista sosiaalisista kampanjoista mainittakoon Tempo di Essere Madri (”aikaa äitiydelle”), jonka tarkoituksena on parantaa työssäkäyvien äitien osaa. Muita merkittäviä sidonnaisjärjestöjä ovat CPI:n opiskelijajärjestö Blocco Studentesco sekä ammattiyhdistys Blocco Lavoratori Unitario (BLU).

Ensimmäinen vuosikymmen CPI:n toiminnassa on kulunut siis käytännössä katsoen kokonaan ulkoparlamentarismin merkeissä. Sinä aikana on kuitenkin rakennettu aineellinen ja ideologinen perusta todelliselle poliittiselle vaihtoehdolle. CPI:n johdossa on nähty, että voidakseen menestyä liikkeen on oltava fyysisesti läsnä ihmisten elämässä, muutenkin kuin vain kerran muutamassa vuodessa vaalien aikaan.

Aineellinen perusta on luotu itsenäisen liiketoiminnan varaan. Liike pyörittää useita kauppoja, ravintoloita, se järjestää keikkoja ja tapahtumia, joiden tuotot menevät liikkeen toimintaan. Tämän ansiosta vannoutuneet aktivistit ja militantit pystyvät olemaan la rivoluzionen leivissä kokopäiväisesti ja resursseja riittää myös sosiaalisiin aloitteisiin ja toimintaan.

Tapaus Zippo ja solidaarisuus yli rajojen

CPI:llä on kannatusta myös oman maansa ulkopuolella, se kävi selväksi viimeistään Alberto Palladinon pidätyksen, oikeudenkäynnin ja tuomion myötä. Palladino, jota kutsutaan nimellä Zippo, on ollut aktiivinen niin CPI:ssä kuin sen opiskelijajärjestössä, ja hän on osallistunut liikkeen avustustyöhön Burmassa.

CPI:n toiminta ulottuu Italian ja jopa Euroopan rajojen ulkopuolelle Solidarité Identités -järjestön kautta. Burman vainottu Karen-kansa on useamman vuoden ajan ollut tärkeä avustuskohde. Yksi perustelu juuri Karennien auttamiselle on se, että he ovat yksi harvoja alueen kansallisuuksista, jotka eivät sotkeudu ihmis- ja huumekauppaan. Myös Kosovon ahtaalle ajettu serbivähemmistö on saanut apua solidaarisilta italialaisilta, jotka ovat olleet yhteistyössä Kosovon ortodoksisen kirkon edustajien kanssa.

Viime syksynä Burmasta palattuaan Zippo pidätettiin epäiltynä poliittisen vastustajan pahoinpitelystä. Tarinan mukaan Demokraattisen Puolueen aktiivit olivat liimailemassa julisteitaan kadulla, kun monipäinen naamioitunut porukka kävi kimppuun mailoin ja nyrkein. Kaikki eivät kuitenkaan olleet naamioituneita, sillä yksi hakatuista onnistui tunnistamaan Palladinon, joka tunnetaan alueella hyvin ja joka kertomuksen mukaan oli ainoa, joka ei peittänyt kasvojaan. Tämä siis Demokraattisen Puolueen mukaan, jota vastaan CPI kilpailee Rooman tulevissa vaaleissa.

Tämä silminnäkijälausunto riitti tuomioon, jota edelsi pitkä tutkintavankeus ja kotiaresti esitutkinnan ja oikeudenkäynnin aikana. Luonnolliseti CPI järjesti useita tukimielenosoituksia ja muita tempauksia kiinnittääkseen huomiota oikeusprosessiin, joka heidän mukaansa oli farssinomainen ja luonteeltaan poliittinen alusta loppuun saakka.

Tapaus herätti mielenkiintoa myös Italian ulkopuolella. Eri puolilla Eurooppaa lukuisat myötämieliset ryhmittymät järjestivät omia tukimielenosoituksiaan ja levittivät tietoa tapauksesta. Myös Suomessa nähtiin pienimuotoinen mielenosoitus Italian suurlähetystön edustalla huhtikuussa 2012, kun Musta Sydän -kollektiivin aktivistit kokoontuivat ilmaisemaan tukensa Palladinolle ja halveksuntansa oikeusprosessille. Palladino tuomittiin lopulta yli kahden ja puolen vuoden vankeuteen varsin heppoisin perustein.

Mukaan edustukselliseen poltiikkaan

Huomattavaa tässä Italian mallissa on se, että CPI on viimeisen vuosikymmenen aikana pyrkinyt ja osallistunut hyvin rajallisesti edustukselliseen politiikkaan. Yksittäisiä CPI:n jäseniä on ollut ehdolla paikallisvaaleissa mm. Forza Nuovan riveissä, mutta liikkeenä CPI on pysytellyt selkeästi edustuksellisen politiikan ulkopuolella.

