Mustien Elämillä On Väliä – vai onko sittenkään?

TEEMU KESKISARJA

–

Professori Markku Ruotsilan painotuore Trumpin Amerikka (Basam Books)käsittää toistasataa sivua lähdeviitteitä ja -luetteloa. Tutkimus on siis kunnolla dokumentoitu. Kriitikko näkee, mihin perustuvat väitteet skandaaleista, maahanmuutosta, pandemiasta, taloudesta, vaaleista ja korkeimmasta oikeudesta. Ruotsila on paitsi tinkimätön tutkija myös hyvä suomen kielen kirjoittaja. Trumpin Amerikka on erinomaisen jännitteinen shokkikirja.

Shokki hyökkää siitä, miten vähäiset ja väärät ovatkaan omat pohjatietietoni Yhdysvaltain politiikasta. Suomen tv- ja lehtiuutisista ei jää mitään jäljelle Ruotsilan rusikoinnissa.

”Totuudenjälkeinen aika” lainehtii ihan muuten kuin oranssitukan kampauksessa. Suomalaisten on vaikea älytä, että Yhdysvaltain konservatiivit ja liberaalit käyvät totaalista kulttuurisotaa, melkein maailmansodan mittasuhteissa. Rintamat repeävät elämän jokaiselle osa-alueelle. Kummaltakaan sotijapuolelta ei puutu aggressioita, kekseliäisyyttä eikä pikkurahaa. Siksi ihmeaseet laukeavat kongressissa ja oikeusistuimissa.

Republikaaneilla on 50 prosenttia amerikkalaisten äänistä, demokraateilla globaalimpia sidosryhmiä. Sydänmaat kapinoivat trumpilaisuudella. Antirasistit ja -fasistit sekä woke-herännäiset dominoivat tahoillaan. Osavaltioiden, paikallisyhteisöjen ja yksilöiden itsemääräämisen vastavoima on ”syvä valtio” (deep state), kaksi miljoonaa liittovaltion virkailijaa.

Totta kai Trump puhuu epätotuuksia. Sellainen sanallistaminen on hänen elämäntapansa ja lyömätön poliittinen valttinsa. Sitä paitsi kielenkäytön vaihtoehdot puuttuvat ajanhengen takia. Kulttuurisodassa toimivat lyhimmät iskulauseet, toisto, hokeminen, herjaaminen, tykittäminen. Asiallisempi argumentaatio väistämättä väljähtää. Se onkin loppunut puolin ja toisin. Miljoonasivuinen (oikeasti) asiakirjakokonaisuus todisti Trumpin syyttömäksi vaalivehkeilyyn 2016 venäläisten kanssa, mutta demokraatit jatkoivat entisiä syytöksiään. On aivan turhaa vastaväitellä, että en se minä ollut. Pakko tehdä vastaisku vyön alle vaikkapa Bidenin pojan korruptiosta Ukrainassa.

Ruotsilan löydöksistä on kammottavaakin havaita, kuinka toisen ideologiablokin valeuutiset kopioituvat Suomeen ilman filtteriä. Hesari, Yle ja iltapäivälehdet ovat rapakontakaisen valtamedian taskussa. Vakio-otsikot rummuttelevat, että Donald Trump on mielenvikainen emävalehtelija, sarjakriminaali, uhka demokratialle ja ihmiskunnalle. Juupajuu, mutta missä lähde?

Tiedotusvälineet puputtavat “oikean tietonsa” ja ”faktantarkistuksensa” propagandahistorian suurimmasta sylttytehtaasta. Kyse on sekä aivopesusta että itsellisestä aivopeseytymisestä. Toimittajat eivät sisimmässään luule jutunjuuria todeksi vaan kokevat, että tarkoitus pyhittää keinot, kunhan massahuijaus jotenkin vastustelee pahuutta.

