Sivilisaatio tulemisen maailmassa – M. A. Meretvuon haastattelu

M.A. Meretvuon uusi kirja Kaaoksen reunalla ilmestyi toukokuussa. Kirjailija ja perussuomalaisten kaupunginvaltuutettu Jiri Keronen haastatteli Meretvuota uuden teoksen ja aiemman tuotannon tiimoilta.

–

Olet toiminut julkaisevana kirjailijana nyt kymmenisen vuotta. Mikä inspiroi sinua kirjoittamaan ensimmäisen kirjasi, ja miten tuo inspiraatio on kehittynyt urasi aikana?

Aloin tosiaan kirjoittaa ensimmäistä kirjaani Seksin ja uskonnon vaiettu historia (Salakirjat 2016) kymmenen vuotta sitten. Olin siinä vaiheessa perehtynyt syvällisesti erinäisiin esoteerisiin perinteisiin ja huomannut niissä seksuaalisuuteen liittyviä yhtäläisyyksiä, joista ei ollut aiemmin julkaistu suomeksi mitään. Olin kuitenkin jo sitä ennen julkaissut artikkeleita ja kirjoittanut pöytälaatikkoon joitakin kirjan tapaisia yritelmiä, joten kirjoittaminen ei ollut minulle aivan uusi asia. Kun kustantaja kiinnostui aiheesta tekstinäytteen perusteella, ei ollut epäselvää etteikö aiheesta syntyisi esikoisteokseni.

En tiedä kokevatko muut kirjoittajat samoin, mutta itselläni on jokaisen kirjan jälkeen tunne, että en tule koskaan enää julkaisemaan uutta. Sittemmin olen oppinut ymmärtämään tämän johtuvan siitä, että olen antanut työn alla olleelle kirjalle kaikkeni, sanonut kaiken sanottavan. Kun julkaisusta kuluu joitakin kuukausia, inspiraatio alkaa palailla jonkin toisen aiheen osalta. Inspiraatio on ylipäätään asia, jota ei oikein voi hallita, vaan jonka mukana tulee elää. Nähdäkseni kaikki taiteellinen inspiraatio edustaa ihmisen yhteyttä transsendenssiin, joko uskonnollisessa, psykologisessa tai filosofisessa mielessä. Siksi sitä pitää osata kunnioittaa ja olla sen edessä myös nöyrä.

–

Miten oma akateeminen taustasi on vaikuttanut ajatuksiisi ja kirjoitustyyliisi? Entä oliko yliopisto ”punavihreä kupla”?

Minähän olen maisterina varsin myöhäisherännäinen, sillä kävin tekemässä tutkinnon vasta nelikymppisenä. Olen julkaissut suurimman osan tuotannostani jo ennen tutkintoa. Graduni ohessa kirjoitin Turvallisuuspolitiikka -teosta (Kiuas 2021), joka liittyi kiinteästi opiskelemaani alaan. Myös viimeisimmän kirjani aiheena olevaan akselerationismiin tutustuin Jyväskylän yliopistossa poliittista filosofiaa käsittelevällä kurssilla. Mikäli olisin jatkanut opintojani väitöskirjan muodossa, olisi juuri akselerationismi ollut sen aiheena.

Yliopistot punavihreänä kuplana ovat siinä mielessä legendaa, että opetuksen arvolautuneisuus vaihtelee hyvin paljon tiedekunnittain ja oppialoittain. Vaikka varmasti joitakin yhteisiä ohjenuoria arvojen suhteen löytyy, olisi hassua kuvitella vaikkapa kauppatieteilijöiden opiskelevan jollain tavalla vasemmistohenkisessä arvomaailmassa. Oma opetukseni tapahtui informaatiotieteiden tiedekunnassa, ja opettajilla vaikutti olevan kohtuullisen realistinen ymmärrys ympäröivän maailman tapahtumista. Vastatiedustelua ja yritysvakoilua koskeneen graduni ohjaaja ja pääaineeni strategisen tiedustelun opettaja, sittemmin edesmennyt Martti J. Kari oli sanoisinko vanhan liiton miehiä, joka toisinaan sai vitseillään nuorempien opiskelijoiden naamalle hölmistyneen ilmeen.

En tiedä onko akateemisuus vaikuttanut kirjoitustyyliini oikeastaan millään tavalla. Kirjoissa käytetyn kielen tulee olla sujuvampaa kuin akateemisissa teksteissä, eikä lähdeviittauksiakaan vapaamuotoisemmassa esityksessä tarvita. Toisaalta yliopisto varmasti kehitti ymmärrystä siitä, kuinka suurella pieteetillä tekstiin liittyvä taustatyö tulee tehdä, ja kuinka selkeästi tekstissä pitää erottua se, mikä on kirjoittajan omaa näkemystä aiheesta.

–

Sinua on tituleerattu myös turvallisuusasiantuntijaksi. Mihin tämä perustuu?

