Usko pois

TENHO KIISKINEN

–

Umberto Econ viimeisiä esiintymisiä katsoessa oli nipistettävä itseään muistaakseen, että mies oli joskus professori. Taiteilijaeläkkeelle jäänyt suomentaja ja kustantaja Kari Klemelä ei ole vielä höperö, mutta Ruusun nimi on kulunut hänen käsissään. Vastikään ilmestyneessä romaanissa Virtuaaliluostari on myös kieroilevia munkkeja, mysteerejä ja salainen kirjasto, mutta kirjoittaja ei ole kovin tosissaan.

Moraalisessa ja taloudellisessa rappiotilassa ollut Rauhalan luostari saa pelastajan tarmokkaasta isä Nikolaista, joka päättää uudistaa kertaheitolla niin luostarin kuin uskon. Samalla voi lyödä rahoiksi, kun maanpäällinen paratiisi alkaa houkutella myös julkimoita ja turisteja. Luostarin ympärillä olevat loistohotellit ja ravintolat ovat kuitenkin vasta esimakua, sillä isä aikoo rakentaa virtuaalisen keinotodellisuuden, joka tarjoaa vieraille täydellisen uskonnollisen kokemuksen. Fantasiassa voi seurata Jeesus-lapsen syntymää tai kysyä Juudakselta hopeakolikoiden arvoa dollareissa. Teknologia voi ehkä pian antaa meille jotakin tällaista.

Fyysistä kilvoittelua vaativampaa on eläminen kaikkialta aisteihimme tunkeutuvan mutavyörynomaisen, kaoottisen ja ristiriitaisen informaatiotulvan aiheuttaman sietämättömän stressin ja burnoutin uhan alla. Tämän uhan vastustaminen on aidointa luostarikutsumuksen täyttämistä, sillä siinä jokaisella on tilaisuus osoittaa todellinen henkinen kestävyytensä… Vihdoinkin meillä on tasaveroinen keskustelukumppani, joka kuuntelee uskollisesti toivomuksiamme ja rukouksiamme, tottelee nöyrästi ja täyttää viipymättä käskymme. Milloinkaan ei ihmiskunnalle ole avautunut yhtä huikaisevaa mahdollisuutta päästä lähemmäksi jumalallista kokemusta.

Satiirinen ote ei peitä kristinuskon tulevaisuudesta tehtyä havaintoa. Jos Jumala on pelkkä projektio ihmisen omista ominaisuuksista, on lopulta yhdentekevää perustuuko hänen uskonnollinen kokemuksensa valheeseen. Havainto on kuitenkin vielä pelkkä ennustus, sillä myös isä Nikolailla on vastustajansa. Klemelä on varovainen suuren kuvan maalari, mutta osuu arvatenkin oikeaan siinä, että uskontojen on ennen pitkää keksittävä, miten sovittaa yhteen Jumala ja teknologia. Tehtävää ei ainakaan helpota se, että pidämme teknologiasta koko ajan enemmän kuin sen antajasta, ja mitä nautinnollisemmaksi elämämme muuttuu, sitä vähemmän kaipaamme kuria. Psykologinen tulkinta, jonka mukaan Jumala on vain projektio, saattaa hyvin johtaa uskontoon ilman Jumalaa. Pelkän mielihyvän tai psyykkisen tarpeen palvominen tuntuu meistä yhä kunniattomalta, mutta olemme silloin kaikkein rehellisimmillämme. Me etsimme kliimaksia, vaikka järki ei antaisi tai jaksaisi uskoa tuonpuoleiseen.

Isä Nikolain vastustaja eli periaatteen ihminen taistelee paljon muutakin vastaan. Kustannusalan ja yliopistomaailman pikkusieluisuus kuvataan herkullisen todenmukaisesti, eikä lukija epäile vanhaa ja viisasta kertojaa tämän osoittaessa, miten karkeat ja itsekkäät motiivit voittavat, vaikka sanat ovat milloin kenen suussa. Inhokit tulevat aina joukolla, sillä tekopyhyys ja maallistuminen kiukuttaa täsmälleen samaa ihmistä kuin poliittisesti korrekti vouhottaminen:

(-) Ikään kuin isläämilaisista saisi kirjoittaa vain toinen isläämilainen, sadannesta sukupuolesta vain toinen sadassukupuoleinen ja uskonkiihkossaan miltei sukupuuttoon kuolleista xhosista vain joku hengissä säilynyt xhosa. Ilman mainittuihin identiteetteihin syntymistä ei voinut enää olla minkään maailman asiantuntija eikä ainakaan kokemusasiantuntija, jonka sana painoi enemmän kuin yhdenkään akateemisesti koulutetun tutkijan kokemus ja kokonainen elämäntyö. Faktavirasto oli jo täynnä tällaisia hyväpalkkaisia sensitiivisiä yhden kokemuksen asiantuntijoita.

Klemelän kääntäjätausta loistaa hänen taidossaan leikkiä sanoilla, ja kertomus on vakavuuden puutteesta huolimatta aidosti jännittävä. Se myös viljelee kuolleeksi luultua huumorin lajia, jossa raavaat miehet puhuvat ja ovat kuin pikkupojat – tässäkin siis hatunnosto Econ ja miksei myös Günter Grassin suuntaan. Kirjailijoilla on omat tapansa huvitella. Kari Klemelän suurin pila taitaa olla siinä, että ilman mielipiteitä tätä myytäisiin.

–

Kari Klemelä: Virtuaaliluostari. Mansarda 2024, 300 s.

–

–