Poiminpa Ruotsilan huippututkimuksesta esimerkin. George Floydin pidätyskuolema ja raivon kesä 2020. Mitä suomalaiset uskoivatkaan muun Länsi-Euroopan muassa! Vain Mustien Elämillä Oli Väliä. Juuri ketään ei kiinnostanut – eikä edelleenkään kiinnosta – mitä tapahtui todella.

George Floyd oli urarikollinen ja menehtyessään koronassa ja hengitysteitä salpaavissa huumeissa. Kuolinsyystä saa kyllä olla BLM-mieltä, mutta yleistyksenä se on kelvoton.

Poliisit tappavat Yhdysvalloissa harvoin asiakkaitaan, varsinkaan aseettomia. Pidätykset ovat siivoja siihen nähden, miten usein luoti tai teräase puhkoo sinisen virkapuvun. Blue Lives Matter onkin perustellumpi kansanliike. Rasistinen pieksämiskäytäntö ei saa vahvistusta tilastoista. Mustat kytät ovat mustille rikollisille hengenvaarallisempia kuin valkoiset kytät.

BLM-liike oli syntynyt jo Obaman kaudella. Poliisit ampuivat 2013 floridalaisessa pikkukaupungissa mustan, joka ryösti kauppaa ja pahoinpiteli aasialaista kauppiasta. Nimen Black Lives Matter keksivät marxilaiset lesboaktivistit.

No, siitä viis. Kesän 2020 mellakoissa ”rasisminvastaiset” raivoajat murhasivat 25–40 ihmistä ja aiheuttivat miljardien dollareiden aineelliset tuhot. George Floyd -paran varjolla roskaväki ryösti ja poltti. Maailmalla yliopisto-opiskelija nosti nyrkkinsä ja potkupalloilija polvistui pölkkypäisyyden puolesta.

Mustat muodostavat Yhdysvaltojen väestöstä 13 prosenttia ja tekevät murhista ja ryöstöistä yli puolet. Tuota noin, rakenteellinen rasismi?

Ruotsila osoittaa, että mustien parhaimmisto menestyy kristillisyydellä ja työnteolla (ja enenevästi äänestää Trumpia). Onnettomampia taas syrjäyttävät perhe-elämän lähtökohdat. Peräti suurin osa kaikista mustista syntyy avioliiton ulkopuolella ja varttuu yksinhuoltajan huomassa. Lapsuuden rikkinäisyyden vaikutus työttömyyteen, väkivaltaan ja päihdeongelmiin on kiistaton. Ehkei kotien isättömyys sentään johdu ”valkoisesta ylivallasta”? Ei, joskin yhteiskunta tulee ruokkineeksi syrjäytymiskierrettä sosiaaliavustuksilla, jotka ovat Amerikassa tuntuvampia kuin suomalaiset luulevat.

Ruotsilan kirjasta löytyy näkökulmia, joita tuskin kukaan on Suomessa aiemmin aukonut. Joidenkin Mustien Elämillä Ei Ole Mitään Väliä vasemmistolle ja liberaaleille. Välittämisen ulkopuolelle jää monta miljoonaa pienintä, viattominta ja puolustuskyvyttömintä kuolonuhria.

Afroamerikkalaisilla on aborteissa järkyttävä yliedustus. ”Syntymättömän lapsen abortoimalla surmaaminen oli edelleenkin mustien ensisijainen kuolinsyy, tähän on kuollut heistä selvästi useampi kuin kaikkiin muihin syihin yhteensä (mukaan lukien aidsiin, syöpään, sydänsairauksiin, onnettomuuksiin taikka henkirikoksiin).” Korkeimman oikeuden ennakkotapaus Roe v. Wade hyödytti ”kaupallisia aborttitehtaita”, jotka perustivat klinikkansa nimenomaan mustien asuinalueille.

Koskahan keskustelu ”naisen oikeudesta omaan kehoonsa” saavuttaa tämän ulottuvuuden Suomessa? Ruotsilan huikea 588-sivuinen merkkiteos kuvaa kokonaan Amerikkaa, mutta siinä sivussa se kyseenalaistaa meikäläisen arvopohjan itsestäänselvyydet.

–

–