Nyt liike on kuitenkin lähdössä liput hulmuten ja avoimin tunnuksin mukaan Rooman paikallispolitiikkaan omalla ehdokaslistallaan. Juuri Roomassa CPI:llä on vahva jalansija. Maan pääkaupungissa sijaitsee useita CPI:n kauppoja ja muita liikkeitä, sosiaalisia keskuksia ja valtakunnallinen päämaja. Lähtö paikallispolitiikkaan noudattaa hyvin liikkeen aikasempaa linjaa, jossa pääpaino on ollut enemmän teoissa kuin sanoissa. Taustalla oleva ideologia ja teoria jää ontoksi ilman käytännön antamaa esimerkkiä. Paikallispolitiikassa pääsee vaikuttamaan vahvimmin ihmisten arkeen. Roomassa järjestetty suuri mielenosoitus voidaankin nähdä osana kunnallisvaalikampanjaa.

CPI on kritisoinut Rooman pormestareita, niin nykyistä Gianni Alemannoa kuin häntä edeltänyttä vasemmistolaista Walter Veltronia. Liike tuki viime vaaleissa oikeistolaista Alemannoa, joka on itsekin kuulunut aikaisemmin Movimento Sociale Italiano -puolueseen, mutta on joutunut pettymään hänen hallintokaudellaan harjoitettuun politiikkaan. Tästä syystä CPI:llä on oma ehdokas pormestariksi, joka myös valitaan Rooman paikallisvaaleissa. Vaalitaisto käydään ensi vuoden puolella, huhtikuussa 2013.

Iannone perusteli päätöstä lähteä mukaan politiikkaan seuraavasti: “Viime vaaleissa tuimme Alemannoa ja saimme pettyä pahasti: ei yhtään lisäystä julkisen hallinnon asuntorakentamiseen, ja kaupunki on taas luisunut asuntokeinottelijoiden käsiin. Sama tapahtui Veltronin kaudella. Olemme päättäneet mennä ehdolle ottaaksemme etäisyyttä niin vasemmalle kuin oikeallekin.”

Kotilo kuoriutuu

Monet ovat nähneet liikkeen siirtymisen edustukselliseen politiikkaan merkkinä siitä, että CPI haluaa uudistua ja muuttua vakavasti otettavaksi poliittiseksi toimijaksi. Tulkinta on varmasti oikean suuntainen, sillä CasaPound haluaa olla mukana kaikessa, siispä myös edustuksellisessa politiikassa. Ja kaiken, minkä se tekee, se tekee intohimolla ja antaumuksella. Mistään puolittaisesta yrityksestä siis tuskin on kysymys.

Jälkiviisauden turvin olisi houkuttelevaa nähdä liikkeen tähänastinen taival esityönä ennen varsinaista politiikkaan osallistumista. Lienee kuitenkin selvää, että CPI jatkaa oman filosofiansa viitoittamalla tiellä, eikä se ole muuttumassa puhtaasti parlamentaariseksi. Valtuustot ja parlamentit ovat vain seuraava valtaus.

Yksi asia on ainakin varma: vasemmistolaiset ja muut antifasisteiksi tunnustautuvat poliittiset toimijat ja vaikuttajat ovat kenties suurimman haasteensa edessä. CPI jatkaa kasvamistaan ja osoittaa esimerkillään, että avoimesti fascistiseksi tunnustautuva, anteeksi pyytelemätön liike voi kasvaa ja menestyä oman aikakautemme politiikassa. Mitä suuremmaksi CPI kasvaa, sitä pienemmäksi kutistuvat sen poliittisten vastustajien mahdollisuudet hankaloittaa sen toimintaa. CPI on heille pelottava myös siitä syystä, että se toimii esimerkkinä kansallismielisille järjestöille Italian rajojen ulkopuolella.

Toinen kysmys on se, kuinka Välimeren rannoilla syntyneen, räiskyvän, aggressiivisen ja uhmakkaan konseptin soveltaminen onnistuu muualla, saati sitten pohjoisen stoalaisessa Suomessa. Kiinnostusta ainakin tuntuisi löytyvän, sillä vierailihan liikkeen johtohahmo Gianluca Iannone yhtyeineen Suomessa lokakuussa vuonna 2011.

Historiaa tuntevat muistavat, että myös sotienvälisenä aikana, jolloin Suomessa vaikutti voimakas ja kotikutoinen oikeistoradikaali liike, katsottiin ennemmin Italian kuin Saksan suuntaan poliittisen inspiraation toivossa. Niin taitaa olla tänäkin päivänä.

(Kirjoitus on ensimmäinen osa Sarastuksen kaksiosaisesta CasaPoundia käsittelevästä kirjoitussarjasta. Seuraava osa käsittelee liikkeen opiskelijajärjestö Blocco Studentescosta.)

Alarik Notis on silmät ja korvat auki maailmaa seuraava parikymppinen media-alan opiskelija pääkaupunkiseudulta. Harrastuksiin kuuluvat kirjallisuus, historia, politiikka, urheilu ja yleinen ihmettely.