SARASTUS

Kansallinen ja eurooppalainen, traditionalistinen ja radikaali verkkolehti

Kutsuhuuto!

huuto 1JARKKO SANDELL

Todellisuudesta irrallaan olevien ja eloonjäämisen kannalta virheellisten kuvausten jatkuvaa tuottamista kutsutaan hulluudeksi”

– Edward O. Wilson, ”Konsilienssi”

Minä olen vihainen ja tämä on vihaista puhetta. Keskustelu maahanmuuttokeskustelusta on minun osaltani keskusteltu. Kun alakerrasta tulvii savua, on mielestäni turha enää keskustella yläkerran sisustuksesta.

Nyt, kun kaikki kansainväliset sopimukset hylätään tai niiden sisältöä röyhkeästi vääristellään ja demokratia ja kansalaisyhteiskunta on muuttunut irvikuvakseen, on aika toimia. Nyt, kun korruptoituneet poliitikot, ”älymystö”, kotimainen ja globaali eliitti sekä heitä vielä toistaiseksi totteleva turvallisuuskoneisto ei enää pysty suojelemaan Suomen rajoja ja suomalaisia, on kaikkien huolestuneiden suomalaisten aika järjestäytyä ja alettava suojelemaan itse itseään ja rakkaimpiaan, tätä maata ja sen luontoa. Kukin oman vakaumuksensa mukaan, vasemmistosta oikeistoon, ateistista kristittyyn. Sukupuolestaan, ammatistaan ja sosioekonomisesta taustastaan riippumatta. Yhdessä, ei toisia suomalaisia vastaan.

Kun laki ja järjestys on palannut, voimme jälleen kinastella kahvipöydässä tai oluen ääressä ”päivän politiikasta”. Identiteettikysymykset ja poliittisteoreettiset pohdinnat siitä, kuinka tämä hulluus on ylipäätään ollut mahdollista, ovat toki kiinnostavia ja niillä on ehdottomasti paikkansa. Mutta lopulta on vain yksi todellinen joukkovoiman synnyttäjä: pelon ja vihan tunteiden synnyttämä vastavoima.

Viimeistään silloin kun paska osuu tuulettimeen, tiedät kuka olet ja keiden joukkoon pohjimmiltasi kuulut, vaikka olisitkin sen vuosikymmenten hyvinvoinnin myötä unohtanut tai siitä vähät välittänyt. Mutta sinulla suomalaisena on myös etnisyys ja kansallinen identiteetti, vaikka sinulle uskotellaan ettet ole mitään muuta kuin eksynyt atomi tyhjyydessä. Sinulle uskotellaan, että kaikki mikä on sinun; omaisuutesi, hyvinvointisi, maasi ja kulttuurisi on kaikkien muidenkin. Suomi on vain vapaasti myllättävä maapalsta.

Korruptoituneet poliitikot ja viranomaiset, laittomien maahantulijoiden ja omia etujaan ajavat järjestöt, hämäräperäiset yritykset, toimittajat ja lakimiehet viis veisaavat sinusta, oikeuksistasi tai siitä, kärsitkö vai et. Heidän lojaliteettinsa kohdistuu – jos heillä sitä ylipäätään on – muihin kaltaisiinsa. Poliittisesti korrektit, monikultturismia väkisin ihmisten mieliin ajavat ylimieliset toimittajat Yleisaradion ja Helsingin Sanomien johdolla voivat jankuttaa vihapuheista, rasismista, maahanmuuton kuvitteellisista hyödyistä ja radikalisoitumisen vaaroista loputtomiin – sillä ei ole enää vaikutusta. Keisarin uudet vaatteet ovat riisuttu.

breaking-pointIhmisluonto on geneettisen ja kulttuurisen evoluution myötä muokkautunut niin, että jossain vaiheessa primäärivaistot nousevat esiin. Myös eliitillä. Pelkoa ja vihaa ei voi poistaa yksinkertaisesti käskemällä lopettaa pelkääminen tai kieltämällä vihan tunteet. Ketään ei voi pakottaa suvaitsemaan tai luottamaan tuntemattomaan vasten tahtoaan, varsinkin kun luottamus rikotaan joka päivä tuhansia kertoja. Varsinkaan, kun heidän ”suvaitsevaisuutensa” on täysin yksipuolista.

