En lakkaa lyömästä vaimoani

TEEMU KESKISARJA

–

Valitsin otsikon somen tarpeita varten (kansanedustaja flirttaili perheväkivallalla natsilehteen), mutta on siinä historiallinen itu. Viittaan sofistien viisasteluun antiikin Kreikassa. Koulukunta muistutti ajatushautomoa tai viestintätoimistoa. Se tarinallisti asioita ja peri maksun esiintymisvalmennuksesta. Paras tuote oli puhetaito, kun julkiset väittelyt olivat valtiotekoja, taidetta ja kansanhuvia.

Sofistit virittivät ansakysymyksiä, jotka laukesivat sekä myöntämiseen että kieltämiseen. Esimerkiksi: “Oletko lakannut lyömästä vaimoasi?” (tai mikä paljon tuomittavampaa, isääsi). Akropoliin ja agoran yleisö oli kärsimätöntä kuin twitterissä. Ken änkkäsi, että enhän minä ole lyömistä ikinä aloittanutkaan… hukkui nönnönnööhön.

Harmi, ettei sofistien alkuperäistekstejä säilynyt. Iskut ja vastaiskut vyön alle vääntyivät varmaan mielenkiintoisiksi. Maailma oli keskeneräinen 2 500 vuotta sitten. Mikään puolueeton asiantuntija ei tiennyt, kuinka kulkutaudit paranevat, toimiiko demokratia vai jumalkuninkuus, onko komedia paskempaa kuin tragedia, vastaako yksi kreikkalainen kymmentä persialaista.

Sofistien mukaan tosi ja epätosi olivat saavuttamattomia suureita. Argumenttien ja vasta-argumenttien kilpajuoksu päättyi ratkaisemattomaan, joten tuomariksi kävi yleinen mielipide. Väittelyn voittaja oli aina oikeassa. Siksi sanallinen silmänkääntäminen ei tarkoittanut valhetta.

Sokrates, Platon ja Aristoteles halveksivat sofisteja. Tosiviisaiden mielestä valefilosofit kiersivät oikeita ongelmia. Mene ja tiedä. Sofisteilla oli syvällinenkin puolensa. He kuljettivat kyllä eteenpäin ilmaisun ja ajattelemisen avuja.  Sofismin perintö elää yhä, joskin tunnistamattomaksi rappeutuneena.

”Irtisanoudutko rasismista?” on hypersofistinen kysymys. Se ei suinkaan kumpua kysyjän tiedonhalusta. Juu, jaa, toki, ei, tavallaan, ööh, miten niin, häh ja olkoon menneeksi johtavat samaan näennäisdebattiin. Irtisano vuokrasopimus ja työsuhde, joita et ole solminutkaan. Ota avioero ennen ensitreffejä alttarilla. Perustelut eivät parane sadoilla sanoilla. Senpä huomasivat poliitikot ”kohujen” kesänä.

Suomen ”tietoyhteiskunta” 2023 häviää älyllisyydessä valovuoden antiikille. Hengen valo taittui sokaisevan kirkkaaksi pimeydeksi. Väite ”elämme uutta keskiaikaa” loukkaa varhemman keskiajan hengenmiehiä, jotka pohtivat, laskivat, päättelivät ja todistivat kaikenmoista.

Digitaalisen kansankokouksen dogmit ovat typeryydessään järkkymättömät.  Vaimonhakkausfraasit ja ”rasisminvastaisuuden” inttäminen ovat yhtä arvottomia kuuromykkien koneiden kesken. Mielenosoitukset, tiedonannot ja julkilausumat kuuluvat hymiönaamojen farssin käsikirjoitukseen. ”Osallistamisen” näytelmästä puuttuvat alku, keskikohta ja loppu. ”Rasismikeskustelun” jatko-osan näyttelijäksi kelpaa ainoastaan Diogenes Sinopelainen. Hän masturboi torilla ihmisten edessä kyseenalaistaakseen vallitsevia moraalikäsityksiä.

–

–