SARASTUS

Kansallinen ja eurooppalainen, traditionalistinen ja radikaali verkkolehti

Totuus Valko-Venäjän hädänalaisista

TIINA WIIK

Valko-Venäjän hyökkäys EU-naapureitaan kohtaan on taas kiihtynyt, ja aseena on edelleen kehitysmaiden ylijäämäväestö, jota rajalle rahtaamalla pyritään ajamaan naapurimaat kaaokseen.

Jos lukee vihervasemmiston kannanottoja asiaan – korkeinta poliittista johtoa myöten – kyseessä ovat hädänalaiset pakolaiset, jotka eivät koskaan jättäisi kotiaan elleivät todella olisi hengenvaarassa. Naisia, lapsia ja vanhuksia, ja heillä on oikeus hakea turvapaikkaa.

Sisäministeri Maria Ohisalo väitti Ylen A-Talk-ohjelmassa, että ”tietojen mukaan” lapsia on kuollut pakkaseen. Mitä nämä tiedot sitten ovat? Yksi irakilainen oli kuulemma sanonut jollekin toimittajalle, että 14-vuotias poika olisi kuollut paleltumiseen. Toisaalla kerrottiin, että tieto oli saatu ”aktivisteilta” ja ettei media voi vahvistaa sitä. Valko-Venäjä kiistää tällaista tapahtuneen.

Ohisalo ja muu vihervasemmisto myös pitää sinnikkäästi kiinni väitteestä, että oikeus turvapaikan hakemiseen olisi ehdoton ja aina voimassa.

Tämä on yksinkertaisesti vale. Jos valtion turvallisuus ja /tai suvereniteetti ovat akuutisti uhattuna, ei valtion tarvitse näitä sopimuksia noudattaa, koska sillä on ehdoton oikeus puolustaa itseään hyökkäykseltä.

Media on käyttänyt huolettomasti juttujensa kuvituksena Valko-Venäjän valtiollisen median Beltan kuvamateriaalia eli vihollisvaltion propagandaa, jossa esitetään rajalle kuljetettavaa väkeä pikkulapsina ja vanhuksina sekä mustamaalataan EU-maiden rajavartijoita perättömillä väitteillä kohtuuttomasta voimankäytöstä.

Kuvakaappaus HS:n verkkoartikkelista. Kuvan alalaidassa Valko-Venäjän valtiollisen televisioyhtiön logo.

Usko agendaan ja lukijoiden hyväuskoisuuteen on mediassa niin vahva, että Helsingin Sanomat veti huikean komediasuorituksen jutullaan Valko-Venäjän hybridivaikuttaminen tunnistetaan, mutta Puola saa omansa läpi 6-0″. Juttuun sisältyy video, jonka lähteeksi väitetään Reutersia, mutta videolla näkyy Valko-Venäjän valtion vesileima, joka paljastaa todellisen lähteen. Kuitenkin Hesarin Juho-Pekka Pekonen väitti videota kirkkain silmin Reutersin tuotannoksi.

Vietin itse elokuussa 2 viikkoa Baltian maissa rajakriisiä seuraamassa ja siitä raportoimassa. Kun valtamedian toimittajat kitisivät, ettei heitä päästetä sisään pakolaisleireille, hankin puolisoni ja työtoverini Junes Lokan kanssa kulkuluvat leireille Liettuan sisäministeriöltä, ja vain yhdelle leirille, Rudninkaihin, ei voinut päästä, koska se oli suljettu ulkopuolisilta turvallisuusuhan takia. Linkit haastatteluvideoihin löytyvät tekstin lopusta.

Leirillä oli juuri mellakoitu, ja sieltä oli tehty joukkopakoyritys – joskin pakenijat oli saatu nopeasti kiinni. Rudninkain leiri kun on keskellä korpea, ja sieltä on lähes mahdotonta kulkea Liettuan läpi ilman, että viranomaiset tai paikalliset huomaavat.

Kun valtamedian toimittajat, joilla on käytössään massiiviset resurssit, huutelivat kysymyksiään tulijoille leirien aidan yli, minä olin Linkmenysin leirillä tekemässä suoraa lähetystä, jossa haastateltiin leirin asukkeja. Kävi nopeasti selväksi, että kaikki haastattelemamme olivat elintasopakolaisia.

Yksikään ei kertonut sellaista taustatarinaa, joka edes todistettuna oikeuttaisi turvapaikan saantiin. Tarinoihin ei sisältynyt henkilöön kohdistuvaa vainoa valtion taholta tai kaoottisessa tilassa olevaa kotimaata. Kerrottiin enimmäkseen siitä, miten ikävää elämä on kotimaassa.

Ja vähemmän yllättäen kaikki väittivät olevansa paperittomia. Se kun tekee viranomaisille vaikeammaksi todistaa heidän henkilöllisyyttään ja selvittää heidän tarinansa todenmukaisuutta. Mutta jokaisen tarina paperittomuudesta kaatui samaan kysymykseen:

”Miten muuten saavuit Minskiin?”

”Lentokoneella.”

”Miten pääsit kansainväliselle lennolle ilman passia?”

Seurasi aina epämääräistä selittelyä siitä, että tuttava tai joku muu järjesti matkan hänen puolestaan, ja puheenaihe vaihtui nopeasti. Paperit tulijoilla on, mutta ne heivataan juuri ennen EU-alueelle saapumista.

Eräs nuorimies kertoi minulle, kuinka hänen veljensä tapettiin, ja todisteeksi hän näytti puhelimestaan kuvia kotikaupungistaan ja ”veljestään” makaamassa kuolleena ja verisenä.

Mutta hän teki yhden virheen. Hänen selatessaan kuvia ehdin nähdä kuvien tiedostonimet vilaukselta, ja ne paljastivat kuvien olevan netistä ladattuja. Kun ottaa omalla puhelimellaan kuvan, tiedostonimeksi tulee kirjain- ja numerosarja, mutta näissä kuvissa tiedostoniminä oli sanoja ja lauseita englanniksi ja arabiaksi. Tarinan valheellisuus huipentui lopussa, kun ryhdyttiin puhumaan siitä, miksi mies on Liettuassa.

Kysyin mieheltä, miten hän oli Valko-Venäjälle saapunut. Lentokoneella Turkista. Kun kysyin, miksei hän jäänyt Turkkiin monien muiden pakolaisten tavoin, nyyhkytarina muuttui silmänräpäyksessä naurunremakaksi: eihän nyt Turkkiin voi jäädä, kun siellä pitää tehdä töitä.”All work, work, work”, mies nauroi.

Eräs keski-ikää lähestyvä mies kertoi olevansa tulossa Suomeen jo toista kertaa.Hän väitti lähteneensä vapaaehtoisesti koska perhe oli vaarassa, mutta kysyttäessä, oliko hänellä turvapaikkaa, hän vastasi ei, joten kyseessä taisi olla pakkopalautus. Noh, uusi yritys eri reittiä pitkin vain. Miehen tarina asettaa myös rajavartiolaitoksen tuoreen ulostulon Twitterissä aika erikoiseen valoon. Die Weltin kerrottua, että heidän tietojensa mukaan tulijoiden yleisimmät kohdemaat ovat Saksa ja Suomi, Rajavartiolaitos kiirehti sanomaan twiittiketjussa, että ei sieltä ole juurikaan väkeä tulossa, ja pääsy tänne on liki mahdotonta.

Jos minä menen yhden invaasion kohteena olevan maan yhdelle leirille ja puhutan siellä muutamia tulijoita, ja heidänkin joukkoonsa mahtuu jo yksi Suomeen pyrkivä ja peräti täältä kertaalleen palautettu, on selvää, että Suomeen tulijoita täytyy olla paljon. Olisi hyvin epätodennäköistä, että kohdalleni osuisi yksi harvoista Suomeen tulijoista juuri sillä leirillä juuri Liettuassa.

Nuorten miesten lisäksi paikalla oli useampi eläkeikäinen naishenkilö, ja jokaisella heistä oli sama tarina: olen vanha ja sairas, eikä minulla ole Irakissa ketään. Koska tarinat olivat niin tarkasti samanlaisia, epäilen, että ihmiskauppiaat olivat neuvoneet näin sanomaan.