Kun kansalaiset yksi toisensa alkavat kokea yleistä epävarmuutta, epätietoisuutta ja epäoikeudenmukaisuutta ja viimeiseksi fyysistä turvattomuutta, on vain ajan kysymys, koska kokemukset alkavat purkautumaan vihapuheina ja -tekoina. Eliitti voi syyttää vain itseään sen sijaan, että oksentaa propagandaansa norsunluutorneistaan sinun kasvoillesi. Voimalle syntyy aina vastavoima. Jos se voima ei kanavoidu demokraattisesti, niin sitten jotenkin muuten. Historiasta voi valita eri skenaarioita.

Samuel P. Hunington kirjassaan Kulttuurien kamppailu (Terra Cognita, 2003):

Michael Dibdinin romaanissa ”Kuollut laguuni” (suom. Seppo Loponen, Gummerus 1996) venetsialainen nationalistidemagogi esitti hyvin yhden tämän uuden ajan synkän Weltschauungin:

’Ilman kunnon vihollisia ei voi olla kunnon ystäviä. Ellemme vihaa sitä mitä emme ole, emme voi rakastaa sitä mitä olemme. Nämä ovat vanhoja totuuksia, jotka me löydämme nyt kipeästi uudelleen toistasataa vuotta jatkuneen sentimentaalisen hurskastelun jälkeen. Joka sen kiistää, kiistää sukunsa, perintönsä, kulttuurinsa, syntymäoikeutensa, oman itsensä! Hänelle ei hevin anteeksi anneta’. Valtiomiehet ja tutkijat eivät voi jättää huomioitta näiden vanhojen totuuksien onnetonta totuutta. Identiteettiä etsiville ja etnisyyden uudelleen keksiville kansoille viholliset ovat olennaisia, ja potentiaalisesti vaarallisimmat vihollisuudet ovat maailman suurten kulttuurien välisillä siirroksilla”

Yli 15 vuotta maahanmuuttopolitiikkaa seuranneena ja monessa mukana olleena ehdin jo ajatella, että maahanmuuttopolitiikkaan olisi tulossa järkeä, pragmaattisuutta ja realismia perussuomalaisten voiton myötä. Että kiihkeinkin monikultturismin, sentimentalismin ja poliittisen korrektiuden tuputtaja jos ei muuta niin ainakin tarkistaa mielipiteitänsä tämän tsunamin, talouden madonlukujen ja lähestyvän systeemikriisin edessä. Viimeistään kesällä alkaneen maahantunkeutumisen myötä olen kuitenkin ymmärtänyt, etteivät tästä sodanjälkeisen Euroopan ehkä mielipuolisimmasta sirkuksesta elantonsa ja valtansa saaneet saavat tule myöntämään virheitään ja muuttamaan politiikkaansa ennen kuin heidät on pakotetettu siihen. He eivät muuta linjaansa ennen kuin heidänkin aivojensa pelkoalueet aktivoituvat. Ennen kuin hekin pelkäävät ja alkavat olla huolissaan elannostaan, itsensä ja perheenjäsentensä hyvinvoinnista. Ja vallastaan (takinkääntöjä odotellessa). Tosin luulen, ettei osa herää unestaan silloinkaan. Silloin on kysymys alussa siteeraamani Edward O. Wilsonin tarkoittamasta hulluudesta.

Informaation kulkua ei voi internetin myötä rajoittaa. Eliitti ja valtamedia voivat enää ainoastaan perääntyä, kunnes luovuttavat ja myöntävät tappionsa. Kun alkaa syntyä MV- lehden kaltaisia satoja tuhansia lukijoita viikossa saavia vaihtoehtomedioita, tiedämme että olemme saavuttaneet kyllästymispisteen. Donald J. Trump ei liene ensimmäinen samaistumiskohde suurimmalle osalle suomalaisista, mutta hän tuli muutama päivä sitten rikkoneeksi kenties lopullisesti poliittisen korrektiuden vastenmielisen tabun ”What the Hell is going on”- puheellaan. Hell, indeed. Ja kun mediamoguli Rupert Murdoch lähti tukemaan Trumpia, tuntuu vahvasti siltä, että jonkinlainen syklin käännekohta alkaa olla käsillä. Puhumattakaan kansallismielisten puolueiden esiinmarssista ympäri Eurooppaa.

Syyllisistä

Salaliittoteoriat ovat löysää signaalianalyysiä. Ymmärrän niiden viehätyksen nykyisessä kaoottisessa tilanteessa. Ihminen etsii luonnollisesti syyllistä tälle kaikelle järjettömyydelle ja on suuri houkutus ajatella, että jokin yksittäinen taho tai tahot voisivat käsikirjoittaa tällaisen näytelmän ja saada ihmiset vielä näyttelemään siinä vasten tahtoaan. Eivät ihmiset tahdottomia marionetteja ole. Poliittisilla ratkaisuilla on yleensä ennakoimattomia seurauksia. Maailma on kaaoksen ja järjestyksen vuorottelua.

guiltyIhmisluonteen biologisella alkuperällä ja niistä kummunneilla uskonnollisilla ja kulttuurisilla piirteillä sekä temperamenttieroilla voi selittää nyt käynnissä olevan kriisin syitä melko hyvin. Osa kriisin aiheuttaneista ihmisluonnon piirteistä on tietysti normaalitilanteessa hyvinkin positiivisia. Nyt olemme selkeästi poikkeustilassa, ”harmaalla alueella”. Syyt, jotka ovat johtaneet tähän kaaokseen, ovat hyvin moninaisia. Mitään yhtä syyllistä tähän ei edes ole, kyseessä on pitkän kehityksen tulos.

Pienemmässä mittakaavassa yksittäisillä eturyhmillä on vaikutuksensa. Korruptio on luonnonvoima. Eturyhmiin mahtuu narsistisia oman identiteettinsä unohtaneita poliitikkoja, toimittajia, yliopistoihmisiä ja talousvaikuttajia, jotka ovat aina siellä missä on mahdollisuus ajaa omia, yksityisiä etuja ja ideologisia intressejä. He ovat kuitenkin pikemmin seuraus kuin syy, aivan samoin kuin radikalismikin. Heiluvat puut eivät aiheuta tuulta, vaan päinvastoin. Naiivin monikultturismin ja maahanmuuttopolitiikan ylilyönnit voidaan nähdä myös pitkään jatkuneen rauhan ja hyvinvoinnin aiheuttamana psyyken elintasosairautena, sairaalloisena sinisilmäisyytenä. Ruotsi ehkä pahimpana esimerkkinä. Kun elintaso vääjäämättä laskee, sairauden hoito voi alkaa. Hoidot voivat olla rankkoja ja pahimmillaan aiheuttaa uuden sairauden. Mutta se riski on otettava. Meillä ei ole enää kuin huonoja vaihtoehtoja.

Anarkia on yhdeksän aterian päässä.

Istuin pimeässä tuvassa Valio-myrskyn aikana lokakuun alussa. Kammarissa nukkui 92- vuotias ilmavalvontalottana sodan aikana toiminut mummoni. Kissa kehräsi sylissäni, vanha Valmetin seinäkello tikitti. Sähköt olivat poikki. Kaikkiaan sähkökatkos kesti yhtäjaksoisesti 15 tuntia. Taas kerran ymmärsin konkreettisesti, kuinka ohut sivistyksen lanka on. Meillä on puulämmitys ja varavoima, oma kaivo, kolme pakastearkkua täynnä marjoja ja ruokaa, säilykkeitä, minulla on haulikko ja riittävästi panoksia, joten hätää ei olisi tullut muutamaan viikkoon, vaikka en olisi päässyt liikkumaan minnekään. Mutta entä jos sama kävisi laajamittaisesti koko Suomessa tai jossain Euroopan tiheästi asutussa maassa, kuten Saksassa? Tai jos kriisi jatkuukin viikkoja, kuukausia tai vuosia? Huippuunsa viritetty moderni tietoyhteiskunta on erittäin haavoittuvainen.

survivalLähestymme systeemistä kriisiä, ellemme ole jo sellaisessa. Harva tulee ajatelleeksi että Suomen kaltainen valtio voisi romahtaa niin täydellisesti, jossa instituutiot halvaantuisivat, palkkojen, eläkkeiden ja työttömyyskorvausten maksu katkeaisi. Saati että kohtaisimme taas nälänhädän tai ihmisiä paleltuisi kuoliaaksi. Suurelle osalle sähkö edelleen tulee töpselistä ja ruoka pakastealtaista. Kaikki toimii, jos ei aina täydellisesti, niin toimii kuitenkin.

Jo vuorokauden mittainen sähkökatkos talviaikaan ajaisi maan kaaokseen. Suomen sähköntuotannon ongelmista on viime aikoina tihkunut hälyttäviä tietoja. Sekä pehmeä että kova infrastruktuuri rapistuu hälyttävää tahtia. Valtio on vaivihkaa pienentänyt viljan ja öljyn varmuusvarastoja tuloja saadakseen, mikä kuulostaa todella typerältä nykytilanteessa. Joka päivä lopettaa keskimäärin 3 maatilaa.

Virallisetkin työttömyysluvut lähenevät puolta miljoonaa, jota yleisesti pidetään kestämättömänä yhteiskunnan rakenteiden toimivuuden kannalta. Päälle voidaan suoraan laskea nyt tulleet 30 000-40 000 laitonta maahantulijaa, joista merkittävä osa sotarikollisia, erilaisten militioiden jäseniä, terroristeja tai vain paremman elintason perässä tulleita onnenonkijoita. Elintason ja turvallisuuden, johon meillä ei ole varaa enää edes itsellemme. Poliisiliiton puheenjohtaja totesi muutama viikko sitten, että tulemme näkemään vielä sotilaita kaduilla.

Valtio ja kunnat ovat velkaantuneet miljoona euroa tunnissa vuodesta 2009. Otimme juuri lisää velkaa puoli miljardia laittomista maahantulijoista aiheutuneiden kulujen takia ja lisää tarvitaan pian. Sote-ratkaisuilla ei ole mitään merkitystä näillä tulijamäärillä. Vain Kreikan taloudella menee enää huonommin. Euroopan maat kiristävät kukin politiikkaansa, raja-aitoja nousee kiivaalla tahdilla eri Euroopan maiden välille. Schengen on mennyttä. EU ja euro on mätänemistilassa – ja niiden mukana monikultturismi ideologiana.

Suomen ilmasto on ankara ja maaperä ravinneköyhää podsolia. Ruoantuotanto on täällä erittäin haasteellista, puhumattakaan muusta infrastruktuurin ylläpidosta. Rakentaminen, maatalous ja siihen liittyvä tieto on sukupolvien aikana kertynyttä tietoa ja tapoja yhdistettynä moderniin tieteelliseen tutkimukseen. Tietyt segregoituneet maahanmuuttajaryhmät ovat täysin riippuvaisia suomalaisten ja laajemmin eurooppalaisten kyvystä ylläpitää järjestäytynyttä valtiota. Jos kriisi syystä tai toisesta eskaloituu, järjestys ja hyväntahtoisuus on luksustuote. Entä mitä ajattelisivat venäläiset? Katsoisivatko he heikkoa ja kaoottista monikulttuurista Suomea sivusta vai puuttuisivatko asiaan?

Monikulttuurinen valtio on jatkuva hallitsematon, turvaton ja tehoton sekasotku, joka parhaimmillaan on rahalla, pakkolaeilla ja propagandalla jotenkin hallittavissa – mutta kun rahat ovat loppu ja propagandasta teho kadonnut, monikulttuurinen yhteiskunta on aikapommi, joka voi räjähtää pienestäkin kipinästä. Suomi, jossa suomalaiset ovat vähemmistössä, ei tuota ruokaa ja energiaa, ei luo turvallisuutta, korkeata teknologiaa, taidetta ja tutkimusta. Suomessa, jossa ei asu suomalaisia, ei ole hyvinvointivaltiota, elintasoa tai mitään sellaista, jonka perässä tänne tullaan. Monikulttuurinen, urbaani massa integroituu lähinnä ostoskeskuksiin ja sosiaalitukiin. Se viis veisaa pohjoisesta luonnosta. Suomea suojelevat viime kädessä luonnonolosuhteet ja suomalaiset itse. Suomea ei ole ilman niitä, jotka kokevat itsensä suomalaisiksi. Suomen kansaa ei voida vaihtaa koskaan.

Rajat sulkeutuvat ennemmin tai myöhemmin, hulluus loppuu, järjestys ja oikeudenmukaisuus palautuu. Kansallinen itsemäärämisoikeutemme palautetaan. On vain enää kyse siitä, milloin me sen teemme.

Lopuksi

Niin tärkeää kuin kirjoittaminen ja sanallinen vaikuttaminen onkin, konkreettinen toimiminen on vähintään yhtä tärkeää. Mitä sitten yksittäinen kansalainen voi tehdä?

-Luoda verkostoja huolestuneiden kansalaisten kesken.

-Opetella metsästämään, sienestemään, marjastamaan, kalastamaan ja tuottamaan ruokaa.

-Pitää kotona ”kotivaraa” vähintään kahdeksi viikoksi. Hankkia itsepuolustusvälineitä ja -taitoja.

-Osallistua reserviläisiin, partioon ja kaikenlaiseen järjestötoimintaan.

-Parantaa elintapojaan ja fyysistä kuntoaan.

-Kasvattaa moraalista selkärankaansa, jos se on jostain syystä päässyt surkastumaan. Useimmilla meistä näin on päässyt käymään.

-Tutustua omaan kulttuuriinsa. Tutustua viholliseen.

-Opiskella uusi ammatti käytännön alalta.

-Painostaa väsymättä poliitikoita, virkamiehiä, toimittajia ja yrityksiä.

-Järjestää mielenilmaisuja, pieniäkin. Vastustaa laittomien vastaanottokeskusten perustamista.

-Tehdä rikosilmoitus laittomien maahantulijoiden ja heidän hyväksikäyttäjiensä pienestäkin rikollisesta toiminnasta.

-Valistaa kanssaihmisiä arjessa, kasvotusten. Mitä rohkeammin ilmaisee mieltänsä työpaikoilla, turuilla ja toreilla, niin sitä useampi sen uskaltaa tehdä.

-Sopia erimielisyytensä niin perheen sisällä kuin ystävien kesken. Kaikkia tarvitaan.

-Kansalaistottelemattomuus (tietenkin lain sallimissa rajoissa ja harkinnan mukaan).

-Lopettaa kitiseminen siitä, ettei mihinkään muka voi vaikuttaa.

-Kysyä itseltään, kuka minä olen, mihin minä kuulun ja keihin hädän hetkellä voin luottaa.

Nobelin kirjallisuuden palkinnon vuonna 1907 voittaneen Rudyard Kiplingin runo ”The Stranger” ilmaisee hyvin sen, miksi monikultturismi ei koskaan voi toimia.

The Stranger within my gate,

He may be true or kind,

But he does not talk my talk–

I cannot feel his mind.

I see the face and the eyes and the mouth,

But not the soul behind.

The men of my own stock,

They may do ill or well,

But they tell the lies I am wanted to,

They are used to the lies I tell;

And we do not need interpreters

When we go to buy or sell.

The Stranger within my gates,

He may be evil or good,

But I cannot tell what powers control–

What reasons sway his mood;

Nor when the Gods of his far-off land

Shall repossess his blood.

The men of my own stock,

Bitter bad they may be,

But, at least, they hear the things I hear,

And see the things I see;

And whatever I think of them and their likes

They think of the likes of me.

This was my father’s belief

And this is also mine:

Let the corn be all one sheaf–

And the grapes be all one vine,

Ere our children’s teeth are set on edge

By bitter bread and wine.

Jarkko Sandell on runoilija, puuartesaani ja puutarhuriopiskelija.

Jarkko Sandell on runoilija, puuartesaani ja puutarhuriopiskelija.

Information

This entry was posted on joulukuu 18, 2015 by in Politiikka ja ideologia and tagged , , , , , , .
%d bloggers like this: