Koronapopulismin paluu

MARKO HAMILO

–

Huomasin vuodenvaihteessa, että suuresti arvostamani historiantutkija, perussuomalaisten kansanedustaja Teemu Keskisarja haluaisi aloittaa “korona-ajan häväistysten tutkimuksen”. Kirjoituksessaan Sarastuksessa Keskisarja väittää, että “Koronan historiankirjoitus – jos sitä vielä onkaan – herättää nukkuvan hirviön ja kaivaa esiin irvokkaita luurankoja.”

Entä jos virallinen selviytymistarina olikin valhe, Keskisarja pohtii. Niin minäkin.

Keskisarja on puhujana ja kirjoittajana hieman kuin Donald Trump – kaikkea ei kannata ottaa aivan kirjaimellisesti. Reippaalla retoriikalla Keskisarja rääväsuisen kirjoituksensa aloittaakin:

Kätkimme kasvot naamariin kuin niqabiin. Lymysimme sulkujen takana ja kartoimme jopa rakkaimpia sukulaisia. Jännitimme A-studion tautiviisaiden ennustuksia ja tivasimme toisiltamme vilkkuja ja passeja. Tykitimme suoneen leikkaamatonta sataprosenttisen priimaa rokotekamaa ja kerjäsimme lisäannoksia narkkarimaisesti. Vainosimme lähimmäistä, joka syystä tai toisesta ei suostunut piikille. Riistimme lapselta lapsuuden kokemuksen, jotta ikäloppu riskiryhmä ehkä sai hieman pidemmän varjoelämän.

Olen itsekin sitä mieltä, että korona-ajan historiankirjoitus on tekemättä, ja jonkinlainen puolueeton selvitys koronapolitiikan onnistumisista ja epäonnistumisista olisi paikallaan. Kriittinen, tieteelliseen tutkimukseen pohjautuva selvitys.

Pandemian likapyykki pitäisi pestä ensisijaisesti sen takia, että niiden kahden vuoden aikana, kun koronaviruksen leviämistä rajoitettiin, syntyi ennennäkemätön populismin ja salaliittoteorioiden aalto. Ihmiset, jotka silloin saatiin uskomaan ties mihin teoriaan siitä, miten “meitä on huijattu”, voimaantuivat toisistaan ja levittävät nyt uusia päättömiä teorioita siitä, miten meitä taas huijataan. Oli sitten kysymys ilmastopolitiikasta tai ylipäätään yksittäisistä sään ääri-ilmiöistä, lintuinfluenssasta tai mahdollisista tulevista ihmisten pandemioista, tietty marginaalinen ihmisryhmä on valmisteltu triggeröitymään heti, kun joku käyttää populistin suosikkipronominia “ne”. Ne, tuo tarkemmin määrittelemätön vallanpitäjien yhteenliittymä, vievät meiltä sananvapauden, liikkumisvapauden ja mitä vielä.

Oikeasti pandemia-aikana tapahtuikin muutama kertakaikkiaan hävytön asia. Ne vain eivät liittyneet koronan torjuntaan kuten liikkumisrajoitukset, maskivaatimukset ja koronapassit. Meidät – tai lähinnä siis silloinen hallitus oppositiopuolue kokoomuksen myötävaikutuksella – huijattiin rahoittamaan kertaluonteista, tarkkarajaista koronaelvytyspakettia, joka ei ollut laisinkaan tarkkarajainen, ei valitettavasti taida jäädä kertaluonteiseksi, ei elvyttänyt kun elvytyksen aika olisi ollut eikä käytännössä liittynyt niinkään koronaan kuin euroalueen jatkuvaan kriisiin. Toisekseen koronan varjolla siirrettiin kunnallisvaalit perussuomalaisten kannalta erityisen epäotolliseen ajankohtaan, alkukesään, jolloin kunnon perussuomalaiset ovat laittamassa mökkiään kesäkuntoon. Nämä jäivät taka-alalle, kun meluava joukko populisteja teki harmittomasta kasvomaskista elämää suuremman draaman.

Pelkään, että seuraavan kriisin kohdalla tapahtuu samoin ja todelliset ongelmat jäävät populistisen huudon varjoon. Siksi pandemiapolitiikka pitääkin läpivalaista huolella.

Valitettavasti Keskisarjan rääväsuinen avautuminen ei asiaa juuri edistä. Itse asiassa kyseinen kirjoitus on kirja-arvio kasvatustieteen professori Tapio Puolimatkan kirjasta Ihmisyys uhattuna. Miten meistä tehdään uuden maailmanjärjestyksen kannattajia. Puolimatka on ansioitunut kasvatuksen teorian ja tradition tutkija, mutta näyttäisi menevän täysin metsään arvioidessaan koronatoimia – ainakin jos Keskisarja referoi Puolimatkaa todenmukaisesti.

Keskisarja ja Puolimatka eivät kerro mitään vaihtoehtoa, mitä Covid-19:lle olisi pitänyt tehdä, jos Marinin hallituksen ja THL:n konstit jotenkin uhkasivat ihmisyyttä tai veivät meitä kohti “uutta maailmanjärjestystä”.

Ehkä kuten Ruotsissa, joka keväällä 2020 valitsi antaa mennä -politiikan? Politiikka oli yhden byrokraatin, valtionepidemiologi Anders Tegnellin linja, joka jätti poliitikoille mahdollisuuden olla tekemättä ikäviä valintoja. Lopulta poliitikot kuitenkin ottivat korona-asiat käsiohjaukseen, kun Tegnellin linja ei toiminut, joten Ruotsin koronapolitiikka ei ehkä ollut oikea vastaus edes ruotsalaisten itsensä mielestä.

On helppoa kitistä maskeista, koronapasseista ja suljetuista kouluista, jos ei esitä niille vaihtoehtoa ja jonkinlaista arviota siitä, mitkä vaihtoehdon seuraukset olisivat olleet. Keskisarja antaa ymmärtää, että olisi perussuomalaisten etu muistella vuosien 2020-2021 koronatoimia. Itse olen siitä täysin eri mieltä. Sanna Marinin hallituksen politiikka oli suhteellisen onnistunutta. Tieteellinen kritiikki sitä kohtaan tuli eri alojen tutkijoiden suunnalta heti keväällä 2020, jolloin Eroon koronasta -yhteisö esitti epidemian tukahduttamista sen ohjailun sijaan. Nähdäkseni kaiken nykyisen tiedon valossa tuo kritiikki osui oikeaan. Vähemmillä sulkutoimilla maan sisällä olisi päästy, jos kesästä 2020 lähtien olisi tehty enemmän uusien varianttien sisäänpääsyn estämiseksi Suomen rajoilla.

Olen käsitellyt koronapopulismia marraskuussa julkaistussa kirjassani Tiede ja populismi. Perussuomalaiset tiedetoimittajan silmin. Perussuomalaisena olisin iloinen, jos kukaan ei muistelisi pandemiaa lainkaan, ainakaan ennen kuin vuoden 2027 eduskuntavaalit ovat ohi. Meillä ei ole siinä juuri voitettavaa, ainakaan jos perussuomalaiset yhä haluavat leimautua uuden maailmanjärjestyksen salaliittoteoreetikoiksi. Tavalliset suomalaiset – ja sehän hyvänlaatuisen populismin kohderyhmä on – eivät noita hörhöuskomuksia osta.

Tiedetoimittajana ja kansalaisena kuitenkin toivon, että pandemiahölmöily käydään tieteellisesti läpi, ja kansalaisille selitetään, mitä tehtiin ja miksi, mikä toimi ja mikä ei toiminut. Tavoitteena pitäisi olla, että ensi kerralla pandemian yllättäessä sekä toimet että niistä viestiminen ovat perustellumpia ja johdonmukaisempia kuin 2020-2021. Silloin vastareaktio hörhöosastoltakin jäisi marginaaliin, eikä perussuomalaisten tarvitsisi lähteä sitä hölmöilyä peesaamaan.

–

–