Eräs kertoi haluavansa Saksaan ja valitti vakavista terveysongelmista, joihin ei Irakissa saa hoitoa. Ambulanssi ei ota häntä edes kyytiin. Kun kerroin naiselle, että ei hän Saksaan pääse, koska kansainväliset sopimukset ovat sellaiset, ettei Liettua päästä ketään alueensa läpi toiseen EU-maahan, naisen terveysongelmien vakavuusaste laski hetkessä. Hän totesikin palaavansa Irakiin jos ei Saksaan pääse. Liettuassa hän tietenkin oli heti saavuttuaan saanut kaiken tarvitsemansa terveydenhuollon, mutta sen saaminen ei niin tärkeää ollutkaan, kun sitä tarjosi maa, joka ei tarjoa myös hulppeaa elintasoa.

Kun teimme tämän suoran lähetyksen leiriltä, vihervasemmiston someraivo oli silmitöntä, mikä on vallan ristiriitaista. Vihervasemmistolaiset itse sanovat, että näiden kaikkein heikoimmassa asemassa olevien ääni pitäisi saada kuuluviin, ja me tarjosimme heille melkein kaksi tuntia aikaa kertoa omin sanoin tilanteestaan suorassa lähetyksessä, jota ei millään tapaa editoitu. Eikö sen pitäisi olla täsmälleen sitä, mitä vihervasemmisto haluaa?

Mutta eihän se ole, koska eivät he aidosti halua näiden ihmisten tarinoita kuuluviin. He haluavat julki oman versionsa niistä. Koska striimi paljasti karun totuuden turvapaikkaturismista ja tulijoiden jatkuvasta valehtelusta, se ei sopinut vihervasemmiston tarinaan.

Vihervasemmistolaiset haluavat, että valtamedian toimittajat menevät ottamaan kuvia turvapaikanhakijoista ja kertovat sitten, kuinka nämä ovat kaikkein hädänalaisimpia ja tarvitsevat apuamme. Toisin sanoen he haluavat aatetovereiden kertoman tarinan, jossa siirtolaiset ovat vain tarpeellista rekvisiittaa.

Nytkin turvapaikka-aktivistit yrittävät vakuuttaa, että hädänalaisia sieltä on tulossa, kun samaan aikaan sosiaalisessa mediassa leviää videoita, joissa nämä hädänalaiset hakkaavat lapioilla raja-aitoja, heittelevät valkovenäläisiltä saatuja kyynelkaasuammuksia puolalaisten rajavartijoiden niskaan, pyrkivät sokaisemaan heitä lasereilla ja heittelevät kiviä ja kaikkea käteen sattuvaa rajavartijoita kohti.

Tämä ei ole pakolaiskriisi vaan invaasio.

Samaan aikaan Maria Ohisalo ilmoittaa Twitterissä, että oikeus hakea turvapaikkaa menee kaiken edelle. Sisäministerimme siis kertoo itänaapurille, että Suomen voi ajaa kaaokseen tai vaikka miehittää laukaustakaan ampumatta, kunhan jokainen itärajan ylittävä muistaa sanoa asylum.

Onhan tämä kiusallinen tilanne sisäministerille: hänen tavoitteensa kun ovat täsmälleen samat kuin EU-maiden vihollisten tavoitteet, eli täyttää maamme kehitysmaiden ylijäämäväestöllä. Jos haluaa lukea lisää aiheesta ja rajakriisin kaltaisista väärennetyistä pakolaiskriiseistä, suosittelen lukemaan aiemman tekstini ”Feikki pakolaiskriisi jos toinenkin”.

Linkmenysin leirin haastattelujen ensimmäisen osan voi katsoa tästä. Haastattelut alkavat videon kohdasta 18:25. Tästä löytyy toinen osa, johon sisältyy mm. kirjoituksessa referoitu Turkista saapuneen miehen haastattelu.

Tiina Wiik on oululainen aktivisti ja blogisti.
%d bloggaajaa tykkää tästä: