Otsolan tuhopoltto on jokaisen kansallismielisen ongelma

JUHA KAARNA KETTUNEN

–

Pari päivää sitten tuleen sytytetty Otsola sijaitsi ehkä kaukana asuinpaikastasi, mutta jos olet kansallismielinen, teko kohdistui sinuun. Otsolassa on harrastettu ahkerasti kuvia kumartelematonta kulttuuritoimintaa. Siitä muodostui nopeasti yksi kansallismielisen toiminnan aktiivisimmista keskuksista. Vastapuoli on jälleen osoittanut, että he eivät hyväksy kansallismielisyyttä – ideologiaa, joka heidän ja meidän yhteisen kotimaamme synnytti. Otsolan tuhopoltto on konkreettinen ja symbolinen yritys polttaa komeassa nousussa oleva kansallismielisyys takaisin maan tasalle.

Teko on paljon raaempi ja piittaamattomampi kuin Otsolaa alusta asti maalittaneessa valtamediassa annetaan ymmärtää. Talon toimintaan kuuluu muun muassa rivakkaa urheilua ja täysimittaista juhlimista. Mistä tuhopolttajat tiesivät, ettei talon jossain peränurkassa maannut umpiunessa joku pitkistä painitreeneistä voipunut urheilijanuorukainen, jonka oli tarkoitus aloittaa kotimatkansa vasta aamulla? Miten he olisivat voineet varmistua, ettei joku pitkän illan viettänyt ja humalaansa pois nukkuva ollut vällyjen alla kuorsaamassa, näkymättömissä ikkunasta katsottuna? Silti palo sytytettiin. Kahdesta kohtaa. Siitä olisi aivan hyvin voinut seurata poliittisesti sävyttyneitä ja huolellisesti tuhkattuja ruumiita.

Kuten vitsi kertoo, kaikki Stalinista oikealle ovat nykyvassareiden mielestä natseja. Vitsissä on vain vähän huumoria ja paljon totuutta. Kansallismielisissä porukoissa aikaansa viettäneet tietävät, että väki on ideologialtaan, käytöstavoiltaan ja jopa ulkonäöltäänkin melkoisen kirjavaa. Ihmisiä löytyy laidasta laitaan ja osa laitojen ulkopuoleltakin. On virsiä veisaavia pyhäkoulutyttöjä ja räyhämusiikista nauttivia saatananpalvojia, on luupäärokin tahtiin sotaisasti nyrkkiä puivia aggressiivisia klanipäitä ja toismaailmallisissa äänimaisemissa euforiatilassa harhailevia esoteerikkoja. Ja kaikkea näiden väliltä ja kaikkien näiden yhdistelmiä.

Jos olet valtamedian kertomusten varassa, et pysty ymmärtämään kuinka kirjava joukko suomalaisia mieltää itsensä kansallismielisiksi. Äärivasemmiston iskulauseita hokeva mölytorvi leimaa natseiksi niin planeetan kokoisesta tuhosta ja Hitlerin kosmisesta paluusta unelmoivan erakoituneen satanisti-akselerationisti-kansallissosialistin kuin pohjanmaalaisen Kristillisdemokraatteja äänestäneen sinisilmäistä suurperhettä kasvattavan lahkolaisen, jota kummastuttavat burkhat mutta kebab ei. Molemmille olisi mahdollisesti ollut Otsolassa tarjolla jotain mielenkiintoista, vaikkei aivan oman maailmankuvan mukaista.

Halusin muistuttaa itseäni valtamedian tavoista hoidella näitä hommia ja luin lounaalla tiistaina 12.11. Hesarin pahoinvoinninkin uhalla. On se edelleen oksettavien ihmisten oksettavalla tavalla tekemä oksettava lehti. Lounas meni jotenkuten alas, Hesarin tyyli edelleenkään ei. Otsolan paloa käsittelevää uutista lukiessa huomio kiinnittyi toimittajan päätökseen kuvailla heti jutun alussa Otsolaan saapuvan Tuukka Kurun autoa aina merkkiä, mallia ja väriä myöten. Jos tällaiset asiat ovat merkityksettömiä, Hesarin vahingossamaalittaja Matti Huuskonen voinee todistaa asian kertomalla oman ajoneuvonsa merkin, mallin ja värin? Mieluiten tietenkin jossain muualla kuin Hesarissa, koska kuka tuota jätettä nyt päivittäin lukisi.

Osaavat toki muutkin kuin Hesari. Ilta-Sanomat käyttää tehokkaasti paria etäännyttävää sanaa kertoessaan: ”Hyvinkään Koneenkadulla sijaitsevalla teollisuusalueella syttyi suuri tulipalo maanantain vastaisena yönä”. Voisikohan tuota korkeammalta norsuunluutornista katsoen kertoa? Teollisuusalueella, jossain vaan siellä, jotenkin vaan otti ja syttyi tämä tulipalo. Tämä on sitä samaa etäännyttävää ja ylimalkaista kielenkäyttöä, johon olemme saaneet vuosien varrella tottua: ”Auto ajoi väkijoukkoon”, ”Puukotus tapahtui keskellä päivää”.

Valtamedia on joissain asioissa tarkka, joissain suurpiirteinen. Se on aina valinta. Tietoinen tai tiedostamaton, mutta valinta silti. Saisikohan jonkin nykyisen höpölehden toimittaja potkut heti vai saman tien, jos otsikoisi juttunsa: ”Sinnikkäiden kansallismielisten aktiivien rakennukseen kohdistettiin viime yönä raukkamainen tuhopoltto”?

Valtamedian peräkomerosta aina komennettaessa esiin luikertelevat äärioikeistospesialistit tilattiin taas pikavauhtia paikalle laukomaan puolitotuuksia, vähättelemään, latelemaan tyhjänpäiväisyyksiä ja vetelemään yhteyksiä tuhopolton kohteena olleiden ja joidenkin tuomittujen rikollisten ja terroristien välille. ”Tällaista tapahtuu harvoin, ei tällaista juuri tapahdu, saattaa kiristää tunnelmaa itsenäisyyspäivänä, mutta eipä kuitenkaan paljoa…” Ikuista tyhjän vatkaamista ja parhain päin selittelyä aina silloin kun asetelma on näin päin. Ei siitä kovin kauaa ole, kun Bar Rock Bearin omistajan autot poltettiin hänen kotipihalleen poliittisista syistä. Jostain syystä tämä tuhopolttotapaus on päässyt unohtumaan jokaiselta äärioikeistospesialistilta. Autot olivat tuossa tapauksessa niin lähellä asuttua taloa, että oli tuurista kiinni, ettei vahingonteosta tullut murhapoltto.

Vasemmalta jankutetaan, että ”antifasismi on aina itsepuolustusta”. Siten annetaan antifasistille tuomarin viitta, käteen syyttäjän paperit ja toiseen käteen pyövelin kirves. Asetelma on selkeä, eikä vauhtia näköjään hidasta, että se on myös järjetön. Ovatkohan vasemman laidan militantit miettineet loppuun asti, miltä vastakkainasettelu jatkossa näyttää, jos se viedään pois keskusteluista ja kaduilta, ja lähdetään mukaan niihin suuren maailman meininkeihin, joissa talot palavat ja ruumiita tulee?

Jos vasemman äärilaidan porukka maalaa leveällä pensselillä kaiken kansallismielisen toiminnan, saattaa vääjäämättä nouseva vastareaktiokin olla jotain muuta kuin järkiperäinen ja tarkkaan kohdistettu. Rakennus ei palanut kokonaan, mutta vauriot ovat pahoja. Onneksi kukaan kansallismielinen ei menettänyt tässä hyökkäyksessä henkeään.

Vaikka uutisointi oli mitä oli, paikan nimi on nyt laajemmassa tiedossa. Moni passiivisempi kansallismielinen tietää, että tällainen paikka on olemassa. Otsolan jylhää nimeä on nyt makustellut lehtien sivuilta koko kansa. Moni Otsolasta tiennyt teki varmasti saman tien uutisista kuultuaan jämerän päätöksen, että heti joukkoon mukaan kun se taas mahdollista on. Myös moni kansallismielisyyden ja kansallismielettömyyden aidalla istuva ja mielipidettään arpova sai varmasti shokkiherätyksen siihen, missä vaiheessa kulttuurisotaa nyt mennään. Voisi sanoa, että Otsola on nyt saanut tulikokeensa ja paikkaa on hiukan kaskettu. Se tarkoittaa, että toiminta on nouseva tuhkista entistä elinvoimaisempana hetken hiljaiselon jälkeen.

–

–