SARASTUS

Kansallinen ja eurooppalainen, traditionalistinen ja radikaali verkkolehti

Oikeiston menetetty mahdollisuus

missing_trainTUUKKA KURU

Kokoomuksen puheenjohtajakisa ratkeaa kesäkuun puoluekokouksessa, jolloin puolueen johtoon nousee todennäköisimmin nykyinen ennakkosuosikki Petteri Orpo, joka toimii istuvan hallituksen sisäministerinä. Orpo on ehdokkaana monen valtaa pitävän poliittisen päättäjän unelma: tyhmä, saamaton, mauton ja moraaliton. Hänen siirtymisensä puolueen johtoon tarjoaa siten turvallisen muutoksen, joka ei keikauta nykyistä tilannetta mihinkään suuntaan. Ainoa todellinen ero Stubbin ja Orpon väliltä löytyykin ehdokkaiden ulosannista, jotka eroavat toisistaan kuin yö ja päivä. Siinä missä toinen on keskittymishäiriöinen selfie-mestari, toinen on rauhallinen ja vaatimaton puurtaja. Puhtoisampi ja arvokkaampi ulosanti onkin monelle äänestäjälle tarpeeksi hyvä syy Orpon kannattamiselle, vaikka käytännön politiikka ei muuttuisi ollenkaan.

Muutoksen tarvetta kuitenkin on ja paljon. Tällä hetkellä Stubbin ja Orpon ideologisia eroja on pyritty etsimään täikamman kanssa, ja niistä on pyritty uutisoimaan laajasti. Käytännössä erot koskevat epäolennaisia yksityiskohtia, kuten suhtautumista taksilupiin tai joihinkin muihin saman kokoluokan asioihin. Orpo on saanut kevään aikana kosolti ilmaista mainosta suurilta sanomalehdiltä, jotka ovat pyrkineet epätoivoisesti herättämään kiinnostusta kahden hattivatin väliseen kisaan. Helsingin Sanomien artikkelissa Orpo pitää ongelmallisena sitä, ettei Kokoomus tällä hetkellä tiedä omaa suuntaansa. Orpo pitää kuitenkin huolen siitä, ettei suuntaa tiedetä jatkossakaan, sillä kyseisessä jutussa ei ole ensimmäistäkään arvopoliittista kannanottoa.

Lukijan on hyvä muistaa, että Orpon ja Stubbin mielestä Itä-Helsingin muuttuminen Somaliaksi on kaiken kaikkiaan hyvä asia. Sisäministeri Orpo myös totesi turvapaikanhakijoiden motiivien kyseenalaistamisen olevan ”rasismia”, vaikka hän joutui itse muuttamaan mielipidettään kaksi kuukautta myöhemmin. Siinä vaiheessa kun Orpo vihdoin ymmärsi syksyn invaasion ongelmallisuuden, maahan oli ehtinyt saapua jo 32 000 onnenonkijaa.

lepomäki 2Puheenjohtajakisan ainoa ehdokas, jolta löytyy edes jonkinlaista arvopohjaa, on jäänyt alusta lähtien poliittiseen paitsioon. Elina Lepomäki on kisan ainoa ehdokas, joka on selvästi rajannut itsensä poliittiseen oikeistoon. Lepomäki on omien sanojensa mukaan oikeistolainen markkinaliberaali, jonka kannattajakunta on hyvin erilainen kuin muilla ehdokkailla. Lepomäki kerää kannatusta erityisesti Kokoomuksen ulkopuolelta, mikä toimii hyvänä todisteena ehdokkaan vaarallisuudesta. Vaarallinen kyseinen ehdokas tietyllä tapaa onkin, sillä hän on ehdokaskolmikosta ainoa, joka pyrkii ajamaan puolueen sisällä suuria muutoksia. Lepomäki edustaa tällä hetkellä monelle puolueeseen kuulumattomalle ihmiselle sitä puheenjohtajaehdokasta, joka voisi tehdä Kokoomuksesta edes jollain tapaa vakavasti otettavan puolueen.

Liberaaleille Lepomäki edustaa yrittäjäystävällistä ja sääntelyä vastustavaa poliitikkoa, joka on ansainnut kannuksensa politiikan ulkopuolella. Kansallismielisestä näkökulmasta Lepomäen mielipiteet yksityisestä aseenomistuksesta, eurokriisistä ja humanitäärisestä maahanmuutosta edustavat taasen tervetullutta vaihtelua Kokoomuksen nykyiseen linjaan, jota voidaan pitää erittäin syöpäisenä.

Vaikka Lepomäki ei itse olekaan erityisen nuiva tai radikaali, hänen puheenjohtajuutensa mahdollistaisi kyseisten elementtien nousun puolueen sisällä. Tämä kehitys voisi pitkällä aikavälillä repiä Kokoomuksen irti vasemmistosävytteisestä unelmahutusta ja rajata sen tiukemmin poliittiseen oikeistoon. Kyseiset muutokset käytännön politiikassa olisivat todella merkittäviä erityisesti silloin, jos Kokoomus saisi hallituskumppanikseen uudella puoluejohdolla varustetut Perussuomalaiset. Perussuomalaiset valitsevat uuden puheenjohtajansa vuoden 2017 puoluekokouksessa, joka toivottavasti tarkoittaa Soinin korvaamista jollakin oikeistolaisella ehdokkaalla.

Tilanteessa, jossa Lepomäen johtama puolue päättäisi taloudellisista suuntaviivoista ja esimerkiksi Juho Eerolan johtama puolue ulkopolitiikasta, Suomen tulevaisuuteen voisi suhtautua huomattavasti nykyistä valoisammin. Kyseistä hallituskokoonpanoa voitaisiin myös pitää rehellisenä oikeistohallituksena.

Kaikkea yllä mainittua voidaan kuitenkin pitää oikeiston menetettynä mahdollisuutena, sillä todennäköisesti kyseistä kokoonpanoa ei pääse ikinä muodostumaan. Kokoomuksen johtoon nousee todennäköisemmin tekstin alussa mainittu saamaton nahjus, jonka ajamaa politiikkaa tukee uudelleenvalitun Timo Soinin johtamat perussuomalaiset. Mikään ei muutu, sääntely laajenee, verot kohoavat, työttömyys kasvaa, talouskriisi syvenee ja pakolaiskriisi imee jokaisen miten kuten säästetyn euron valtion kassasta. Seuraavissa eduskuntavaaleissa SDP ja Vihreät saavat murskavoiton, joka aloittaa Suomessa uuden punavihreän valtakauden.

Sitä odotellessa.

Tuukka Kuru on vuonna 1990 syntynyt insinööriopiskelija ja Suomen Sisun Lapin piirin päällikkö.

Tuukka Kuru on vuonna 1990 syntynyt insinööriopiskelija ja Suomen Sisun Lapin piirin päällikkö.

%d bloggers like this: