Puola, Euroopan suojakilpi

MAURI RASINKOSKI

–

Keskiviikkona 10.9 heräsimme karuun todellisuuteen, josta realistisimmat ovat varoitelleet useita kertoja: Nato- maan ilmatilaan on tunkeuduttu! 10-20 venäläisdroonia on lennellyt Puolan ilmatilassa pitkin aamua.

Kremlin asiamiehet kömpivät miltei välittömästi koloistaan julistamaan sanomaansa: kuvat olivat lavastettuja, uutinen keksitty, droonit ukrainalaisten lähettämiä, asuinrakennuksen tuhoutuminen oli myrskyn aiheuttama, jne. Eri asiantuntijoiden keskuudessa on toki pohdittu, oliko tapaus vahinko tai droonit viallisia. Niin tai näin: jos Länsi-Ukrainaan tehdään drooni-iskuja, on aina riski, että lennokkeja lentää myös Puolan rajan yli. Jos Venäjä olisi rauhantahtoinen Puolaa kohtaan, miksi ottaa tällainen riski? Vahinko on erittäin epätodennäköinen selitys. Tapahtuma ymmärrettävästi herätti jännitystä myös Suomessa: mitä seuraavaksi? Osittain puolalaistaustaisena seurasin itsekin tiiviisti Puolan tilannetta kyseisenä päivänä.

Kiitos Puolan ripeän ja vahvan toiminnan, Moskovan örkeille annettiin selkeä viesti: voimaan vastataan kovemmalla voimalla. Tilanne on yhdistänyt paitsi Puolaa myös Natoa: Puolan presidentti Karol Nawrocki ja pääministeri Donald Tusk, joilla vielä alkuviikosta oli varsin vahvoja erimielisyyksiä politiikassa, tekivät tällä kertaa saumatonta yhteistyötä. Jopa Unkarin pääministeri Viktor Orban on selvin sanoin tuominnut Venäjän teot. Todennäköisesti oli myös Venäjän etu, ettei puolalaisia kuollut tai ettei esimerkiksi hävittäjillä hyökätty. Tämän voimme päätellä historiasta…

Puola on pitkin historiaa joutunut naapuriensa tönimäksi, jolloin kansalle on kehittynyt vahva soturimentaliteetti. 1500-1700-lukujen aikana Puola-Liettuan suurvalta sai torjua, milloin Krimin tataarien, milloin moskoviittien maahantunkeutujia. Olivatpa Puolan husaarijoukot lyömässä Wieniä piirittävät turkkilaislaumatkin vuonna 1683. Suuraateliston korruptoituessa Puolan valtio lopulta hävisi kartalta 1795 naapureiden jakaessa Puolan. Puola joutui pääasiassa Venäjän miehittämäksi vuoteen 1918. Miehitysaikana puolalaiset aktivoituivat kapinoimaan lukuisia kertoja idän sortovaltaa vastaan.

Lopulta saavutettuaan itsenäisyyden Puola sai torjua maahan vyöryvät bolševikkijoukot Varsovan alueella vuonna 1920. Tapahtuma on saanut nimen Veikselin ihme, eikä suotta! Tässä voimainkoitoksessa ratkaistiin mahdollisesti koko Euroopan kohtalo.

Tämän jälkeen puolalaiset ovat ottaneet yhteen niin natsien kuin kommunistien kanssa 1900-luvun verisen vuosisadan aikana. Tuhoon tuomitut kapinat, kuten Varsovan kansannousu tai kapinointi kommunistihirmuvaltaa vastaan, antavat kuvan sitkeästä ja jääräpäisestä kansasta. Sellaista ei halua vastaansa ensimmäisenä! Kuluvalla vuosikymmenellä ympyrä on sulkeutumassa Puolan kasvattaessa sotavoimaansa ja lopulta läpäistessä yhdessä Naton hävittäjien kanssa maansa puolustusvalmiutta koetelleen testin.

Myös Puolalla ja Suomella on yhteistä sotaan liittyvää historiaa. Molemmat maat olivat koko 1800-luvun Venäjän miehittämänä. Puolalaisten kapinoidessa Venäjää vastaan 1830 tunnettiin myös Suomen yliopistopiireissä sympatiaa puolalaisia kohtaan. Olipa jopa kansallisrunoilijamme J. L. Runeberg mukana nostamassa maljaa Puolalle, mistä nousikin pieni kohu.

Ensimmäisessä maailmansodassa oli Suomeen sijoitetuissa tsaarin armeijan joukoissa myös puolalaissotureita, joilla oli myöhemmin osuus vapaussodassamme. Osa puolalaisista muodosti komentajansa Stanislaw Prus-Bokuslawskin johdolla joukon, joka tunnettiin sittemmin nimellä “Puolan legioona”. Noin viikko ennen vapaussodan alkua Puolan legioona otti punakaartin kanssa yhteen Viipurin alueella, auttaen valkoisia perääntymään ja kokoamaan joukkoja myöhempiä taisteluja varten. Lisäksi puolalaisia vapaaehtoisia osallistui Helsingin vapautukseen valkoisten joukoissa.

1920- luvulla Puolalla ja Suomella oli yhteinen intressi: suojautuminen bolševistista valloittajaa vastaan, mistä syntyi Suomen, Viron, Latvian, Liettuan ja Puolan kesken reunavaltiopolitiikka. Reunavaltiopolitiikka kuihtui lopulta olemattomiin mm. Suomen saksalaismyönteisyyden sekä Puolan ja Liettuan ajoittain kireitten välien takia.

Talvisodan lopulla Ranska koulutti puolalaisia vapaaehtoisia Suomeen lähetettäväksi talvitaisteluun varustettuina. He eivät tosin ehtineet Suomeen ennen rauhan tuloa.

Tänä päivänä Suomi ja Puola ovat molemmat Naton ykkösnyrkkejä, jotka tekevät yhä tiiviimpää yhteistyötä niin sotilaallisesti kuin siviilielämässä. Tämä näkyi varsin hyvin presidentti Nawrockin vierailulla Suomessa toissaviikolla. Hän on kannattanut Suomen ja Ruotsin ottamista mukaan Bukarestin yhdeksikköön, joka on tämän päivän versio reunavaltiopolitiikasta.

Vahvaa liittolaisuutta maittemme välillä on syytä jatkaa ja vahvistaa entisestään: sitä arvostetaan pitkin länttä ja pelätään idässä. Kuten Puolan legioonan tunnuslause kuuluu: Za nasza wolnosc! I wasza! Meidän vapautemme puolesta! Ja teidän!

–

–