SARASTUS

Kansallinen ja eurooppalainen, traditionalistinen ja radikaali verkkolehti

Rituaalinen ja moraalinen näkökulma

RENÉ GUÉNON   (suomentanut Samuli Matilainen)

Kuten olemme todenneet useita kertoja, samankaltaiset ilmiöt voivat olla lähtöisin täysin eri syistä. Tämän takia ilmiöt – jotka ovat aina ulkomuotoisia vaikutelmia – eivät voi koskaan todistaa mitään oppia tai teoriaa, vaikka modernin “kokeellisuuden” nimiin vannovat näin luulevatkin.

Sama pätee inhimilliseen toimintaan, joka kuuluu yhdenlaisten ilmiöiden piiriin: kaksi toimintaa, jotka ovat ulkoisesti identtisiä, voivat juontua täysin erilaisista aikomuksista; tai vielä yleisemmin, kaksi ihmistä voivat toimia samankaltaisilla tavoilla läpi liki kaikkien elämän olosuhteiden siitä huolimatta että heidän elämäänsä ohjaavat näkökulmat eivät sisällä melkein mitään yhteistä.

Pintapuolinen havainnoitsija, joka rajoittaa toimintansa vain siihen mitä näkee eikä koskaan ylitä vaikutelmiensa rajoja, ei luonnollisestikaan voi olla erehtymättä päätellessään yksipuolisesti muiden ihmisten toiminnan olevan aina suhteessa omaan näkökulmaansa. On helppo ymmärtää kuinka se johtaa moniin virheisiin, kuten esimerkiksi silloin, kun havainnoitsijat kuuluvat eri sivilisaatioihin, tai kun havaintoja tehdään muinaisten aikojen historiallisista faktoista.

Erittäin osuva ja yhdellä tapaa äärimmäinen esimerkki tästä ovat ne aikalaisemme, joiden elämässä “taloudelliset” näkökulmat ovat ylivoimaisen hallitsevia, ja jotka sitten yrittävät selittää koko ihmiskunnan historian pelkästään taloudellisista näkökulmista. He eivät ymmärrä kyseenalaistaa onko sellaisten asioiden tärkeys ollut totta aina ja kaikkialla. Se on seurausta monien psykologienkin havainnoimasta piirteestä uskoa, että kaikki ihmiset ovat aina ja kaikkialla olleet samoja. Sellainen uskomus on eräällä tapaa luonnollinen, mutta joka tapauksessa perätön, ja olemme sitä mieltä, että tätä uskomusta kohtaan ei voida olla liian skeptisiä.

***

Kaikkien niiden, jotka eivät ole ennakkoluulojensa sokaisemia, on helppoa nähdä se välimatka joka erottaa konformistisen näkökulman universaalista näkökulmasta; yksilö osallistuu moraaliseen järjestykseen juuri konformisminsa takia, sillä “moraalinen omatunto” ei vaadi mitään älyllistä ymmärrystä, ja se on lisäksi puhtaan sentimentaalisten toiveiden ja pyrkimysten ohjaamaa. On selvää, että rituaalisesta näkökulmasta moraaliseen siirtyminen tarkoitti koko ihmiskunnan mittakaavassa perusteellista rappeutumista. Lisäksi on selvää, että tämä siirtymä ei ole voinut tapahtua yhdellä kertaa, vaan on täytynyt olla erilaisia välimuotoja joissa moraalinen ja rituaalinen näkökulma sekoittuivat eri pitoisuuksina.

Rituaalinen näkökulma on aina olemassa jokaisessa traditionalistisessa muodossa, mutta jotkin traditionalismin muodot, kuten esimerkiksi uskonnot, painottavat enemmän tai vähemmän myös moraalista näkökulmaa rinnan rituaalisen näkökulman kanssa, ja kerron kohta sen syyn. Kun ihminen löytää sivilisaatiostaan moraalisen näkökulman, silloin voidaan sanoa että se sivilisaatio ei ole enää olennaisesti traditionalistinen, huolimatta siitä miltä se ulkoisesti näyttää; tai toisin sanoen, moraalisen näkökulman ilmestyminen sivilisaatioon on aina yhteydessä kyseisen sivilisaation maallistumiseen.

Tämä ei ole oikea paikka moderniin maailmaan johtavan rappion eri vaiheiden tarkastelulle tai traditionalistisen hengen häviämisen seurauksien tutkimiselle, siis niille syille joista seuraa maallisen perspektiivin tunkeutuminen ilman poikkeuksia jokaiselle elämän osa-alueelle. Sanomme vain ohimennen, että maallistumisen viimeinen vaihe näkyy siinä kuinka niin sanottu “riippumaton” etiikka saa muodon, jota voidaan kutsua “filosofiseksi” tai “tieteelliseksi”, mutta jossa on todellisuudessa kyseessä vain uskonnollisen etiikan rappeutuminen. Toisin sanoen, itsenäinen etiikka on uskonnolliselle etiikalle sitä mitä maallinen tiede on traditionalistisille tieteille.

Luonnollisesti sama ymmärryskyvyn puute ja näkökulman virheet muodostavat modernin ihmisen kuvan traditionalistisesta elämästä. Tällä saralla modernit näkökulmat ovat jopa menneet niin pitkälle, että ne eivät enää näe rituaalisissa ohjeissa edes eettisiä sääntöjä (joka on jo perusteellinen virhe), vaan liittävät jo rahvaanomaiset huolensa hygieniasta ja puhtaudesta muinaisiin rituaaliohjeisiinkin. On vaikea kuvitella miten näin alhaista tietämättömyyden tasoa voitaisiin enää syventää.

***

On vielä toinen kysymys, jota pidämme tärkeämpänä nykyhetkelle: miten aidot traditionalismin muodot ovat voineet tehdä myönnytyksen moraaliselle perspektiiville, jopa sisällyttäen sen yhdeksi omista ainesosistaan? Miksi traditionalistiset muodot eivät pitäneet kiinni rituaalisesta näkökulmasta?

Kyseessä on välttämättömyys, koska historiallisen syklin rappiota kohti kulkevan suunnan myötä ihmisten yleinen henkinen taso laski. Ohjatakseen ihmisten toimintaa tehokkaasti, on turvauduttava niihin keinoihin jotka sopivat ihmisen luonnolle, ja kun se luonto on keskinkertaista, niin myös keinojen täytyy olla keskinkertaisia. Vain sillä tavalla voimme pelastaa sen mikä on vielä pelastettavissa.

René Guénon (1886-1951)

Kun suurin osa ihmisistä ei enää kykene ymmärtämään rituaalisen toiminnan syitä, täytyy löytää joitain toissijaisia motiiveja, jotta ihmisten elämä voi jatkua normaalisti ja “tavalliseen” tapaan. Näitä toissijaisia syitä on löydetty moraalista ja muista lähtökohdista, mutta kaikkia niitä yhdistää suhteellisuus ja riippuvaisuus – ja täten ne kuuluvat alhaisempaan järjestykseen kuin rituaalinen näkökulma.

Kyse ei siis ole eksymisestä, vaan vaadittavasta adaptaatiosta; yksittäiset traditionalistiset muodot täytyy muokata aikaan ja paikkaan sopiviksi, niin että ne vastaavat yleistä mentaliteettia – se on ylipäätään kaikkien traditionalististen muotojen erilaisuuksien syy, etenkin kun on kyseessä niiden muotojen kaikkein ulkoisimmat ominaisuudet, jotka koskettavat ilman poikkeuksia jokaista, ja jotka luonnollisesti ovat yhteydessä kaikkiin toimintaa ohjaaviin asioihin.

***

Mitä tulee heihin jotka pystyvät vielä toisen tason ymmärrykseen: on tietysti heidän vastuullaan saavuttaa se korkeampi ja perustavalaatuisempi näkökulma, joka on aina mahdollinen niin kauan kun traditionalistinen näkökulma ylipäätään on olemassa; heidän tulee nähdä etiikka vain ulkoisena ilmaisutapana, joka ei kosketa asioiden perimmäistä olemusta. Esimerkiksi, toiminta eettisten syiden takia on varmasti täysin eri asia kuin sama toiminta valmistautuessa varsinaiseen hengelliseen kilvoitteluun; molemmissa tapauksissa tekemisen muoto on sama, mutta aikomukset ovat täysin erilaiset, eivätkä ne millään tapaa vastaa yhtäläistä ymmärryksen tasoa.

Eksymisestä ja vinoutumisesta voidaan puhua vasta sitten kun moraali on kokonaan menettänyt traditionalistisen luonteensa; silloin siltä puuttuu kaikki todellinen merkitys eikä se sisällä enää mitään millä se kykenisi oikeuttamaan itsensä. Sellainen maallinen moraali on sanalla sanoen pelkkä jäänne ilman arvoa – se on puhtaasti ja yksinkertaisesti pelkkää taikauskoa.

René Guénon (1886-1951) oli ranskalainen kirjailija ja filosofi. Häntä pidetään Julius Evolan ja Frithjof Schuonin ohella traditionalistisen koulukunnan keskeisenä ajattelijana. Teksti on osa Guénonin teosta ”Initiation et réalisation spirituelle” (1952).

Tietoja

This entry was posted on 17 joulukuun, 2019 by in Kulttuuri and tagged , , , , , , , .
%d bloggaajaa tykkää tästä: