NRx uutena oikeistona

M. A. MERETVUO

–

NRx eli uusreaktionarismi on oikeistolainen ajatussuuntaus ja liike on käytännössä tuntematon Suomessa, eikä siitä itseni lisäksi ole kirjoittanut meillä kukaan. Aiheen näkymättömyys on hämmästyttävää kun huomioidaan, että Elon Muskin ja Donald Trumpin myötä liikkeen edustama ajattelu on jossain määrin edustettuna maailman suurimman valtion ylimmässä johdossa. Tietämättömyys kertoo siitä, kuinka pihalla lähes kaikki politiikkaakin kommentoivat ovat aikamme todellisista kehityskuluista.

Populaareista tiedekirjoistaan tunnettu professori Yuval Noah Harari totesi eräässä haastattelussaan seuraavasti: ”Elämä maapallolla kehittyi neljä miljardia vuotta sitten. Neljään miljardiin vuoteen ei tapahtunut mitään merkittävää, kunnes tuli Elon Musk”. Musk on viime aikoina herättänyt kohua mm. julkaisemalla seksuaalirikoksiin liittyvää tilastotietoa Suomesta ja haastattelemalla saksalaisen AfD-puolueen johtajaa omistamassaan viestipalvelu X:ssä. Faktisesti paikkansapitävä tilastotiede ja poliittisen mielipiteenvapauden käyttäminen saivat arvohegemoniaansa vaalivan eliitin säikähtämään niin pahasti, että nyt tutkitaan mahdollisuuksia koko viestipalvelun kieltämiseen EU-alueella. Musk oli jo aiemmin viime vuonna aiheuttanut hämmennystä “väärillä mielipiteillään” Ison-Britannian Southportissa tapahtuneesta puukkohyökkäyksestä, jossa maahanmuuttajataustainen nuori surmasi kolme ja haavoitti kahdeksaa lasta. Musk asettui viesteissään puolustamaan raivostuneita ja kaduilla mieltään osoittaneita brittejä, kun hänen olisi tullut vähätellä puukkoiskua ja kauhistella lasten surmaamisesta raivostunutta ”äärioikeistoa”.

Mutta Harari ei lausunnollaan viittaa Muskin poliittisiin mielipiteisiin. Hän tarkoittaa, että maapallon historiassa tapahtui neljä miljardia vuotta sitten mullistus, kun biologiset organismit syntyivät. Sen jälkeen samat organismit velloivat pallolla eri muodoissaan, kunnes neljän miljardin vuoden päästä ilmaantui seuraava elämänmuoto: piipohjainen, ei-biologinen organismi. Tällä Harari tarkoittaa sekä tekoälyä että sen ilmenemistä robotiikan muodossa fyysisinä olioina. Lausunto on tietenkin täysin ylimitoitettu, sillä tekoälyn ja robotiikan kehittyminen ei ole ollut yksin Muskin, vaan lukuisten tieteilijöiden, yhtiöiden ja tutkimuslaitosten työn tulosta. Mutta Musk saakin lausunnossa ylleen symbolisen viitan näiden kehitysaskelten henkilöitymänä. Maailman rikkaimpana miehenä hän edustaa kaikkia niitä mahdollisuuksia, joita teknokapitalistinen järjestelmä voi avaruusraketteineen ja ihmismäisine robotteineen tarjota.

Uusreaktionarismista (NRx, neoreactionary) puhutaan toisinaan myös ”pimeänä valistuksena” (Dark Enlightenment), mikä kuvaa sen luonnetta vastavalistuksellisena liikkeenä. Se sai alkunsa 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen aikana kahden miehen, Curtis Yarvinin ja Nick Landin ajatuksista. Nimerkillä ”Mencious Moldbug” vuodesta 2007 asti blogannut Yarvin tulee piilaakson IT-talouden ytimestä. Tuohon aikaan Yhdysvaltojen konservatiivinen väestönosa haki uudelleen suhdettaan republikaanipuolueen edustamaan politiikkaan. Uudelleenhahmottamisen myötä syntyivät sekä puoluetta ”oikeammalle” ohjannut ns. teekutsuliike, äärioikeistolaiseksi nimitetty, paleokonservatiivi Paul Gottfriedin ja Richard Spencerin lanseeraama Alt-right, sekä marginaalisempana ja pinnan alle jääneenä uusreaktionarismi. Vaikka vanhoillista konservatismia ja libertaristista yksilönvapautta yhdistävä teekutsuliike hiipui 2010-luvun alussa, sitä voidaan pitää MAGA-liikkeen siemenenä ja siten Trumpin ensimmäisen presidenttikauden aatteellisena taustavirtauksena. Toisen, nyt alkaneen kauden yhtenä taustavirtauksena voidaan pitää sekä yleisölle että tutkijoille lähes tuntematonta uusreaktionarismia.

Yarvinin ja Landin hahmottelema liike ei mahdu valtanarratiiveista tuttuihin, 1900-lukulaisiin vasemmiston ja oikeiston määritelmiin. Perinteisen konservatiivisuuden tai liberaalioikeistolaisen talouspolitiikan sijaan sille ominaisia tunnuspiirteitä ovat cyperpunk-tyylinen teknofeodalismi, panarkinen anarkokapitalismi, meritokraattinen uuskameralismi, futuristinen transhumanismi ja digitaalinen akselerationismi. Valtamedian tarjoama mielikuva Trumpin ja Muskin ”äärioikeistolaisuudesta” johtaa harhaan, koska se viittaa Gottfriedin ja Spencerin edustamaan etnonationalismiin.

Yhtenä monien pelkäämänäkin kehityskulkuna on jo vuosia pidetty maailman luisumista uusfeodalistiseen suuntaan. Tällä tarkoitetaan paluuta aikaan, jossa lääninherrat hallitsevat vasallejaan omistustensa kautta. Nykyajan feodalismissa omistuksen mittana ei ole maaomaisuus vaan osakeomistukset suuryhtiöistä, joiden taloudet ovat jo monia valtioita suurempia. Näin ollen teknoyhtiöiden johtajista on tulossa nykyajan keisareita, joilla on valtaa paitsi suoraan omistamiensa yhtiöiden palvelusisältöihin, myös seurattuina mielipidevaikuttajina. Musk on vienyt tämän vallan jo nyt uudelle tasolle päästessään mukaan Yhdysvaltojen poliittiseen hallintoon, joskin hänen ja presidentti Trumpin yhteistyö saattaa päättyä yhtä nopeasti kuin alkoikin. Siinä, missä plutokratialla viitataan liberaalidemokraattisen järjestelmän taustalla salaa omaa etuaan ajaviin talousvaikuttajiin, teknofeodalismissa nämä voimat nousevat esiin avoimesti ihailtuina, jopa ikonisisa hahmoina. Kehityskulun hyvä puoli on mielipiteen- ja sananvapauden moniäänistyminen. Teknofeodalismi on nimittäin kapitalistisen logiikan mukaisesti yhtiöiden välisen kilpailun lainalaisuuksien hallitsema järjestelmä. Kun viisi yhtiötä edustaa samaa, esimerkiksi arvoliberaalia narratiivia, mutta mielipidemarkkinoilla on kysyntää myös vastakkaisille näkemyksille, sanelevat kilpailun lait, että yksi viidestä yhtiöstä siirtyy väistämättä tavoittelemaan toisin ajattelevaa asiakaskuntaa. Koska liberaalidemokraattinen järjestelmä ei halua tätä sallia, vaan pyrkii laeilla ja säätelyllä estämään ”väärät” mielipiteet, se ei todellisuudessa ole liberaali eikä demokraattinen. Tämä on myös yksi Yarvinin keskeisimmistä argumenteista vallitsevaa järjestelmää vastaan.

Kapitalismin vapaus onkin yksi uusreaktionaristisen liikkeen keskeisiä ajatuksia. Erona tavanomaiseen talousoikeistoon on, että periaate halutaan viedä tilanteeseen, jossa markkinoiden toimintaa ei rajoiteta millään laeilla tai säätelyllä. Anarkokapitalistisilla markkinoilla vallitsee vahvimman, kyvykkäimmän ja sopeutuvimman yhtiön laki. Yhtiöt voivat kasvaa valtioita suuremmiksi, kuten ne ovat jo kasvaneetkin. Tämän uskotaan kirvoittavan kilpailun ja siten myös innovoinnin ja tuottavuuden äärimmilleen, minkä oletetaan palvelevan kaikkien etua. Tällaisessa järjestelmässä valtioiden uskotaan muuttuvan tarpeettomiksi, ja niiden sijaan ihmiset kuuluisivat yksityisiin oikeusjärjestelmiin. Koska veronmaksuvelvoitetta ei olisi, kansalaiset yksinkertaisesti ostaisivat julkisiksi miellettyjä palveluita ja infrastruktuurin ylläpitämistä yksityisiltä yhtiöiltä, turvallisuuspalvelut mukaan lukien. Periaate on tuttu esimerkiksi kaikille yksityisteiden varsilla asuville, mutta mittakaava koskisi kaikkia teitä. Yksityiset vakuutusjärjestelmät puolestaan vastaisivat sairaanhoidon ja sosiaalihuollon kaltaisista asioista, maksua vastaan tietenkin.

Jos yksilö voi vapaasti valita mihin oikeusjärjestelmään haluaa kuulua, puhutaan panarkiasta, mikä olisi digitaaliaikakaudella jopa kohtuullisen helposti toteutettavissa. Tietenkin tällaisen digitaalisen valtion kansalainen olisi edelleen asuinpaikkansa lainsäädännön alainen, mutta taloudelliset oikeudet ja velvollisuudet riippuisivat juridisesta kansalaisuudesta, aivan kuten tavanomaisten valtioiden kohdalla nykyisinkin on. Uusreaktionarismi eroaa anarkokapitalismin valtiottomasta teoriasta siinä, että ei näe maa-alueeseen rajautuneiden valtioiden katoavan kokonaan, vaan uskoo nykyisten valtioiden pirstaloituvan kaupunkivaltioiksi. Jokainen voisi tällöin hakeutua omien mieltymystensä mukaista lainsäädäntöä ja omaa aate- ja arvomaailmaansa edustavan pienvaltion asukkaaksi, jos hänellä olisi varaa ostaa sen kansalaisuus. Kaupunkivaltioiden väliset alueet muistuttaisivat todennäköisesti postapokalyptistä joutomaata, joten uusreaktionarismi sisältää esittämiensä ihanteiden lisäksi myös aimo annoksen dystopiaa.

Elon Musk voisi esimerkiksi perustaa oman X-valtion, jonka kansalaisiksi häntä kannattavat voisivat ryhtyä ostamalla osuuden valtiosta. Tuottavuutta ja tehokkuutta maksimoidakseen tällainen valtio toimisi hierarkkisesti ja autoritaarisesti, kuten yhtiötkin toimivat. Periaatetta nimitetään uuskameralismiksi. Voidaankin kysyä, miksi yhtiöt eivät ole demokraattisia jos kerran demokratian väitetään olevan hyvä tapa organisoida yhteisöjä? Miksi työntekijät eivät äänestä johtajiaan? Uuskameralistista ajattelua ohjaa enemmistöperiaatteen sijaan meritokratian periaate, jonka mukaan kyvykkäämmät ja osaavammat valikoituvat hallitsemaan vähemmän kyvykkäitä ja vähemmän osaavia. Myös joitakin rodullisia näkemyksiä on esitetty liikkeen piirissä, pohjautuen etnisten ryhmien älykkyys- ym. tilastoihin. Tällaisen valtion huipulta löytyisi suurin innovaattori, toimitusjohtaja-kuningas, joka visionäärinä on saanut suurimmat ihmisjoukot ostamaan tuotteitaan. Tätä voisi nimittää Julius Evolan edustaman, traditionalistisen kastijärjestelmän päivittämiseksi 2020-luvun teknoaikaan. Skottifilosofi Thomas Carlylen tapaan Yarvin kannattaa tasa-arvon sijaan ”sankareiden hallintoa”, siis poikkeusyksilöiden, joiden kohtalona on ohjata paitsi yhtiöidensä, myös koko maailman suuntaa. Ainakin Musk on omaksunut roolin tällaisena poikkeusyksilönä.

Futuristisen transhumanismin mukaan teknologinen vallankumous ei muuta ainoastaan taloutta ja työelämää, se muuttaa myös meitä ihmisinä. Kyse on teknologian sulautumisesta osaksi ihmistä erilaisten kehoon kiinnitettävien rajapintojen kautta. Tämän uskotaan mahdollistavan pidemmän elinajan ja jopa ikuisen elämän, kun ihmisen tietoisuus voidaan ladata kovalevylle. Transhumanismia laajempi käsite on posthumanismi, jossa koko ihmiskäsityksemme muuttuu ihmisen ja koneen välisen eron kadotessa. Harari onkin jo visioinut tilannetta, jossa tekoälylle on annettava kansalaisoikeudet, kun ei enää pystytä olemaan varmoja, onko sillä tunteet ja tietoisuus. Ongelmana on, että jo nyt jotkin tekoälyohjelmistot pystyvät imitoimaan tunteita. Voimme hyvinkin päätyä tilanteeseen, jossa emme yksinkertaisesti tiedä, onko koneella ihmisen kaltainen tietoisuus vai ei, ja meidän on vain luotettava sen sanaan. Ihmisen yliluonnolliseen sieluun uskoville voi tässä tilanteessa vastata vain Dalai-laman sanoin: jos kone on tarpeeksi itsenäinen ja toimintakykyinen, miksei tietoisuus voisi laskeutua tuonpuoleisesta koneeseen siinä missä biologiseen olentoonkin?

Digitaalisella akselerationismilla tarkoitetaan teknologisen kehityksen kiihtymistä ja ns. effective accelerationism -liikkettä. Liike on suosittu piilaakson teknokuplassa, ja ammentaa landilaisesta oikeistoakselerationismista sikäli, että pitää kiihtymistä väistämättömänä. Esimerkiksi tekoälyä koskevalla sääntelyllä vain hidastamme väistämätöntä. Väistämättömyytenä Land pitää tekoälyn tulemista itsetietoiseksi, mikä tarkoittaa hänen mukaansa samalla kapitalismin itsetietoisuutta, järjestelmän lopullista vapautumista ihmisen asettamista rajoista. Tämä olisi samalla ihmisen loikka itsensä yli ja evoluution seuraava kehitysaskel, ihmisyyden ulkopuolinen ”xenodemoni”. Olen kirjoittanut akselerationismista, transhumanismista ja posthumanismista kirjassani Kaaoksen reunalla, joten en käsittele niitä tässä enempää.

Uusreaktionarismi edustaa siis vastavoimaa aikamme arvoliberaalille ajattelulle. Traditionalistien tapaan se näkee lännen olevan tuhoutumassa omaan, valistuksen aikakaudella alkaneeseen rappioonsa. Muille oikeistoliikkeille tyypillisen menneisyyden haikailun sijaan se on kuitenkin syntynyt vastaamaan digitaaliajan realiteetteja: teknologisoitumista, kiihtymistä, yksilökeskeistä pirstaloitumista ja suurten johtajien kaipuuta. Toisin kuin nationalismissa, kansallisvaltiot eivät näyttele siinä juuri minkäänlaista osaa. 90-lukulaisen, monikulttuurisen maailmankyläajattelun sijaan globalisaatio näyttäytyy entistä pirstaloituneempana tilana, jossa erilaiset mielipidekuplat ovat vapaita muodostamaan omia yhteisöjään aina kaupunkivaltioihin asti. Kaikkea tätä voi tietenkin pitää utopiana ja ohittaa olan kohautuksella. Mutta monet uusreaktionaarien 2000-luvun alussa esittämistä visioista ovat jo totta, mikä tulee hyvin esiin myös Hararin kirjoissa ja haastatteluissa. Tällaisia visioita ovat olleet mm. teknologiayhtiöiden kasvu valtioita suuremmiksi, tekoälyn vaikutus työmarkkinoihin, autoritaarisuuden suosiminen liberaalin demokratian sijaan sekä nykyisten yhteiskuntien yhä nopeampi pirstaloituminen, mikä sekin tapahtuu osaksi teknologioiden edesauttamana.

On täysin mahdollista, että sen paremmin Trump kuin Musk eivät kysyttäessä osaisi kertoa edes kuulleensa uusreaktionarismista. Kyse ei olekaan liikkeestä, jota kannattaakseen tulisi omaksua jonkin auktoriteetin sanelema ideologia, kuten vaikkapa Landin Dark Enlightenment-manifesti. Kun joku edistää edellä mainittuja periaatteita, hänet voidaan sijoittaa uusreaktionaarisuuden kehykseen, vaikkei hän edes tietäisi edustavansa sitä. Mutta liikkeen yhteys Trumpin hallintoon ei ole ainoastaan epäsuora. Hallinnon varapresidentti J.D. Vancen tiedetään olevan Yarvinin lukija. Toisena hänen oppi-isänään on ollut Paypal-yhtiön perustajistoon kuuluva Peter Thiel, joka on rahoittanut uusreaktionaristista liikettä. Thiel on lisäksi rahoittanut talousguru Milton Friedmanin pojanpojan, Patri Friedmanin hanketta perustaa anarkokapitalistisia, nykyisten valtioiden laeista ja asetuksista vapaita, meressä kelluvia utopiavaltioita Tyynellemerelle. Thielin vuonna 2009 antama lausunto kuvaa hyvin uusreaktionaarisen liikkeen perusajatusta, ja mahdollisesti maailman suurimman valtion politiikkaa Trumpin uudella presidenttikaudella. Lausunnossaan Thiel totesi, että ei enää usko demokratian ja vapauden olevan sovitettavissa yhteen. Vaikka monet uusreaktionaarien teoriat saattavat tuntua epärealistisilta ja epätoivottavilta, en voi väittää hänen olevan väärässä.

–

–