Lyhyt tyly vaalianalyysi

SEPPO OIKKONEN

–

Vaaleista on tullut valeet. 

Ei vain vaalitaistelu – niin sanotut vaalikeskustelut – olleet yliyleistävien yleiskäsitteiden tyhjää myllynpyöritystä, jossa poliittiset pukarit yrittivät retorisilla efekteillä vaikuttaa uskottavilta, vaan myös vaalien jälkipuinnista puuttuvat kaikki olennaiset tosiasiat. 

Voittajat voivat vapaasti elämöidä voitoillaan. ”Kiitos suomalaiset, että annoitte luottamuksenne meille!” Tosiasiassa politiikan luottamus on totaalisessa alennustilassa. Kuntavaaleissa äänesti äänioikeutetuista nippa nappa hieman yli puolet, aluevaaleissa äänestysprosentti, jos hirveä määrä hylättyjä ääniä otetaan huomioon, jäi alle viidenkymmenen. 

Kysymys: miten pieni pitää äänestysprosentin olla, ennen kuin aletaan kysyä vakavasti, onko vaaleissa valituilla aito demokraattinen legitimaatio toimia täysvaltaisena valtuutettuna? 

Aluevaaleissa hylättyjä ääniä annettiin kymmenkertainen määrä edellisiin vaaleihin verrattuna. Myös kuntavaaleissa protestiäänien määrä hyppäsi. Yksikään puoluejohtaja ei kuitenkaan epäröinyt julistaa oman puolueensa menestystä poliittiseksi ansioksi. Tosiasiassa menestys oli ennemminkin seurausta kansallisesta epäluottamuksesta. 

Eikä tiedonvälityskään tohdi nostaa tätä hyytävää tosiasiaa esiin. Ehkä tv-toimittajat ja hyvinvointilehdistön journalistit kokevat hekin saaneensa haluamansa ja olevansa voittajia. Ehkä suurimman potin oikeasti korjasi joku tv-humoristi, kuten Jukka Lindström, joka kertoo monta kymmentä persuvitsiä puolen tunnin ohjelmassaan. 

Itse asiassa todellinen vaalivoittaja oli Perussuomalaiset, joiden kannattajat ovat niitä jotka eivät politiikkaan juuri luota. Kukaan journalismin skribenttiharjoittelijoista ei kuitenkaan uskalla sanoa tätä ääneen.

–

–