Tein yliopistohistoriaa valmistumalla ensimmäisenä uudesta Turvallisuus ja strateginen analyysi -maisteriohjelmasta keväällä 2021, ja julkaisin tosiaan samaan aikaan aihetta käsittelevän Turvallisuuspolitiikka -teoksen. Olin myös graduuni liittyen useissa lehtihaastatteluissa sekä pidin siihen liittyviä esitelmiä ja koulutuksia. Tulvia ja tulikiveä -ilmastodiskurssitutkimuksessani (2021) pääsin yhdistämään turvallisuuteen ja toisaalta uskontoihin liittyvää tietämystäni. Vaikka tutkimus on julkisuudessa vähän tunnettu, on siitä tehty jopa eräänlainen ”vastatutkimus”. Ukrainan sodan alkaessa helmikuussa 2022 olin Alfa TV:llä asiantuntijana ja annoin kommentteja heidän TV-uutisiinsa. Asiantuntijarooliin liittyen olen seurannut melko aktiivisesti turvallisuuskysymyksiin ja maailmapolitiikkaan liittyviä tapahtumia, joista pidin blogia vuosina 2019-2023. Aivan viime aikoina olen kuitenkin pyrkinyt irrottautumaan näiden tapahtumien jatkuvasta seuraamisesta ja keskittymään syvästi henkiseen, kontemplatiiviseen elämään.

–

Minkälaisia teemoja ja ideoita haluat erityisesti tuoda esiin kirjallisessa työssäsi? Mitkä ovat tärkeimmät lähteesi ja vaikutteesi?

Teemat ovat vaihdelleet vuosien varrella, joten ei voi sanoa, että haluaisin tuoda esille jotain tiettyjä ideoita. Viime vuosikymmenellä tärkeimpinä vaikutteina toimivat erilaiset esoteeriset ja okkulttiset aiheet, ja perehdyin laajasti Aleister Crowleyn ajatteluun ja tuontantoon. Hänen kirjoituksistaan kokoamani käännöskokoelma Uuden aikakauden profeetta (Salakirjat 2018) taitaa itse asiassa olla ainoa loppuunmyyty kirjani. Näistä teemoista olen sittemmin siirtynyt maallisempien yhteiskunnallisten aiheiden pariin. Toki synkemmän puolen okkultismia pidän edelleen hyvänä aineksena fiktiiviselle jännityskirjallisuudelle.

Tällä hetkellä tutkiskelen Julius Evolan Doctrine of Awakening -teosta, jonka myötä erilaiset eksistentiaaliset kysymykset näkyvät varmasti myös tulevassa tuotannossani. Kuten asiaan nähdäkseni kuuluu, tällaisen tutkiskelun ei tule olla vain päänsisäistä mentaalista masturbaatiota, vaan pyrkimystä omakohtaiseen käytännön kokemukseen. Kirjan innoittamana noudatan Antaijin luostarin askeettista harjoitusohjelmaa, johon kuuluu mm. meditointia päivittäin neljän tunnin ajan. Vain tätä kautta tutkittavaan tekstiin voi muodostua paitsi ymmärrys, myös kriittinen suhtautuminen. Evola esimerkiksi aivan oikein kumoaa näkemyksen asketismista moraalisena mielihalujen kuolettamisena. Sen sijaan hän kertoo, että askeettisuudessa on todellisuudessa kyse ”mind over matter” -harjoituksesta, joka on vapaa moraalisista konnotaatioista. Tosin tämäkin on vasta osatotuus. Asketismin näkeminen harjoituksena nimittäin tekisi siitä jälleen jonkin mielihalun välikappaleen: tavan pyrkiä kohti haluttua päämäärää. Ja kuten buddhalaisuuteen kuuluu, kaikki mielihalut aiheuttavat tyytymättömyyden tunnetta, joten niistä tulisi pystyä päästämään irti. Todellisuudessa askeettisuus on yksinkertaisesti vaatimattoman ihmisen tapa ilmaista itseään luonnollisella tavalla, ilman pyrkimystä mihinkään.

–

Viimeisin kirjasi käsittelee paljon puhuttua akselerationismia. Miten määrittelisit akselerationismin keskeiset tavoitteet ja päämäärät? Entä miten näet tulevaisuuden kehityskulut akselerationismin näkökulmasta?

Lähestyn itse akselerationismia teoriana, joten siltä osin sillä ei ole tavoitetta tai päämäärää. Teoriana sen tarkoitus on selittää mennyttä ja ehkäpä ennakoida tulevaa, mutta se, kuten mikä tahansa yhteiskuntateoria, voi selittää ympäröivää maailmaa vain osittain. Akselerationismi tarkoittaa asioiden nopeutumista, joten siltä osin tulevaisuuden kehityskulut eivät näytä hyviltä. Puhutaan sitten sodista, ympäristöongelmista, hallitsemattomasta maahanmuutosta tai aikalaishulluudesta ylipäätään, ei näiden kiihtymisestä tietenkään seuraa mitään hyvää. Mutta akselerationismissa ”ainoa tie ulos on tie läpi”, joten huippunsa saavutettuaan nämäkin ilmiöt joko romahtavat äkillisesti tai kuihtuvat vähitellen. Samat vaihtoehdot voivat toki koskea myös koko vallitsevaa sivilisaatiota.

Jotkut ovat sanoneet kirjaani olevan liiankin filosofiseksi, mutta todellisuudessa olen jättänyt korkealentoisimmat pohdinnat tekstistä kokonaan pois. Hyvä tapa käsitellä akselerationismia filosofisesti on reflektoida sitä käsitykseen ”olemisen” ja ”tulemisen” maailmoista. Esimerkiksi J. J. Suutarinen käsittelee näitä René Guénonin Modernin maailman kriisi -teoksen suomenkielisen laitoksen jälkikirjoituksessa. Jos kaiken olevan lähtökohtana on ”essenssi” eli olemisen maailma, voidaan akselerationismi nähdä nimenomaan ”eksistenssin” eli tulemisen maailman ilmiönä. Mutta mitä kohti tulemisen alati muuttuva maailma kiihtyy? Tietenkin kohti paluuta olemisen maailmaan, mikäli uskomme sykliseen aikakäsitykseen. Mutta toisin kuin läntisissä opeissa, joissa olemisen maailma nähdään jotenkin pysyvämpänä ja vähemmän muuttuvana kuin kokemamme ”eksistenssi”, olen itse taipuvainen tulkitsemaan asian tiettyjen buddhalaisuuden suuntausten opettamalla tavalla. Niiden mukaan ”nirvana löytyy samsarasta”, eli olemisen maailma ei ole jokin ilmenevästä todellisuudesta erillinen ”taso”, vaan löytyy sinällään tulemisen maailmasta. Tämä on mahdollista siksi, että olemassaolo on pohjimmiltaan tyhjää. Tätä tyhjyyttä ihminen taas ei voi koskaan ymmärtää loogisen päättelyn avulla, vaan siihen tarvitaan meditaatiossa muodostuva omakohtainen kokemus transsendenssista. Samalla ihminen vapautuu kaikesta tyytymättömyydestä.

–

Kirjasi mukaan teknologinen kehitys liittyy vahvasti akselerationismiin. Voisitko avata tätä enemmän?

Yksi oleellinen ihmisen eläimestä erottava tekijä on kyky käyttää ja kehittää työvälineitä. Työvälineiden kehittyminen on muovannut maailmanhistoriaa, kuten kivi-, pronssi- ja rautakausien nimetkin kertovat. Teolliset vallankumoukset ovat muuttaneet maailmaa 1700-luvulta alkaen, ja on havaittavissa, että nämä vallankumoukset toteutuvat yhä nopeammalla tahdilla. Itse asiassa me elämme yhden sellaisen keskellä, ja se liittyy robotiikan ja tekoälyn myötä tapahtuvaan työn automatisoitumiseen. On hullua, että vaikka elämme juuri nyt tätä murrosvaihetta, ei kenelläkään tunnu olevan mitään ennustetta tai visiota siitä, mihin tilanne lopulta johtaa. Mutta tämä on toisaalta hyvin akselerationistista: annetaan teknologian kehittyä yrittämättä hillitä sitä sääntelyllä ja katsotaan mihin päädytään. Juuri tähän Yhdysvalloissa suosituksi noussut Effective accelerationism -liike perustuu. Saattaa kuulostaa äkkiseltään vaaralliselta, mutta jokainen voi miettiä mitä olisi tapahtunut jos höyrykäyttöisen teollisuuden esiinmarssia olisi aikoinaan yritetty jarruttaa käsityöläisten työpaikkojen säilyttämiseksi. Varmastikaan se ei olisi onnistunut, ja kannattaa miettiä, olisiko se onnistuessaankaan ollut hyvä asia.

–

Onko sinulla uusia teoksia työn alla, eli mitä saamme odottaa sinulta seuraavaksi?

Minulla on tällä hetkellä työn alla kolmekin teosta. Joitakin takavuosina kirjoitettuja jännitysnovelleja on viimeistelyä varten valmiina julkaistavaksi. Lisäksi olen kirjoittanut viime vuodesta alkaen kirjaksi erinäisiä tosielämän tapahtumia, jotka liittyvät erääseen toisinajattelijaan kohdistuviin vainoihin 2020-luvun Suomessa. Tämä tositarina antaa hätkähdyttävän kuvauksen siitä, kuinka Suomi on siirtymässä ohjatusta demokratiasta valtioterrorin aikakauteen. Päähuomioni suuntautuu kuitenkin henkisiä ja filosofisia kysymyksiä käsittelevään esseekokoelmaan, jonka työnimenä on ”Ajattomia vaikutelmia olevasta”. Esseet ovat omakohtainen kuvaus siitä, miten ihminen voi kääntää selkänsä modernin maailman hulluudelle ja irtisanoutua tuottamisen ja kuluttamisen mekanismeista. Kaikenlaisen ”survivalismin” ja omavaraisuuden sijaan tämä on nimittäin ennen kaikkea henkinen prosessi. Juuri sitä tarkoitin puhuessani aiemmin meditaatiosta ja askeesista.

–

M. A. Meretvuon ”Kaaoksen reunalla” on saatavilla Kiukaan verkkokaupasta.